Mikko Kinnunen on sivistyspoliitikko keskustalaisuuden syvästä ytimestä – "On ne papit siellä ennenkin pärjänneet"
Kuka oli edellinen kansanedustaja Reisjärveltä?
Parlamentaarikko Mikko Kinnunen tarvitsee lyhyen miettimisajan ennen kuin vastaa toimittajan kysymykseen.
– Muistuu mieleeni ainakin Yrjö Saari joskus 1940-luvun lopulla, hän pohtii 2 800 asukkaan maalaispitäjän nimikkojärven rannalla.
Epävirallinen tarkistus osoittaa Kinnusen olevan oikeilla jäljillä. Yrjö Saari todellakin toimi Maalaisliiton kansanedustajana 1948–1951.
Ehti kulua siis peräti 68 vuotta siitä, että keskustalaisuuden syvästä ytimestä Reisjärveltä on taas oma edustaja Arkadianmäellä.
Mikko Kinnusen tie eduskuntaan näyttää sivusta katsottuna nopealta, mutta taustat huomioiden ei mitenkään yllättävältä projektilta.
Pitkä jakso Reisjärven kristillisen kansanopiston rehtorina antoi selkänojan, josta oli hyvä ponnistaa.
– Kun takana oli yli 20 vuotta rehtorin tehtävissä ja ikääkin 50 vuotta, niin piti alkaa jo miettiä, mitä muuta elämässä sitä voisi vielä tehdä, seitsemän lapsen isä muistelee.
Kiinnostus vaikuttamiseen ja työn kautta syntyneet verkostot nostivat miehen kertaheitolla politiikan pelikentille jo edellisissä kuntavaaleissa.
Ehdokkuus eduskuntaan alkoi silti realisoitua vasta heinäkuussa 2018 lukuisten yhteydenottojen myötävaikutuksella.
– Kyselyjä tuli eri puolilta maakuntaa ja muiltakin kuin politiikassa toimivilta. Myös nykyisillä ja entisillä opiskelijoilla oli kampanjan aikana suuri merkitys verkostojen luojina. Leikillään sanoinkin, että halusivat näköjään päästä rehtorista eroon, Kinnnunen nauraa.
Pohjois-Pohjanmaan jäsenvaali antoi jo esimakua, mitä tuleman piti. Kinnunen selvisi listalle Juha Sipilän jälkeen alueen toiseksi korkeimmalla äänimäärällä.
Eduskuntavaalien ensikertalaisen hieno 6 124 äänen saalis oli silti yllätys. Kokonaispotista vain alle 10 prosenttia tuli omasta kotikunnasta, joten kannatuspohjaa löytyi pitkin laajaa maakuntaa.
– Olen syntynyt Merijärvellä ja asunut pitkään Oulun seudulla. Kyllä silläkin varmasti jotain merkitystä on.
– Omaan vaalitulokseen olin erittäin tyytyväinen. Iloa himmensi tietysti puolueen vaisu menestys, Kinnunen muistelee.
Vaalien jälkimainingeista selvittyään tuore kansanedustaja ei voinut etukäteen aavistaa, minkälaisiin pöytiin päätyy tulikastetta saamaan.
– Hallitusneuvotteluihin pääsyä en olisi osannut millään odottaa. Arvostukseni Juha Sipilää kohtaan nousi sen myötä entisestään.
– Kaikkien kansanedustajien mukaan ottaminen oli mielestäni hyvä ratkaisu myös puolueen yhtenäisyyden kannalta. Käytiin tosi paljon keskustelua, mille oli oikeasti myös tarvetta.
Kinnunen sanoo olevansa enemmän kuin tyytyväinen myös saamiinsa valiokuntapaikkoihin.
– Sivistysvaliokunta oli tietysti toiveena jo oman taustani takia. Vaikka tiesin, että sinne kyllä löytyy halukkuutta.
– Perustuslakivaliokuntaan ehdottaminen ja pääsy oli sen sijaan täydellinen yllätysmomentti itselleni. Ehkä sinne tarvittiin rauhallisia tekijöitä ja muitakin kuin laki-ihmisiä. Minua rohkaistiin sanomalla, että on ne papit siellä ennenkin pärjänneet, hän naurahtaa.
Viime vaalikausi oli Kinnusen mukaan hyvä osoitus siitä, että perustuslakivaliokunta tarvitsee työrauhan päästäkseen kunnolla pohtimaan niitä asioita, jotka sinne oikeasti kuuluvat.
– Nyt on käynyt niin, että turhankin pieniä asioista halutaan tarkoituksella kierrättää perustuslakivaliokunnan kautta. Minun mielestäni esimerkiksi kevytautolaki ei ole ihan sen kokoluokan asia, että se vaatisi välttämättä perustuslain tarkastelua.
Omalla ”kotireviirillään” eli sivistyspuolella Kinnunen sanoo korostavansa niin sanotun kolmannen polun merkitystä koulutuspolitiikan yhtenä kulmakivenä.
– Kansanopistot, kymppiluokat, työpajat, valmentavat koulutukset ja paljon muuta, hän luettelee.
– Suhtauduin itsekin aikaisemmin kriittisesti oppivelvollisuuden pidentämiskaavailuihin. Johtuu tietysti siitä, että kansanopistoja ei alun perin oltu ottamassa ollenkaan sen piiriin.
– Myöhemmin on onneksi huomattu, mikä merkitys sillä on juuri kolmannen polun toimijoiden tulevaisuudelle, Kinnunen iloitsee.
Vapaa sivistystyö on Kinnusen mukaan avainasemassa myös hallituksen ykkösprioriteetin eli 75 prosentin työllisyystavoitteen toteuttamisessa.
– Koulutuspäätökset vaikuttavat aina viiveellä. Mutta siellä pystytään helpommin reagoimaan muuntokoulutuksen tarpeisiin. Yritysten kanssa yhteistyössä pystytään kehittämään myös täsmäkoulutusta.
Reisjärven mies on selvästikin innoissaan niistä visioista, mitä kuluvalla hallituskaudella on tarkoitus sivistyspuolella toteuttaa. Viime vaalikaudella toimeenpantujen leikkausten vastapainoksi on nyt luvassa myös kehittämistä.
– Olen keskustan edustajana syksyllä työnsä aloittaneessa jatkuvan oppimisen parlamentaarisessa uudistusryhmässä. Kolmen ministerin vetämässä hankkeessa on myös Sitra vahvasti mukana.
– Lisäksi hallitus antaa vuonna 2020 eduskunnalle koulutuspoliittisen selonteon. Siinä linjataan konkreettiset, pitkän tähtäimen keinot hallitusohjelmaan kirjattujen koulutuspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Keskusta on Kinnusen tulkinnan mukaan pohjimmiltaan sydämen sivistyksen puolue, jossa kaikki ihmiset ja koko Suomi pidetään mukana.
Puheenjohtaja Katri Kulmunin korostama aluepoliittinen ajattelu antaa näille pyrkimyksille hyvää taustatukea.
– Tätä tulee kirkastaa enemmän. Tarkoitan sivistyksellä ihmisenä kasvamista omaan täyteen mittaansa, tapaa elää yhteisössä, taitoa ymmärtää itseä ja muita, sydämen sivistystä. Koen olevani tässä mielessä sivistyspoliitikko, kirjoittamista itsekin harrastava Kinnunen täsmentää.
Sivistyksen voimaan uskovan poliitikon imagoon kuuluu laittaa välillä itsensä likoon tärkeäksi katsomansa asian puolesta.
Ensimmäisen kauden kansanedustaja päätti nostaa kielen ymmärtämisen kasvavat ongelmat esille ja piti eduskunnassa puheen selkokielellä.
– Tokihan se hiukan jännitti, mutta palaute oli yllättävänkin positiivista. Uskon, että myös puheen varsinainen viesti meni paremmin perille. Pitää muistaa, että Suomessa on jo noin 750 000 ihmistä, jotka eivät saa yleiskielestä kunnolla selvää.
Poliitikon arkirutiinien ohella Kinnusella on yksi harrastus yli muiden. Tai tässä tapauksessa voidaan puhua jopa elämäntavasta.
Läheltä nimittäin piti, ettei innokkaasta 4H-puutarhayrittäjästä olisi aikanaan tullut täyspäiväinen ammattipuutarhuri.
– Sormet ovat olleet mullassa lapsesta asti ja kasvun ihme kiehtonut aina mieltä. Pääsin naapurin puutarhalle auttamaan ja minulla olisi ollut mahdollisuus jatkaa yrittäjänä.
– Agronomin opinnot olivat vahvasti mielessä. Lukion kolmannella luokalla teologia alkoi kuitenkin kiinnostaa vielä enemmän. Lähdin Helsinkiin opiskelemaan. Siinä mielessä ainakin päätös oli oikea, että löysin vaimoni sieltä, hän nauraa.
Viherpeukalon tarpeita Kinnunen perheineen pääsee toteuttamaan naapurimaa Viroon rakentuneen puutarhaprojektin avulla.
– Ostimme sukulaisten kanssa 280 kilometrin päässä Tallinnasta maapaikan. Talo oli ränsistynyt, mutta rehevä maaperä ja erilaiset kasvilajikkeet veivät heti mukanaan. Nykyään tila on kokonaan meidän omistuksessamme.