Naisten vaihdevuosioireille julkaistiin kansallinen hoitosuositus – keskeisin keino on hormonihoito
Naisten vaihdevuosioireiden hoitoon on nyt ensimmäistä kertaa laadittu kansallinen hoitosuositus – voiko sanoa, että vihdoinkin?
– Voi sanoa, että vihdoinkin. Käypä hoito -suosituksia on tehty vuosien varrella paljon, mutta vihdoin on aktivoiduttu vaihdevuosien kanssa, toteaa professori, naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen sädehoidon erikoislääkäri Marjo Tuppurainen.
Tuppurainen toimi puheenjohtajana Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin asiantuntijaryhmässä, joka kokosi yhteen hajallaan olevia ohjeita ja suosituksia vaihdevuosi-ikäisten naisten elämänlaadun parantamiseksi.
Terveydenhuollon ammattilaiset hyödyntävät tutkimusnäyttöön perustuvia Käypä hoito -suosituksia muun muassa hoitopäätöksissään.
Tänään julkaistun Käypä hoito -suosituksen mukaan tehokkain keino lievittää haittaavia vaihdevuosioireita on hormonihoito. Estrogeenin lisäksi kohdullisille naisille pitää hoitoon liittää aina mukaan keltarauhashormoni.
Hormonihoidon kestolle ei suosituksessa ole asetettu ehdotonta ylärajaa, mikä on Tuppuraisen mukaan uutta. Aikaisemmin on usein suosittu maksimissaan viiden vuoden hoitojaksoa.
– Nyt suositus tähtää siihen, että jokaisen potilaan kohdalla hoidon pituus pitää harkita yksilöllisesti.
Tuoreen suosituksen mukaan vaihdevuosien hormonihoito aloitetaan pienimmällä oireet poistavalla annoksella ja tarvittaessa annosta suurennetaan, jos riittävää vastetta ei saavuteta. Estrogeeni annostellaan joko suun kautta tablettina tai ihon kautta laastarina, geelinä tai suihkeena.
Hormonihoidolla nähdään olevan useita myönteisiä vaikutuksia naisen terveyteen, elämänlaatuun ja työkykyyn.
– Hoito suojaa sydän- ja verenkiertoelimistöä, kun se aloitetaan vaihdevuosi-iässä ja käytetään 60 ikävuoteen saakka. Se suojaa luuta hyvin ja estää murtumia sekä suojaa osalta syövistä, esimerkiksi paksusuolen syövältä, Tuppurainen listaa hyötyjä.
Pitkäaikaisen käytön haittoja on muun muassa rintasyövän riski, jota Tuppurainen kuvailee vähäiseksi. Riskien vuoksi moni nainen silti empii hormonihoidon aloittamista.
– Terveille potilaille hyödyt ovat suuremmat kuin haitat, Tuppurainen painottaa.
Hormonihoitoa tulee puntaroida tapauskohtaisesti. Jos nainen on sairastanut hormoniriippuvaisen syövän, laskimotukoksia tai hän ei halua hormonihoitoa, vaihdevuosioireita voidaan hoitaa myös ei-hormonaalisilla valmisteilla.
Tuppuraisen mukaan lupaavia vaihtoehtoja on tulossa ja jo nyt käytetään hyväksi esimerkiksi mielialalääkkeiden sivuvaikutuksia.
– Apua on saatavilla, ja oireita kannattaa hoitaa.
Uusi Käypä hoito -suositus on suunnattu etenkin työterveys- ja perusterveydenhuoltoon, jotta vaihdevuosioireet tunnistettaisiin aiempaa paremmin ja potilaat saisivat tasalaatuista hoitoa.
Suosituksen tärkeimpiä linjauksia on se, että vaihdevuosioireista kärsivällä naisella tulee olla mahdollisuus saada terveydenhuollosta apua sosiaaliseen, etniseen tai uskonnolliseen taustaan katsomatta.
Oireista kärsivän potilaan vaihdevuosien hoidon voi aloittaa yleis- tai työterveyslääkäri, eikä gynekologin kannanottoa pääsääntöisesti tarvita.
– Halusimme, että kaikilla olisi mahdollisuus vaihdevuosioireiden hoitoon riippumatta siitä, että onko gynekologipalveluja saatavilla kyseisellä alueella tai onko varaa mennä yksityiselle gynekologille.
Tuppuraisen mukaan vuosikymmeniä sitten puhuttiin jopa hysteriasta ja vaihdevuosioireisia naisia kiikutettiin hoitoon suljettujen ovien taakse. Nykyään vaihdevuosien tiedetään olevan luonnollinen osa naisen ikääntymistä.
Vaihdevuodet ajoittuvat menopaussin ympärille eli ajanjaksoon, jolloin munasarjojen toiminta vähitellen heikkenee ja lopulta sammuu. Menopaussi tarkoittaa viimeisiä luonnollisia, oman hormonitoiminnan aikaansaamia kuukautisia.
Suomalaisnaiset kokevat menopaussin keskimäärin 51-vuotiaana, ja tyypillisiä oireita ovat kuumat aallot, unihäiriöt, mielialan muutokset, nivelkivut ja limakalvojen kuivuus. Vaihdevuodet koskettavat puolta väestöstä, mutta terveydenhuollossa oireita ei aina tunnisteta.
– Gynekologit kohtaavat usein sellaista, että potilasta on hoidettu mielialalääkkeillä tai unilääkkeillä ihan selvissä vaihdevuosioireissa. Eli vaihdevuosi-ikäisiä naisia hoidetaan ihan väärällä tavalla. Tämä herätti suosituksen tarpeen, Tuppurainen kertoo.
Tuppurainen myöntää, että vaihdevuosien oireet ja niiden hoitomuodot herättivät paljon keskustelua myös suositusta laatineessa ryhmässä.
Esimerkiksi gynekologeja mietitytti linjaus, jonka mukaan gynekologinen tutkimus ei ole tarpeen, ellei potilaalla ole gynekologisia oireita, kuten vuotohäiriöitä tai alavatsakipuja.
Tuppuraisen mukaan aika näyttää, miten tavoite tasapuolisesta ja tasalaatuisesta matalan kynnyksen hoidosta toimii käytännössä. Asiaa on seurattava.
– Terveyskeskuksissa pitää tunnistaa ongelmakohdat, milloin tutkimus pitää tehdä. Samoin työterveyshuollossa. Nyt on ainakin ohjeet laadittu terveyskeskuksen puolelle, joten siellä pitäisi ihmisten saada apua. Lääkäreillä on tällainen keittokirja, josta he voivat katsoa neuvoa, Tuppurainen kuvailee.