"Lapin Macron" Mikko Kärnä ehtii melskata somessa, koska nukkuu vain muutaman tunnin yössä – "Olen sellainen luonnonoikku"

Syyspäivä Ivalon Koppelon kylässä on kirpsakka, mutta aurinkoinen.

Nuotiopaikan tulisija on paljon käytetyn näköinen, istuinpölkyt sen ympärillä tukevia. Edessä aukeaa Pikkujärvi, ja sen takana kohoaa Akupää-tunturin metsäinen rinne.

Mikko Kärnä (kesk.) kököttää pölkyllään kotoisasti, sopii maisemaan kuin poro tunturiin. Kansanedustajan edustuspuku on vaihtunut nuhjuiseen flanellipaitaan ja sään kestäviin erähousuihin. Hyttynen nakottaa keskellä otsaa.

Mieleen tulee reilun vuoden takainen some-riemu, jossa Kärnää verrattiin Reissumies-leipämainoksen malliin.

Kärnän itse kasvattamat saksanseisojat pitävät mekkalaa häkissään. Aivan kuin ne aavistaisivat seuraavana päivänä alkavan metsäkanalintujahdin. Se on jo pistänyt sivistyneeksi metsämieheksikin tituleeratun Kärnän veret kiertämään tiuhemmalla tempolla.

– On se juhlapäivä. Aamulla tuossa jo karttoja tutkailin, Kärnä myhäilee.

Ennen lintumetsälle pääsyä on vielä hyvää aikaa viritellä ansat ahdin antimille. Metsäpolku vie Kärnän kotiovelta muutaman sadan metrin päähän hänen ikiomille siikavesilleen. Puro solisee aavemaisesti maan alla. Kuukkeli suhahtaa latvoissa.

– Kertaakaan en ole täältä palannut ilman saalista, Kärnä myhäilee työntäessään venettä järveen.

Kahdeksaan vuoteen perheen ei tarvinnut kannella kaupasta kaloja eikä lihoja. Kansanedustajuuden myötä omavaraisuustaso on hieman laskenut, mutta edelleen verkot uivat vesissä ja pyssy paukkuu tuntureilla aina kun aikaa liikenee.

Hilloja kansanedustaja keräsi tänä kesänä toista sataa kiloa. Niistä riitti myytäväksi myös etelän kollegoille.

Saaliinsa Kärnä osaa valmistaa herkullisiksi aterioiksi. Tekeillä on jo toinen reseptikirja. Kesän korvalla hän kestitsi Pohjoismaiden neuvoston keskiryhmien edustajia Kiilopäällä konjakkigraavatulla loimulohella.

– Kovasti tykkäsivät.

Leppoisaa gourmet-kokkia on vaikea yhdistää kuvaan ärhäkkäästä some-aktiivista, jollaisena Kärnä on tunkenut itsensä koko valtakunnan tietoisuuteen.

Pari vuotta sitten Arkadianmäelle Paavo Väyrysen jättämälle paikalle varasijalta astunut entinen Enontekiön kunnanjohtaja onnistuu saamaan kannanottonsa laajasti läpi kerran toisensa jälkeen.

Mielipiteenilmauksia lävähtelee sen verran taajaan, että toimituksissa ja some-yhteisöissä aletaan jo odotella, ellei hetkeen kuulu mitään. Suomenmaan verkkosivulla eräs kommentoija totesi: – Ehdin jo huolestua, onko miehelle sattunut jotain, kun ei ole koko päivänä ottanut kantaa mihinkään.

Tiukkakaan palaute, vihapuhe tai hyväntahtoinen – sen enempää kuin matalamielinenkään – naureskelu eivät ole hillinneet kansanedustajan näppäimistöllä naputtelevien sormien vauhtia, eikä enter-sormi ole muuttunut yhtään varovaisemmaksi.

Mutta mihin hän oikein pyrkii? Provosoiko tahallaan?

Turha on valittaa etelän median harjoittamaa vääryyttä.

Tätä kirjoitettaessa Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistu Kärnän satiirinen kolumni siitä, miten kalliiksi kaupunkien pitäminen asuttuna tulee, on saanut jo kymmeniä kommentteja.

Edellisellä viikolla Kärnän kannattaja latasi YouTubeen uudelleen tekstittämänsä, moneen kertaan puhki kalutun videomeemin Hitlerin päämajasta toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Tässä versiossa kyseessä oli olevinaan tilanne, jossa Vihreiden puoluetoimistolle tulee tieto Kärnän hillasaaliista. Videota on katsottu peräti 42 000 kertaa.

Haastatteluviikolla Kärnän some-päivitykset tavoittivat 400 000 ihmistä, joista 85 000 reagoi näkemäänsä.

– Mistä muualta voisi saada tuollaista näkyvyyttä? Toivoisin, että muutkin keskustalaiset olisivat somessa aktiivisempia ja toisivat esille meidän vaihtoehtojamme. Turha on valittaa etelän median harjoittamaa vääryyttä. Some on massaviestintää ilman median filtteriä. Sitä kannattaa hyödyntää. Muut tekevät sen tällä hetkellä meitä taitavammin, Kärnä saarnaa.

Oman nokkansa Kärnä on virittänyt kannanottoaiheiden haistelun varalta otolliseen asentoon. Politiikassa tapahtuu jatkuvasti jotain, ja menossa on pysyttävä mukana.

Äkkiseltään voisi päätellä, että Kärnän kannarin aiheeksi kelpaa mikä vain viinaristeilyistä valtion virastojen hajasijoittamiseen, metsästyksestä maahanmuuttopolitiikkaan ja elokuvatuotannon tukemiseen. Mies itse painottaa kaiken liittyvän päätavoitteisiinsa, jotka hän ehdokkaaksi lähtiessään asetti: maaseudun ja ja Lapin puolustamiseen sekä sisäisen turvallisuuden asioihin.

Ja on hänellä toki toinenkin toimintaa ohjaava perusprinsiippi.

– Aina kun oppositiosta sanotaan jotain hölmöä, yritän pistää vastapallon kulmuriksi ja äkäseen, hän napauttaa.

Toisia Kärnän ulostulot ihastuttavat, toisia raivostuttavat, osan ne pistävät hymähtelemään.

– Negatiivisen palautteen tarkoitus on hiljentää. Ei siitä pidä välittää, Kärnä sanoo.

Joskus tosin tuntuu, että ihmisiltä ovat käytöstavat unohtuneet. Kun Kärnä kirjoitti lohen kaupallisen merikalastuksen lopettamisesta, erään palautteenantajan mielestä kansanedustajaa olisi pitänyt lyödä pokaralla päähän kuin norppaa.

– Jotakin se kertoo yhteiskunnasta, että tällainen asia saa laukomaan tappouhkauksia.

Maahanmuuttokeskustelun pyörteissä Kärnää on haukuttu milloin suvakiksi, milloin rasistiksi. Totta on, että hän on toisaalta käyttänyt sanansäiläänsä äärioikeiston ihmisvihamielisiä käsityksiä vastaan, toisaalta roiminut vihervasemmiston kaikille tulijoille punaista mattoa levittävää linjaa.

– Eiköhän sitä silloin olla sopivasti siinä keskellä, hän tuumaa.

Vanhoillinen–uudistusmielinen-akselillekin Kärnää on haastava sijoittaa. Moni ehkä mieltää hänen olevan kallellaan konservatiivisiiven suuntaan, kun hän puhuu metsästyksen, petokannan kurissa pitämisen, maatalouden ja maaseudun puolesta.

Yhtä moni saattaa järkyttyä hänen liberaaliudestaan vaikkapa tasa-arvoisen avioliittolain puolustamisessa. Myös uutta alkoholilakia olutharrastajaksi tiedetty Kärnä on puskenut voimalla eteenpäin.

– En mie pysty ajattelemaan, että paljonko tuo ja tämä vie tai tuo ääniä. Monissa asioissa olisi päässyt helpommalla, jos olisi ollut hiljaa. Haluan olla rehellinen itselleni, Kärnä sanoo.

Vene lipuu pehmeästi eteenpäin. Järven vesi on niin kirkasta, että neljään–viiteen metriin saakka näkee helposti pohjaan.

Kansanedustaja keskittyy verkon laskemiseen. Vettä on alla kolmattakymmenettä metriä. Kaksi kuukkelia lentää veneen ylitse rannalta toiselle.

– Ohhoh. Kuukkeleita. Taas. Se on metsämiehen onnenlintu, Kärnä huokaa melkein hartaasti.

Tietänee hyvää lintujahtiin, vaikka sitä ei uskalla ääneen lähteä arvailemaan.

Kainuussa syntynyt ja Oulussa lukionsa käynyt Kärnä halusi nuoresta pojasta saakka Lappiin. Se ratkaisi myös ammatinvalinnan.

Kahdessa vuodessa Oulun kansainvälisen lukion IB-linjan urakoituaan Kärnä suuntasi armeijaan ja sieltä kadettikouluun. Kuutisen vuotta hän ehti vartioida rajoja Lapin alueella ennen siirtymistään kuntapuolelle.

– Olen niin kala- ja erämies, että Lappiin oli päästävä.

Luonnossa myös huolet kaikkoavat ja ajatukset pääsevät lentoon, kasvavat. Siitähän on keskustassa enemmänkin kokemusta. Ainakin nykyinen presidenttiehdokas sai isoja ideoita Lapin-reissuillaan.

Kärnä uskoo, että suomalaisilla on metsäläisyys ja pyyntivietti geeneissään.

– Kyllä selviytyminen näillä korkeuksilla olisi jääkauden jälkeen ollut aika heikkoa, ellei pyyntövietti olisi ollut kova, Kärnä sanoo.

Hänen mukaansa olisi suoranaista ekotuhlausta, jos metsästys ja kalastus lopetettaisiin. Verenpainetta nostaa vihreiden politiikka, joka Kärnän mielestä lähtee siitä, ettei ihminen ole osa luonnon systeemiä.

– Yrittävät eristää ihmisen omaksi saarekseen, hän tuhahtaa.

Verkot ovat paikoillaan. Kärnä soutaa venettä jämäköin ottein kohti rantaa, muistelee kesällä pojan kanssa tehtyä Tenon kalareissua.

– Se kun lohikärpänen purasee, se on sitten hankala. Monta päivää heiteltiin tyhjää, eikä yhtään kyllästytty. Kumpikaan, hän naurahtaa.

Palataan nuotiopaikalle. Kotariu’ut odottavat pystyttäjää. Talvella Kärnä käyttää kotaa muun muassa savustamiseen. Lihat ylös roikkumaan ja alle tuohetonta koivua ja katajaa palamaan.

Kärnä istuu leppoisan näköisenä, vaikka oikeasti mielessä polttelevat jo pian alkavat kyläyhdistyksen postilaatikkotalkoot. Pojat haluaisivat päästä isän kanssa leikkimään, ja koirat tekevät koko ajan äänekkäämmin selväksi, että isäntä voisi keksiä fiksumpaa ajanvietettä.

Kärnä on tehopakkauksen maineessa. Hän urakoi hillasoilla ja sienimetsässä, eräreissuilla, talkooporukoissa (edellinen viikonloppu meni eräkämpän kattotyömaalla) ja eduskunnassa, mutta näyttää silti roikkuvan jatkuvasti somessa, tarkkailevan tilannetta ja reagoivan viipymättä.

Muistakaapa vaikka viime kevään vihreiden puoluekokousta, jossa joku vääräleuka aloitti puheensa: Hyvät puoluekokousedustajat ja Mikko Kärnä!

Hitaammat ihmettelevät, miten se onnistuu. Joku epäili, että miehellä on vuorokaudessaan tavallista enemmän tunteja. Näin tavallaan onkin, sillä mies nukkuu lyhyitä yöunia, aivan kuten Ranskan presidentti Emmanuel Macron.

– Pakko vain on tehdä koko ajan jotakin. Pärjään vähillä yöunilla. Olen sellainen luonnonoikku. Kotona jo opin, että työt tehjään täysillä.

Ihan kaikkeen ei sentään ehdi. Lapin yliopistossa aloitetut kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen opinnot ovat toistaiseksi kesannolla.

Työhönsä eduskunnassa Kärnä on tyytyväinen. Hän laskee vaalikirjaansa merkitsemistään asioista aika monta jo läpiviedyksi.

Viimeisimmiksi työvoitoiksi hän listaa Saanan portaat ja pari Lapin ikuisuustiehanketta.

Kärnä korostaa, ettei politiikassa saa mitään yksin aikaiseksi, vaikka jotkut asiat profiloituvatkin tiettyihin henkilöihin.

– Politiikassa on sama kuin keittiössä. Jos yhteistä soppaa keitellään ja halutaan sitä hyvää, jokaisen pitää muistaa oma tehtävänsä ja pilkkoa oikeita raaka-aineita.

Jälleen ollaan jännän äärellä: miten pitkään Kärnän ura politiikan soppakauhan varressa tällä erää jatkuu?

Väyrynen kun on vaihteeksi aprikoinut paluullaan eduskuntaan. Mitä kunnanjohtajan virastaan eronnut sijainen siinä tapauksessa aikoo?

– Eivät minua Paavon aivoitukset huoleta. Luotan, että hän ilmoittaa hyvissä ajoin, jos tulee takaisin. Uskon kyllä löytäväni töitä.

Viime aikoina on huhuttu sellaistakin, että kielitaitoinen Kärnä mielisi europarlamenttiin. Taasko Paavoksi Paavon paikalle?

– Minusta tuntuu, että olisin enemmän hyödyksi kotimaan politiikassa, Kärnä kuittaa uumoilut.

Nähtäväksi jää. Arktisten asioiden esilläpito, Lapin, maaseudun ja hyvinvointivaltion puolustaminen motivoisivat edelleen. Parhaillaan kirjoittamista rakastava sähköjänis päivittää nykyhetkeen Urho Kekkosen kirjaa Onko maallamme malttia vaurastua.

– Kynä on miekkaa vahvempi, Kärnä linjaa.

Some tekee siitä vieläkin vahvemman.

Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 22.9. Lehden voi tilata täältä .