Miksi 3 000 metrin estejuoksussa on vesieste? – Syy liittyy hevoskilpailuihin, sanoo asiantuntija
Monelle penkkiurheilijalle on tuttua seurata 3 000 metrin estejuoksua yleisurheilussa. Laji on myös tarjonnut suomalaisille ikimuistoisia hetkiä, viimeisimpänä Topi Raitasen EM-kulta vuonna 2022.
Mutta miksi lajissa on vesieste? Miksi juoksivat hyppäävät kesken kisan aina välillä matalaan vesialtaaseen? Luulisi sen lisäävän kuormitusta jo valmiiksi todella rankkaan lajiin.
Syy löytyy historiasta, sanoo erityisasiantuntija Vesa Tikander urheilumuseo Tahdosta Suomenmaalle.
Tikanderin mukaan estejuoksu periytyy 1800-luvun alun Englannissa käydyistä hevoskilpailuista.
Niissä ratsastajat laukkasivat maastossa ylittäen kiviä, puunrunkoja, aitoja ja puroja. Maalina saattoi olla lähimmän kylän kirkontorni. Siitä tuli myös lajin nimi steeplechase eli tornijahti.
Tikanderin mukaan sama idea otettiin pian käyttöön juoksukilpailuissa.
– Ensimmäiset lehtikirjoitukset ihmisten ”steeplechasesta” ovat 1820-luvulta. Ensimmäinen kokonaan radalla tapahtunut juoksukilpailu järjestettiin 1868. Kilpailun pituus oli 700 jaardia, ja se käsitti neljä estettä ja vesihaudan, Tikander kertoo sähköpostitse.
Todennäköisesti vesieste tuli siis mukaan 3 000 metrin estejuoksuun lähinnä siksi, että ratsain käytävässä ”steeplechasessa” oli myös mukana sellaisia.
Vesieste lisää myös lajin haasteellisuutta. Kilpailijoilta se vaatii fyysisistä kestävyyttä, teknistä taitoa ja nopeaa palautumiskykyä. Se siis lisää lajin vaikeuskertoimia ja tuo siten lisää mielenkiintoa kilpailuun.
Tikanderin mukaan estejuoksu oli mukana Britannian AAA-liiton yleisurheilumestaruuskilpailuissa jo niiden alusta lähtien eli vuodesta 1880.
Matkaksi vakiintui kaksi mailia vuonna 1913. Olympiakisoissa esteitä juostiin vaihtuvalla matkalla Pariisissa 1900 (sekä 2 500 metriä että 4 000 metriä), St. Louisissa 1904 (2 500 metriä) ja Lontoossa 1908 (3 200 metriä).
Antwerpenistä 1920 lähtien ohjelmassa on ollut 3 000 metrin estejuoksu.
– Esteiden määrä, sijainti ja korkeus saattoi tämän jälkeenkin vaihdella kisasta toiseen. Virallisia ME-tuloksia alettiin ratifioida vasta 1954, kun IAAF oli standardoinut lajin säännöt, Tikander summaa.
Naisten 3000 metrin estejuoksusta tuli olympialaji vasta Pekingissä 2008. Arvokisoissa naiset kisasivat lajissa ensimmäisen kerran MM-kisoissa Helsingissä vuonna 2005.
Entä mistä tulee Suomi–Ruotsi-maaotteluista tuttu tapa, että voittajajoukkue ui kisojen päätteksi vesiesteen altaassa?
Siihen Tikanderilla ei ole selkeää vastausta.
– Ruotsi-maaottelun kapteeneita on uitettu vesihaudassa ainakin 1990-luvulta lähtien, mutta tarkempaa tietoa perinteen alkamisesta ei minulla ole, hän kommentoi.
Suomelle 3 000 metrin esteet ovat tarjonneet historian aikana muutamia kultaisia hetkiä arvokisatasolla.
Topi Raitanen yllätti monet EM-kullallaan vuonna 2022. Saman tempun teki Jukka Keskisalo Göteborgin EM-kisoissa vuonna 2006.
Volmari Iso-Hollo juoksi puolestaan lajin olympiavoittoon kahdesti: Los Angelesissa vuonna 1932 ja Berliinissä 1936. Toivo Loukola saavutti lajin olympiakullan Antwerpenissä 1928 ja Ville Ritola Pariisissa 1924.
Naisten puolella 3 000 metrin esteet tarjosivat suomalaisia ilon hetkiä tänä kesänä, kun Ilona Mononen juoksi alle 23-vuotiaiden EM-kultaa Norjan Bergenissä heinäkuussa.
Yleisurheilun MM-kisat järjestetään Tokiossa Japanissa 13.–21. syyskuuta 2025.