Maailman tulisimmilla chilipippureilla ei kannata leikkiä – yksi elämäni huonoimmista päätöksistä, sanoo "Kalifornian viikatemiestä" maistanut
Moni tv-sarja Simpsonien katsoja muistaa vielä vuosikymmenten takaisen episodin, jossa Homer osallistui chilipippureiden syöntikilpailuun.
”Guatemalalaisessa mielisairaalassa” kasvatetut pippurit saivat vedenkin höyrystymään suussa. Suun vuoraaminen kynttilänvahalla antoi Homerille hetken kilpailuedun, kunnes vatsassa pääsi helvetti irti.
Maailman vahvimman chilipippurin titteliä on vuodesta 2023 kantanut amerikkalaisen chiliyrittäjän Ed Currien jalostama Pepper X. Sen tulisuus on keskimäärin 2,694 miljoonaa Scovillen asteikolla, kun edellisen kuninkaan California Reaperin (”Kalifornian viikatemies”) lukema oli 1,64 miljoonaa.
Currie on kertonut tunteneensa Pepper X -chilin syötyään poltteen kolmen ja puolen tunnin ajan. Sen jälkeenkin hän kärsi krampeista, joiden vuoksi hän makasi suorana marmoriseinää vasten noin tunnin ajan vesisateessa kivusta vaikertaen.
Kypsänä vihertävän keltainen tai sinapinvärinen Pepper X on niin ikään Currien kehittämän Carolina Reaperin ja erään hänen ystävältään saaman chilin risteytys. Pakistanilaisesta Naga Viper– ja St. Vincentiläisestä La Soufriere -pippurista risteytetty Carolina Reaper piti ennätystä hallussaan pitkään. Pippuri on noin 880 kertaa tavallista jalapenoa tulisempi.
Pepper X:ää ei ole saatavana siemeninä tai taimina, koska Currie on halunnut suojella kastikebisnestään. Menettely on herättänyt epäilyksiä markkinointitempusta, mutta Guinness on vahvistanut ennätyksen.
California Reaperia maistanut toimittaja George Embricos kertoo Food Republic -sivustolla pippurin maistamisen olleen yksi hänen elämänsä ja uransa huonoimmista päätöksistä.
Embricos oli varustautunut chilihaasteeseen käsineillä, kahden litran pullolla maitoa ja ”vahvalla annoksella katteetonta itseluottamusta”.
Embricos oli laittanut pienen punaisen pippurin kokonaisena suuhunsa ja pureskellut sitä hetken ennen nielemistä.
– Chili antaa aluksi pienen aavistuksen makeutta – sellaisen parin sekunnin mittaisen ”hei, eihän tämä olekaan yhtään paha” -hetken, joka toimii täydellisenä psykologisena hämäyksenä ennen alkavaa tuskaa; on kuin chili naurahtaisi itsekseen ennen kuin se ryhtyy tosi toimiin. Tätä lyhyttä hetkeä seuraa välitön oivallus siitä, että maailman tulisin pippuri on nyt elimistössäsi, hän luonnehtii.
Embricosin mukaan suun vallannutta kuumuutta on lähes mahdotonta kuvailla tarkasti, koska ”maan päällä ei kirjaimellisesti ole mitään muuta, mihin sitä voisi verrata”.
– Kun olin antanut itselleni muutaman ikuisuudelta tuntuvan sekunnin kokea täyden ”elämyksen”, aloin kulautella maitoa, ilman todellista apua. Seuraavat minuutit kuluivat vuorotellen päättömiä kirosanoja huutaen, keittiön tasoja ja kodinkoneita potkien ja lyöden sekä maitoa ryystäen.
Pahin oli Embricosin mukaan kuitenkin vasta edessä. Vaikka maito saattaakin hieman helpottaa hieman suussa riehuvaa tulista juhlaa, mikään ei pelasta äärimmäiseltä poltteelta, joka iskee rintaan ja vatsaan.
Chilin syömistä seuranneen tunnin aikana Embrico kertoo muuttuneensa puhumiseen kykenemättömästä ihmisrauniosta sängyssä peiton alla sätkiväksi olioksi, joka päästi omituista matalataajuista vaikerrusta, tärisi hallitsemattomasti ja juoksi vessaan luullen oksentavansa vähintään kolme kertaa.
Embricos kertoo vatsansa olleen vielä melkein vuorokauden kuluttua ”aivan raunioina” ja pelkän ajatuksenkin tulisesta ruoasta saaneen hänet vapisemaan.
Kun chilipippureiden kapsaisiini iskee limakalvoille, aivot saavat hätätilailmoituksen. Keho luulee kirjaimellisesti olevansa tulessa, vaikka fyysistä palovammaa ei synny.
Välittömänä reaktiona silmät muuttuvat verestäviksi, nenä alkaa vuotaa valtoimenaan ja hikikarpalot nousevat otsalle. Äärimmäinen tulisuus voi aiheuttaa aivoverisuonten supistumista, mikä tuntuu räjähtävänä kipuna päässä.
Kun chili etenee vatsalaukkuun, keho yrittää hankkiutua eroon ”myrkystä”. Seurauksena on usein sikiöasento ja tuntikausien krampit.
Veden juonti ei ensiapuna auta, sillä se on kuin yrittäisi sammuttaa rasvapaloa vedellä. Vesi vain levittää öljymäistä kapsaisiinia ympäri suuta.
Sen sijaan suun tunkeminen täyteen esimerkiksi ranskanleipää auttaa, sillä huokoinen hiilihydraatti toimii ”sienenä”, joka imee mekaanisesti kapsaisiiniöljyä pois kielen pinnalta ja makunystyröistä.
Vielä parempi apu ovat maitotuotteet, kuten maito tai jugurtti, joiden kaseiini-proteiini irrottaa kapsaisiinin reseptoreista kuin saippua rasvan.