Luonnonsuojelun ja metsien käytön tavoitteet ovat yhdistettävissä, tutkija kannustaa – yksi luontotyyppi on lyöty suojelussa laimin
Vapaaehtoinen luonnon- ja metsiensuojelu toimii hyvin. Maanomistajat tarjoavat suojeltavaa metsää selvästi enemmän kuin suojelun piiriin on varaa ottaa.
Näin toteaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Raisa Mäkipää.
– Metsänomistaja tunnistaa, että on jotain suojelun arvoista ja tekee aloitteen, Mäkipää kuvaa omaehtoisuutta Suomenmaalle.
– Jos alue osoittautuu suojelulle arvokkaaksi, kun arviointi tehdään, niin sitten se suojellaan.
Kaikkea mahdollista ei suojelun piiriin saa budjetin rajallisuuden takia. Suojelusta maksetaan tutkimusprofessorin mukaan täysiarvoinen korvaus menetetystä puuntuotannon mahdollisuudesta. Taloudellinen houkute on siis suojelutahdon lisäksi merkittävä tekijä.
– Tällainen on loiventanut kiistoja, joita suojelualueiden perustamisessa on ollut. Se on toiminut hyvin.
Se, mitä pitäisi suojella Mäkipään mukaan enemmän, ovat luonnontilaiset purojen uomat.
– Niitä ei ole tällä hetkellä turvattu millään tavalla, vaikka ne ovat monien eliölajien kannalta erityinen elinympäristö.
– Raakkutapaus on tietysti surullinen esimerkki siitä, että puroja ei tule suojeltua sielläkään, missä lainsäädäntö velvoittaa näin tekemään.
Suomussalmen Hukkajoen raakkujen eli jokihelmisimpukoiden yliajo nosti elokuussa keskusteluun sen, millä tolalla luonnonsuojelu metsätalouden yhteydessä on. Harvinaisen lajin edustajia kuoli lukuisia, ja elinympäristö vesistössä muuttui ehkä peruuttamattomasti.
Ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) ja metsäyhtiöt sopivat tapauksen jälkimainingeissa, että vastaisuudessa raakkujokien ja metsätyömaiden väliin jätetään 50 metrin suojavyöhyke. Puolivirallinen sopimus on herättänyt vastustusta esimerkiksi siksi, että 50 metriä vaikuttaa keinotekoiselta eikä metsänomistajia otettu mukaan asiasta sopimiseen. Korvauksiakaan pakotetusta suojelusta ei vaikuta olevan tulossa.
Tutkimusprofessori Mäkipää muistuttaa, että luonnonsuojelussa on noudatettava lakia kuten kaikessa muussakin elämässä.
– Maanomistajankin tulee noudattaa lainsäädäntöä. Kyllä muissakin tapauksissa moni voisi miettiä, miten omien resurssien käyttöä voisi tehdä niin, ja vahvistaa taloudellista asemaa, ettei lakia tarvitsisi noudattaa.
– On rajoitteita, jotka tulevat laista metsien käytölle, ja tällä on kustannusvaikutuksia. Metsäomaisuus ei ole tällaisessa tilanteessa muusta omaisuudesta poikkeavaa, Mäkipää painottaa.
Purojen suojelua tarvittaisiin lisää, ja tähän suojavyöhykeajattelu sopii tutkimusprofessorin mukaan hyvin.
– Ei vain raakku vaan kaikenlaiset muutkin lajit ovat kärsimässä puroluonnossa.
Vaikka raakkujen kaltaisten lajien suojelun niiden elinympäristöissä tulee olla ehdotonta, Mäkipää huomauttaa, että suojelussa ja käytössä on paljon sellaista, mikä ei sulje toista pois.
– On alueita, jotka voidaan ottaa suojelun käyttöön eikä ole löydettävissä kompromisseja. Esimerkiksi raakkujoki on harvinaisen lajin elinympäristö, joka ei kestä metsätalouden toimenpiteitä. Tässä ei välttämättä ole löydettävissä kompromissia, mutta suuressa osassa asioita on.
– Metsien käsittelyssä on tehty paljon muutoksia, jotka ovat monimuotoisuuden kannalta myönteisiä.
Se on hyvä esimerkki metsien suojelun ja käytön yhdistämisestä, miten talousmetsien hoito ohjeistuksineen on muuttunut viime vuosikymmenten aikana.
– Esimerkiksi maanmuokkaustapojen kohtuullistaminen ja paikkaan sopiva muokkaus ovat tällaisia muutoksia. Säästöpuuryhmien jättäminen ja lahopuun säilyttäminen auttavat monimuotoisuutta.
– Tämä ei tuota kustannuksiakaan. Eihän esimerkiksi lahopuun korjaaminen ole edes kannattavaa, Mäkipää kalauttaa.
Paitsi purojen, Suomella on paljon tehtävää muunkin luonnonsuojelun suhteen.
EU:n jäsenenä Suomi on sitoutunut unionin tavoitteisiin. Toimeenpanematta on Mäkipään mukaan muun muassa vanhojen luonnontilaisten metsien suojelu. Tähän hallitus on todennut sitoutuvansa esimerkiksi pääministeri Petteri Orpon (kok.) suulla.
Sitoumuksesta huolimatta hakkuut säilyvät kysynnän takia korkealla tasolla. Metsiä käytetään intensiivisemmin kuin ehkä koskaan, tutkimusprofessori kertoo.
– Kun vertaa, mitä on sovittu säilytettävän, käsittely on liian voimakasta.
Raakut ovat tässäkin hyvä vertailukohta.
– Raakku on lailla suojeltu laji ja hallitus on sitoutunut vanhojen metsien suojeluun. Jos tällaistakaan ei pystytä tekemään, kyllä metsäluonnolla menee huolestuttavan huonosti suojelutavoitteiden kannalta.