Näkökulma: Irtisanomiskiistassa olisi aika ottaa järki kenkälaatikosta
Kiistely hallituksen irtisanomislakiesityksen ympärillä on kiihtynyt uskomattomiin mittasuhteisiin.
Lakiesitys roikkuu eduskunnan eteisessä, eikä hallitus haluaisi luopua siitä, ettei synny mielikuvaa, että se olisi taipunut ay-liikkeen lakkoiluun. Ay-liike taas ei voi lopettaa lakkoilua ennen kuin lakiesitys on kompostoitu. Vaalien läheisyys kärjistää kiistaa.
Kumpikin haluaa poistua areenalta kasvonsa säilyttäneenä.
Kielenkäyttö osapuolien välillä on äitynyt niin kärjekkääksi, ettei vastakkainasettelun aika tunnu olevan ohi.
Ministeri Sampo Terho (sin.) esimerkiksi syytti Ylellä, että JHL tekee lakoilla demarien vaalityötä ja vie leivän lasten suusta. Yrittäjät tarjosivat eri puolella Suomea omaa leipäänsä tilalle, ja ärsyttivät samalla lakkoilevaa JHL:ää. JHL täräytti, että Suomen yrittäjät pitävät naisten oikeuksia arvottomina.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä ja sosiaalisessa mediassa tahti on ollut vielä kiivaampaa.
Toki kyse on mielikuvista ja kärjistyksistä. Keskustelua käydään julkisuudessa vähemmän siitä, mistä tulkinnanvaraisessa lakiesitystekstissä on kyse, enemmänkin luodaan negatiivisia mielikuvia vastapuolesta tai toisella tavalla ajattelevista.
On myös helppoa heitellä osapuolten selän takaa tiukkaakin tekstiä, jos ei itse joudu neuvottelemaan sopua tähän kiistaan.
Kärjekkäillä heitoilla voi myös rehvastella omien joukossa ja myhäillä: uskalsinpas. Rohkeutta kun usein mittaillaan vain sillä, kuinka räväkkä on – ei sillä, kuinka rakentava on.
Lähi-Idässä rauhaa on hierottu tunnetuin seurauksin ja tuloksin vuosikymmenet. Siellä sovinnon kädenojennus tulkitaan heikkouden merkiksi, ja vastapuoli uskoo olevansa voitolla ja kiihdyttää tahtiaan. Ehkä meillä voitaisiin miettiä hivenen toisin.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kiistan kärjekkäimmät kommentoijat ajattelivat, jos katsoivat maanantaina Ylen A-studiota ja emeritusprofessori Sixten Korkmanin sekä työoikeuden professori Seppo Koskisen haastattelua. Kaksikon maltillisten ja analyyttisten näkemysten jälkeen on yhä vaikeampi ymmärtää kiistan saamia kierroksia. Korkman toivoi osapuolien ottavan: ”järjen käteen”.
Toivottavasti kaikki muistavat minne se (järki) on laitettu.
Toki järki vielä löytyy jostain ullakon ylähyllylle unohtuneesta kenkälaatikosta. Siellä se lojuu vanhojen luokkakuvien seassa. Järki kädessä ajetaan taksilla neuvottelupöytään ja lopulta sopu syntyy.
Toinen joka pitäisi löytää on luottamus, mutta kuinka helppoa se on. Luottamusta tarvitaan pienillä ja isoilla työpaikoilla, työehtosopimusneuvotteluissa ja työelämän uudistamishankkeissa.
Monet vastapuolesta heitetyt kärjistykset jäävät elämään ja vahvistavat niitä olemassa olevia ennakkoluuloja vastapuolesta. Ennakkoluulomme voimme sitten ottaa käyttöön seuraavan kiistan kytiessä ja laittaa järkemme kenkälaatikkoon.
Toinen vaihtoehto olisi lisätä keskusteluja, kuten professori Koskinen tekisi ja yrittää ymmärtää, miksi toinen on jotakin mieltä. Sillä tavalla se luottamuskin löytyisi.