Mustikkakeitto voi loppua kaupoista, jos Suomen marjayritykset eivät saa poimijoita Thaimaasta – "Marjan talteenotto tulee romahtamaan"
Marjoista voi tulla tänä vuonna pula, koska poimijoita ei saada riittävästi. Luonnontuotealan toimialayhdistys Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen sanoo, että marjayrityksillä ei ole vielä varasuunnitelmia thaimaalaispoimijoiden korvaamiseksi.
Ulkoministeriö ilmoitti viime viikolla, että thaimaalaisille luonnonmarjanpoimijoille ei myönnetä viisumeja kesän satokaudeksi. Päätös yllätti marja-alan, jossa luotettiin siihen että tämä vuosi voidaan vielä mennä vanhaan malliin ennen uuden pysyvämmän järjestelyn luomista.
– Asiat ovat hyvin pahasti hakusessa. Ihan liian paljon on kysymyksiä, joihin ei ole vielä vastauksia. On todella haastava tilanne, Partanen sanoo STT:lle.
– Joillakin yrityksillä on kyllä jo sellainen meininki, että tämä oli tässä.
Thaimaalaiset poimijat ovat vastanneet 80–90 prosentista Suomessa kaupallisesti poimitusta luonnonmarjasadosta. Jos thaimaalaiset ovat ensi kesänä poissa pelistä, korvaavia poimijoita on vaikea löytää muista maista.
Partanen huomauttaa, että moni thaimaalaispoimija on tullut Suomeen vuodesta toiseen.
– He ovat kokeneita ja hallitsevat hommat. Tuntevat Suomen metsät, eivät pelkää eksymistä vaan osaavat kulkea siellä jo aiemmalla kokemuksella. Jos tulee ihan uusia poimijoita, jotka eivät yhtään tunne olosuhteita, siinä on riski että mennään ojasta allikkoon, Partanen sanoo.
– Mikäli thaimaalaisia ei tule, marjan talteenotto tulee romahtamaan. Jää nähtäväksi, miten paljon.
Marja-ala on yrittänyt Partasen mukaan aktivoida kotimaista keruuta, joka onkin lisääntynyt. Kotimaisesta työvoimasta ei kuitenkaan ole korvaamaan thaimaalaispoimijoita, koska marjoista maksettava korvaus on suomalaisittain alhainen.
Siinä missä kotimaisten poimijoiden keräämät marjat menevät pääasiassa suoramyyntiin kuluttajille, thaimaalaiset keräävät enimmäkseen teollisuusmarjaa, joka menee joko jatkojalostukseen tai pakastemarjoina kauppoihin.
– Teollisuusmarjan, jota isot marjafirmat ostavat puhdistamattomana, hinta on sen verran alhainen, että se ei ihan hirveän paljon kotimaista keruuta innosta. Myös kohonneet kustannukset, kuten polttoainekulut vaikuttavat. Aika noheva kerääjä saa olla, että siinä kunnolla ansioille pääsee, Partanen kertoo.
On siis olemassa aito vaara, että marjatuotteet loppuvat kaupasta. Tuoremarjoja saanee Partasen mukaan vielä satokaudella varsin normaalisti, koska suoramyynti poimijoilta kuluttajille on lisääntynyt.
– Mutta jalosteissa saattaa olla heikompi saatavuus, mikäli raaka-ainetta ei saada. Voi olla että jossain vaiheessa loppuvat kaupasta niin pakastemarjat kuin mustikkakeitot kuin mustikkajogurtit ja -hillot, ja puolukat ja muut siinä samalla.
Partasen mukaan teollisuusmarjan hinta ei voi kovin paljoa nousta nykyisestä, tai muuten se korvataan tuontimarjalla.
Ulkoministeriön linjauksen taustalla ovat luonnonmarja-alalla esiintyneet laajat väärinkäytökset.
Suurista marjayrityksistä Kiantaman toimitusjohtajaa ja Polarica Marjahankinta Oy:n entistä toimitusjohtajaa vastaan on nostettu syytteet törkeästä ihmiskaupasta. Myös Arctic Group -yhtiössä epäillään tapahtuneen ihmiskauppaa.
Viisumin myöntäminen luonnonmarjanpoimintaan on perustunut oletukseen, että poimijat tulevat maahan turismiin verrattavassa tarkoituksessa, keräävät marjoja jokaisenoikeudella ja voivat vapaasti myydä keräämänsä tuotteet.
Ulkoministeriö katsoo, että alan käytännöt eivät ole vastanneet tätä, joten lainmukaisia perusteita viisumien myöntämiselle ei ole.
– Nämä erilaiset väärinkäytökset ovat alalla systeemisiä. Kyse ei ole yhdestä tai kahdesta yrityksestä. Jos me emme tällaista saamaamme kumuloituvaa tietoa ottaisi vakavasti, silloin me kyllä olisimme itse hyvin lähellä virkavirhettä, kertoo ulkoministeriön konsulipäällikkö Jussi Tanner STT:lle.
Tannerin mukaan päätöksen ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään, joka alaa on lähemmin seurannut.
Partanen sanoo kaipaavansa faktoja siitä, mihin ulkoministeriön näkemys systeemisistä ongelmista perustuu.
– Tiedämme että niitä on aikaisempina vuosina ollut, mutta niitähän on pyritty koko ajan kitkemään. Katsotaanko siellä nyt tätä aikaisempaa historiaa ja pidetään sen takia kaikki mahdollisuudet tästä pois, vai pitäisikö keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan ja katsoa, että minkä verran on saatu parannusta, ja mikäli siellä on vielä jotain korjattavaa, tehtäisiin ne korjausliikkeet.
Partanen kertoo odottavansa työ- ja elinkeinoministeriön tilaamaa Pellervon taloustutkimuksen huhtikuussa valmistuvaa selvitystä, jossa arvioidaan eri sääntelyvaihtoehtojen taloudellisia vaikutuksia. Hän olisi toivonut, että vaikutusten arviointi olisi tehty loppuun ennen rajujen muutosten tekemistä.
Partanen panee toivonsa siihen, että asiasta voitaisiin vielä neuvotella viranomaisten kanssa.
– Tällä hetkellä tuntuu, että on pakko pystyä ratkaisemaan tämä vuosi tällä viisumimenettelyllä. Tämä harjoitus olisi pitänyt tehdä jo vuosi sitten tätä kautta varten, nyt on liian myöhäistä, hän huokaa.
Ulkoministeriön Tanner suhtautuu marja-alan toiveisiin keskusteluista varauksellisesti. Hän toivoo, että mahdolliset uudet avaukset eivät perustu vanhalle konseptille, vaan kestävämmälle ja vastuullisemmalle käytännölle.
– Olemme todenneet, että ei ole lainmukaisia edellytyksiä myöntää viisumeja ensi satokaudella. Siltä se nyt vahvasti näyttää, että aika paljon pitää tapahtua. Mutta emme tietenkään sulje etukäteen mitään pois.
Tanner kertoo ulkoministeriön varautuneen myös siihen, että ala yrittää saada työntekijöitä jostakin toisesta maasta samalla toimintamallilla.
– Ei tässä ole tarkoitus, että avattaisiin yhtäkkiä aivan vastaavanlainen reitti jonnekin toisaalle.
Yksi mahdollisuus poimijoiden saamiseksi olisi palkata thaimaalaisia työsuhteeseen. Tätä reittiä Partanen pitää teoriassa mahdollisena, mutta käytännössä hyvin vaikeana niin byrokratian mutkikkuuden kuin kustannustenkin takia.
Työntekijän oleskeluluvan käsittelymaksu on esimerkiksi 540 euroa, ja lupahakemuksen käsittelyaika on kaksi kuukautta. Työntekijän täytyy itse hakea tätä lupaa kotimaassaan, mihin thaimaalaisille pitäisi Partasen mukaan järjestää tukea.
Lisäksi muualla kuin Pohjois-Karjalassa täytyy tehdä saatavuusharkinta, eli työnantajien täytyy laittaa työpaikka avoimeksi ensin Suomessa.
Luonnonmarjanpoimijoiden kohdalla sovellettaisiin mahdollisesti maaseutuelinkeinojen työsopimusta, mikä näyttää Partasen mielestä haastavalta.
– Tämä on niin erityyppinen ala. Miten pystytään valvomaan työaikaa? Työsopimuksessa pitää määritellä se, missä työ tehdään. Miten se määritellään, onko koko Suomen metsät se työpaikka?
Marja-alan tärkeitä asiakkaita ovat esimerkiksi ruokakauppaketjut ja elintarviketeollisuus. Moni yhtiö kertoo STT:lle, että vielä on liian aikaista arvioida viisumitilanteen vaikutusta marjojen saatavuuteen. Päätöksiä ensi kesän marjaostoista ei ole vielä tehty.
– Seuraamme tilannetta ja varmistamme, että asiakkaamme saavat jatkossakin S-ryhmän kaupoista suomalaisia marjoja, S-ryhmän marketkaupan suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen sanoo.
– Tahtotilamme on, että voimme ostaa jatkossa vastuullisesti tuotettuja kotimaisia metsämarjoja. Mikäli emme voi ostaa kotimaisia metsämarjoja, on mahdollista, että joudumme ostamaan ulkomaisia luonnonmarjoja, kertoo Valion hankintajohtaja Kirsti Rautio.
Sekä Kesko, S-ryhmä että Valio ovat ostaneet marjoja ainakin osalta ihmiskauppasyytösten kohteena olevista yrityksistä. Yhtiöt pitävät syytteitä vakavina ja kertovat seuraavansa viranomaisprosessit loppuun.
– Teemme arvion tilanteesta kokonaisuutena ja päätökset mahdollisista toimenpiteistä, kun viranomaiskäsittelyn lopputulos on selvillä. Olemme toki jo nyt vaatineet korjaavia toimenpiteitä marjanpoiminnan käytäntöihin, minkä lisäksi olemme mukana Reilun kaupan johtamassa pilottihankkeessa, joka pyrkii ratkomaan marjanpoiminnan haasteita Suomessa, Keskon päivittäistavarakaupan vastuullisuusjohtaja Timo Jäske kertoo.
Valio ja Kesko kertovat periaatteisiinsa kuuluvan, että tavarantoimittajia vaaditaan korjaamaan epäkohtansa sen sijaan, että yhteistyö automaattisesti lopetettaisiin.
– Muutoksen aikaansaaminen on yleensä kaikkien osapuolten kannalta kannattavampi tie kuin yhteistyön äkillinen lopettaminen, Jäske sanoo.