Muistokirjoitus: Heta Tuominen oli peloton tasa-arvon esitaistelija
Muistot entisistä työpaikoista ilman dokumentointia ovat yleensä hataria ja epäluotettavia, mutta hyvästä työhön perehdyttämisestä jää vahva muistijälki.
Aloittaessani Suomen Keskustanaisten pääsihteerinä 1.6.1992 perehdyttäjänäni oli edeltäjäni, tehtävässä jo 1977 toiminnanjohtajan nimikkeellä aloittanut Heta Tuominen (syntyi 30.8.1932, kuoli 26.4.2023).
Tutustuin naiseen, joka ei pelännyt ketään eikä mitään. Järjestön vahvojen puheenjohtajien rinnalla Heta oli ajanut tasa-arvon kipupisteitä koko puolueen esityslistalle sellaisella tarmolla ja temperamentilla, että se kohtasi myös paljon vastustusta.
Heta teroitti mieleeni, että naisjärjestön pääsihteerin on oltava luja ja ponteva. Yhteistyössä puheenjohtajiston ja muun hallituksen kanssa oli löydettävä oma rooli, oma yhteiskunnallisen vaikuttamisen kulma.
Mitä huolellisemmin asiat osaisi valmistella päättäjille, sitä paremmin saisi myös oman äänensä kuuluville.
Heta kertoi perehdytyksen aikana avoimesti omasta kasvustaan tasa-arvon esitaistelijaksi. Hän oli jäänyt avioeron myötä pienten lasten yksinhuoltajaksi, mikä oli sytykkeenä poliittiselle kiinnostukselle.
Heta oli perustanut 1969 Yksinhuoltajat ry. -nimisen yhdistyksen, jonka kautta hän onnistui ajamaan vanhentuneiden lapsilakien muutoksen keskustavetoisessa hallituksessa 1970.
Tämä kaikki teki minuun vaikutuksen. Hetassa oli suffragettien sähäkkyyttä ja siekailemattomuutta, minkä kääntöpuolena oli kompromissien kaihtaminen.
Tässä piili myös vaaran paikka. Uusi tulokas voi kokea, että ei millään kykene hyppäämään noin suuriin saappaisiin. Mutta Heta oli viisas. Vaikka hän ei lainkaan vähätellyt omia saavutuksiaan, hän ei tarjoillut niitä minulle itsestään selvinä toimintamalleina. Hän korosti, että oma polku pitää raivata itse.
Pitää oppia tuntemaan yhteistyökumppanit ja vanhan sotataidon strategian mukaan vastustajat ystäviä paremmin.
Heta lähti eläkepäiville syksyllä 1992, ja otin toimiston haltuuni kiitollisena. Minut oli lyhyessä ajassa kuljetettu keskustalaisen naistoiminnan suurten muutosvuosien läpi ja tutustutettu joukkoon keskeisiä vaikuttajia ja sidosryhmiä.
Syntymäpäivä- ja eläköitymislahjaksi Hetalle kerättiin pohjakassa maailmanympärimatkaa varten.
Heta poistui Pursimiehenkadulta. Kotiuduttuaan hän kuitenkin vieraili usein luonamme, mutta nyt roolit olivat vaihtuneet.
Heta ei neuvonut tekemään niin tai noin, mutta mielipiteitä kyllä riitti.
Kun valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Raimo Sailaksen nk. leikkauslista julkistettiin 1994, Heta Tuomisella oli asiaa Pursimiehenkadulle.
Ehdotus leikata eläkkeitä oli saanut hänen verensä kiehumaan. Jos sen tekevät, kerään ison naisjoukon eduskuntatalolle, edeltäjäni totesi ja heilutteli uhkaavasti suurta mustaa käsilaukkuaan.
Eläkkeitä ei leikattu.
Päivi Mononen-Mikkilä
Suomen Keskustanaiset ry:n varapuheenjohtaja
Pääsihteeri 1992–1995