Mummokuljetukset olivat neuvostotrokareille rahakas sivubisnes – Kirja raottaa kadonneen kaupankäynnin saloja
Neuvostoliiton hajoamisesta tulee syksyllä kuluneeksi 30 vuotta. Nostalgiamatkan itänaapuriin voi aloittaa jo nyt lukemalla viime vuoden lopussa ilmestyneen, neuvostoarjen historiaa valottavan teoksen.
Neuvostoliittolainen pikkupoika Yury Shikalov innostui 1960-luvulla kilpajuoksusta. Juoksushortseja oli monien muiden vaatteiden tavoin kuitenkin mahdotonta saada kaupoista.
Niinpä pojalle ostettiin mustat alushousut, joiden sivuille hän tikkasi ompelukoneella kolme valkoista nauhaa. ”Adidas-shortsit” olivat valmiit.
Neuvostoliitto pystyi tuottamaan avaruusraketteja, mutta ei kunnollisia vaatteita tai muuta kulutustavaraa. 2000-luvulla suomalaistunut Yury Shikalov kertoo kirjassaan Markat, farkut ja sukkahousut, miten länsituotteista tuli haluttuja Neuvostoliitossa ja mitä kaikkea ihmiset olivat valmiita tekemään niitä saadakseen.
Länsi voitti taistelun nimenomaan tavaroiden eikä ideologian avulla.
Shikalovin mukaan neuvostonuoriso kiinnostui 1960-luvulla länsitavaroista palavasti. Aluksi niitä yritettiin tuunata itse, mutta kun turismi Neuvostoliittoon käynnistyi 1950-luvun lopulla, länsitavaran laiton kauppa eli trokaus lähti käyntiin.
Shikalov pureutuu kirjassaan erityisesti Viipurissa, Karjalan kannaksella ja Leningradissa harjoitettuun trokaukseen. Suomalaiset turistiryhmät olivat olennainen osa toimintaa.
Aluksi trokarit ostivat turisteilta näiden omaan käyttöön tuomansa tavarat, mutta pian suomalaiset oppivat salakuljettamaan mukanaan ylimääräisiä farkkuja, sukkahousuja, muovipusseja, kuulakärkikyniä ja purukumia.
Shikalovin mukaan neuvostotrokarit tienasivat hyvin ja toiminta ammattimaistui jo 1960-luvun alussa. Kaupungeissa trokarit parveilivat nähtävyyksien ympärillä ja yrittivät lyöttäytyä tarkkaan valvottujen turistien kanssa juttusille.
Länsituotteiden trokaus loppui, kun perestroika avasi rajat tuontitavaralle.
Trokarien eliittiä olivat maanteiden varsilla päivystävät ryhmät, jotka liftasivat turistibussien kyytiin tekemään kauppaa. Bussinkuljettaja tiesi jo etukäteen kertoa matkustajille, että tietyssä paikassa kyytiin nousee ”venäläinen poika”, joka ostaa tavaraa ja vaihtaa valuuttaa.
Eräs trokauksen erityispiirre olivat Shikalovin mukaan niin sanotut mummokuljetukset. Turistiryhmien mukana tuli luovutetusta Karjalasta pakenemaan joutuneita suomalaisia, jotka halusivat käydä katsomassa vanhoja kotikyliään.
Laillisia reittejä kyliin ei päässyt, mutta bussinkuljettajat, matkaoppaat ja hotellityöntekijät auttoivat pimeiden kyytien järjestelyssä. Trokareille mummokuljetukset olivat hyvä bisnes, sillä yhdellä reissulla saattoi tienata lähes vuoden palkan.
Länsituotteiden trokaus loppui, kun perestroika avasi rajat tuontitavaralle. Shikalovin mukaan trokatuilla farkuilla ja sukkahousuilla oli merkittävä rooli Neuvostoliiton hajoamisessa.
– Länsi voitti taistelun nimenomaan tavaroiden eikä ideologian avulla.
Yury Shikalov: Markat, farkut ja sukkahousut. Laiton kauppa ja länsimuodin lumo Neuvostoliitossa. Gaudeamus, 341 s.
