Kurvinen: Luken arvio ennallistamisasetusehdotuksen hinnasta Suomessa vahvistaa käsitystä sen ongelmallisuudesta
Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) pitää EU:n ennallistamisesitystä ongelmallisena myös Luonnonvarakeskuksen (Luke) uusien lukujen valossa.
Kurvisen mukaan Luken keskiviikkona julkaistu arvio EU:n ennallistamisasetusehdotuksen hinnasta Suomessa vahvistaa käsitystä siitä, että EU:n ennallistamisesitys on erittäin ongelmallinen.
Luke arvioi, että luontotyyppien ennallistamistoimet maksaisivat 13–19 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä.
Kurvisen mukaan iso hintahaarukka kertoo siitä, että ehdotusta pitäisi muuttaa niin, että tiedetään, mistä siinä on kyse ja mitä se maksaa.
Luken arvio on vähän alhaisempi kuin EU-komission, jonka laskelmien mukaan ennallistamiskustannukset olisivat Suomessa 0,9 miljardia euroa vuodessa.
– Siinä on vielä epäselvyyttä, mitä kaikkea EU-komissio on sisällyttänyt arvioonsa, kertoo STT:lle Luken erikoistutkija Aleksi Räsänen.
Myös menetelmät poikkeavat jonkin verran.
EU:n ympäristökomissaari Virginijus Sinkevicius on kertonut aiemmin, että luontokatoa koskevan EU-asetuksen todelliset kustannukset Suomelle ovat varmasti alhaisemmat kuin alkuperäisessä arviossa.
Myös Luken Räsäsen näppituntuman mukaan EU:n arvio olisi yläkanttiin kuten mahdollisesti myös Luken arvio.
Suomi edellyttää asetuksen jatkovalmistelussa suuren valiokunnan kannan mukaisesti sille aiheutuvien kustannusten merkittävää kohtuullistamista.
– Minusta eduskunta otti suuressa valiokunnassa erittäin hyvän kannan asiaan ja siltä pohjalta EU:ssa pitää vaikuttaa. Tähän ennallistamisasetusehdotukseen liittyy todella suuria riskejä niin maa- kuin metsätalouden osalta. Isoja muutoksia tarvitaan esitykseen, sanoo Kurvinen STT:lle.
Luken arvio kustannuksista ei muuta Suomen luonnonsuojeluliiton kantaa ennallistamiseen.
– Tämä vahvistaa sitä, mitä olemme aikaisemmin ajatelleet kustannuksista, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Paloma Hannonen STT:lle.
Suomen luonnonsuojeluliitto kannattaa komission esitystä sitovista tavoitteista EU:n luonnon tilan parantamiseksi.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n kanta on, että Suomen on ajettava linjaa, jossa jokainen maa saa päättää omista toimistaan.
– Eurooppalaisen päätöksenteon tulisi olla sitä, että asetetaan jäsenmaalle tavoitteet ja velvoitteet tarpeeksi yleisellä tasolla, ja sitten kansallisesti päätetään, miten prosessit hoidetaan, sanoo MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila STT:lle.
MTK:n mukaan ehdotus turvepeltojen ennallistamisesta ja vettämisestä on maatalouden kannalta yksi hankalimmista.
Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen sanoo Luken tiedotteessa, että turvemaavaltaisissa seutukunnissa, kunnissa ja yksittäisillä maatiloilla tuotannon ja tulojen lasku voi olla merkittävää ilman muita toimia. Ruokaturva ei kuitenkaan vaarannu, koska tuotanto voi lisääntyä toisaalla.
Marttilan mukaan on laajempi poliittinen kysymys pohtia, onko inhimillisesti oikein ajaa tietyn tilajoukon elinkeinotoiminnan harjoittaminen mahdottomaksi.
– Nämä on aika usein näitä asutustiloja tai siirtoväen tiloja, joita on toisen maailmansodan jälkeen perustettu. Jos siellä nyt muutama vielä jatkaa niillä tiloilla toimintaansa, niin kyllä se on jo historiallinen vääryys, että tullaan sanomaan, että lopettakaa, Marttila sanoo.
Suomi edellyttää kustannusten merkittävää kohtuullistamista.
Suomen luonnonsuojeluliitto ehdottaa, että kustannuksia maksaisivat valtion lisäksi myös luontohaittoja aiheuttavien toimintojen harjoittajat.
– Jos kaikki kustannus maksettaisiin suoraan valtion budjetista, niin se on iso, Hannonen sanoo.
Hannosen mukaan kulujen jakautumisesta tulisi käydä oma keskustelunsa, mutta hän nostaa esille mahdollisena maksajana esimerkiksi metsäteollisuuden.
– Jos miettii, että esimerkiksi lainsäädännössä ja tuissa kohdellaan vähän eri tavalla yksityisiä metsänomistajia ja firmoja ja valtiota metsänomistajan, niin voi ajatella, että tässäkin voisi miettiä, mikä olisi oikeudenmukainen jaottelu kustannuksen maksamisessa, Hannonen sanoo.
Luken kustannusarvioon liittyy merkittäviä epävarmuuksia, ja tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, mikä voisi olla asetuksen lopullinen hintalappu.
– On aika epäselvää, miten suuri ennallistettava pinta-ala on, ja mitä kaikkia luontotyyppejä pitää ennallistaa ja missä kunnossa ennallistettavat kohteet ovat, Luken Räsänen sanoo.
Luken arvion mukaan luontotyyppien ennallistamistoimet koskisivat 2–6 miljoonaa hehtaaria.
Laskelmissa on mukana vain suorien toimien kustannukset, eli se, kuinka paljon jokin tietyn ennallistamistoimenpiteen toteuttaminen maksaisi tietyssä luontotyypissä.
– Jos epäsuorat kustannukset huomioidaan, niin kustannukset kasvavat, mutta sitten taas jos ruvetaan arvioimaan myös hyötyjä, niin nettokustannus pienenee, Räsänen sanoo.