Tutkija- ja opiskelijaliitot pelkäävät: Ministeriön ehdotus lukukausimaksuista loisi Suomeen kahden kerroksen koulutusjärjestelmän
Lukukausimaksujen käyttöönotto johtaisi koulutuksen laadun eriytymiseen suomalaisissa korkeakouluissa, pelkäävät opiskelija- ja tutkijajärjestöjen edustajat.
Ajatus yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lukukausimaksuista nousi esille jälleen viime vuoden lopulla. Valtiovarainministeriö ehdotti niiden käyttöä osana joulukuussa julkaistua virkamiespuheenvuoroaan. Ministeriö perusteli asiaa koulutuksen laadun vahvistamisella ja julkisen talouden kustannusten pienentämisellä.
Puheenvuoroon sisältyneessä muistiossa arvioitiin, että korkeakoulut voisivat maksujen myötä erikoistua myös opetusmenetelmiltään niin, että osa opinahjoista ”tukeutuu enemmän edullisempiin opetusmenetelmiin”.
Yliopisto-opiskelijoita edustavan SYL:n koulutuspolitiikan asiantuntija Heidi Rättyä tulkitsee, että tuloksena olisi kahden kerroksen koulutusjärjestelmä. Hän on yllättynyt siitä, kuinka avoimesti asia muotoiltiin ministeriön muistiossa.
– Suomen koulutusjärjestelmän etu on, että eri korkeakouluista saa samantasoisen tutkinnon eikä ole erikseen eliittiyliopistoja ja sellaisia korkeakouluja, joiden tutkinnoilla olisi vaikea työllistyä, Rättyä sanoo.
Samoilla linjoilla on Tieteentekijöiden liiton tuore puheenjohtaja Tero Karjalainen.
– En pitäisi näin pienessä kansakunnassa suotavana kehitystä, että loisimme kahden kategorian tutkintoja. Kyseessä olisi tilanne, jossa esimerkiksi hyvinvointialueet palkatessaan lääkärin pohtisivat koulutustaustan perusteella, voiko hänet palkata, Karjalainen sanoo.
Rättyä ja Karjalainen pitävät arvokkaana suomalaisen korkeakoulutuksen maksuttomuuden säilyttämistä. Se takaa heidän mukaansa mahdollisuuden siihen, että kaikki halukkaat voivat taustasta riippumatta pyrkiä korkeakouluihin.
Ministeriön mukaan koulutuksen saavutettavuutta voitaisiin tukea opintolainojen joustavalla takaisinmaksulla ja stipendijärjestelmällä.
Ministeriö viittasi Britanniasta saatuihin kokemuksiin, joiden mukaan maksujen käyttöönotto eri tukien kanssa ei vaikuttanut eritaustaisten perheiden todennäköisyyteen osallistua korkeakoulutukseen.
SYL:n Rättyä suhtautuu asiaan skeptisesti.
– Lainanottohalukkuus on tunnetusti heikompi opiskelijoilla, jotka tulevat sosioekonomisesti alhaisesta taustasta, mikä voi vaikuttaa pienituloisten haluun hakeutua opintoihin.
Ministeriön muistiossa perustellaan, että maksut eivät korvaisi korkeakoulujen nykyistä rahoitusjärjestelmää, joka pohjaa pitkälti valtion varoihin. Sen sijaan maksut olisivat ministeriön mukaan nykyjärjestelmää täydentäviä.
Rättyä kritisoi myös tätä näkemystä.
– Verrokkimaissa on havaittu taipumus siihen, että kun lukukausimaksut otetaan käyttöön, niin valtion rahoitus vähenee, vaikkei se olisi alkuperäinen tarkoitus, hän sanoo.
Karjalainen huomauttaa, että ajatus maksuista tuntuu nousevan esille tasaisin väliajoin.
Hänen mielestään ehdotuksia tehdään hyvin kapeasta näkökulmasta. Karjalaisen mielestä ehdotuksissa korostuu kapeasti talouspoliittinen näkökulma, vaikka kyse olisi myös esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan ulottuvasta muutoksesta.
– Nyt viitataan englantilaiseen järjestelmään, jossa moni muukin asia on hyvin erilainen kuin meidän pohjoismaisessa järjestelmässämme, hän sanoo.
Aiemmin ainakin Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) on esittänyt maksujen käyttöönottoa. Taloustieteilijät Vesa Vihriälä, Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Roope Uusitalo puolestaan ehdottivat asiaa valtioneuvostolle laatimassaan selvityksessä muutama vuosi sitten.
Kysymys lukuvuosimaksuista on suomalaisen korkeakoulupolitiikan ikuisuuskysymys, luonnehtii opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osastoa johtava Atte Jääskeläinen.
Hän pitää luonnollisena, että kysymys nostetaan tarkasteluun vaalien lähestyessä, koska näin merkittävä kysymys pitää ratkaista hallitusneuvotteluissa. Hän huomauttaa, että nykyiset resurssit eivät riitä koulutusasteen nostoon.
– Jos yritämme nostaa nuorten korkeakoulutusastetta, silloin vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: joko resursseja tulee lisää tai nykyisiä käytetään tehokkaammin, erityisesti ohjaamalla niitä nuorten ensimmäiseen tutkintoon, Jääskeläinen sanoo.
Ministeriö julkaisee oman virkamiespuheenvuoronsa ennen vaaleja, näillä näkymin tammi-helmikuun taitteessa. Jääskeläinen ei halua ennakoida, miten maksuja siinä pohditaan.
– Tiettyjä näkemyksiä tullaan julkaisemaan sovitussa aikataulussa. Pohja-analyysia eri vaihtoehdoista työstetään vielä joidenkin viikkojen ajan, hän sanoo.
Valtiovarainministeriö ei esittänyt arviota siitä, kuinka suuria maksut olisivat tai kuinka paljon korkeakoulut voisivat saada niistä tuloja.
Nykyisin korkeakoulujen pitää periä lukuvuosimaksuja EU:n tai Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Vuosi sitten julkaistusta opetus- ja kulttuuriministeriön raportista kävi ilmi, että kaksi kolmasosaa maksuilla kerätyistä tuloista kuluu erilaisiin vapautuksiin ja apurahoihin.
Helpotusten jälkeen järjestelmän bruttotuotto oli noin 14 miljoonaa euroa lukuvuodessa. Erittely ei sisällä muita kuluja, sillä raportin mukaan on vaikea eritellä, mitkä kulut esimerkiksi markkinoinnissa ja hallinnossa liittyvät suoraan maksujen käyttöönottoon. SYL:n Rättyä pitää selvänä, että näitä kuluja on.
– Onhan stipendien järjesteleminen työlästä. Kyllä hallinto maksaa, hän sanoo.
Ulkomaalaisten opiskelijoiden maksut vaihtelivat viimevuotisen raportin mukaan 4 000 ja 18 000 euron välillä. Ammattikorkeakouluissa maksuihin oltiin keskimääräisesti tyytyväisiä, mutta yliopistoista niitä kannattavana piti vain kaksi.