Lasten uimataito vaatii toimia – "kaupungeissa tilanne on haastava"
Suomessa lasten uimataito on heikentynyt varsin huolestuttavasti vuosikymmenessä. Kun lapset kasvavat, kehno uimataito leviää ikäluokissa ylöspäin.
Toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta (SUH) kertoo, mitä olisi tehtävissä lasten ja aikuistenkin uimataidon kohentamiseksi.
Heinosen mukaan vaihtelee paljonkin paikkakunnittain, miten suuri osa lapsista on oppinut uimaan.
– Koulujen uintiopetuksella on iso merkitys. Jos koulujen uimaopetus on systemaattista ja suunnitelmallista, uimataitoprosentti on selvästi korkeampi.
Heinonen muistuttaa, että Suomessa uimataito määritellään kansalaistaidoksi.
– Tällä osaamisella voi parhaimmillaan vaikuttaa siihen, että pystyt pelastamaan oman henkesi tai toisen ihmisen hengen. Se on aika merkittävä taito Suomen olosuhteissa.
– Toivoisin viisautta kuntien päättäjille. Tätä kannattaa resursoida.
On muitakin syitä sille, että uimataitovelka on osassa kuntia kasvanut. Joillakin paikkakunnilla haasteena on uimahallin puuttuminen.
– Silloin kannattaisi selvittää mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä lähiseudun kuntien kanssa esimerkiksi bussikuljetuksilla uimahalliin. Ja kannattaa tietenkin järjestää kesällä rantauimakouluja.
Eroja uimataidossa laajempien alueiden kesken ei Heinosen mukaan niinkään ole Suomessa.
– Sen voisi sanoa, että suuremmissa kaupungeissa tilanne on haastava. Esimerkiksi allaspinta-alaa on siellä suhteessa tarpeeseen vähemmän.
Vanhempien rooli jälkikasvunsa polskimaan oppimisessa on niin ikään tärkeä.
– Vanhempien tulisi edistää lapsen mahdollisuutta päästä veteen – toki turvallisuus huomioiden. Hyvään uimataitoon tarvitaan uimakoulujen lisäksi harjoittelua vapaa-ajalla. Vesielementtiin pitää päästä totuttautumaan.
Entä onko havaittu eroja uimataidossa väestöryhmien välillä?
Heinonen kertoo, että ensinnäkin ikääntyneillä uimataito heikkenee toimintakyvyn laskiessa. Hänen mukaansa on myös jonkin verran selvityksiä ja viitteitä, joiden mukaan ainakin osa maahanmuuttajataustaisista osaa uida heikommin kuin muu väestö.
– Se saattaa liittyä taustaan. Henkilö on saattanut tulla alueelta, jossa vesi ei ole yhtä isossa osassa kulttuuria kuin se on Suomessa.
SUH:n luotsi lisää, että liitto on tehnyt yhteistyötä maahanmuuttajajärjestöjen kanssa. Tuota kautta on tullut tietoa, että myös tänne muuttaneilla aikuisilla on halu oppia uimataito.
– Uimakoulutoiminnalle on heidän parissaan suuri kysyntä. Maahanmuuttajilla on ollut tässä yhtenä motiivina, että halutaan päästä turvallisesti omien lasten kanssa rannalle ja uimahalliin.
Suomen lapsista on nykyisin uimataitoisia noin 55 prosenttia. Vielä viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen uimataitoisten osuus lapsista oli 76 prosenttia.
– Samoin täysin uimataidottomien osuus on noussut yhdestä prosentista 2–5 prosenttiin sukupuolesta riippuen.
Kuluneella viikolla oli jo monella taholla esillä, että koronapandemia vaikutti heikentävästi uimataitoon.
– Koronan aiheuttamien rajoitusten takia uimahallit olivat kiinni ja opetusta pystyttiin antamaan vapaa-ajalla huomattavasti vähemmän kuin aiemmin, Heinonen sanoo.
Uimataidon pohjoismainen määritelmä on, että osaa uida yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selkäuintia.