Kun buggi ja sote sytyttävät – Keskustan veteraanikerho pitää rakkaat ihmiset mukana piireissä
Uusi Viking Glory -laiva pullisteli iloa ja hyvää tuulta, kun Varsinais-Suomen keskustaveteraanit viilettivät syksyn aalloilla Turusta Tukholmaan.
Oli syyskuun viimeinen maanantai ja satakunta iloista reissaajaa matkassa.
Keskustan veteraanikerho ei ole rekisteröitynyt, ja sitä pyörittää puheenjohtajan ja sihteerin kahden hengen organisaatio.
Joukon nuorimmat ovat kuusissakymmenissä olevia miehiä ja naisia. Yläikärajaa ei ole, ja jokainen mukana oleva maksaa omat kulunsa.
Maakuntaneuvos Risto Ervelä, kerhon järjestyksessä 28. puheenjohtaja, tietää kokemuksesta, että toiminnalle on tarvetta.
Kun pitkään luottamustehtävissä olleet jättävät paikkansa, moni tuntee tipahtavansa tyhjän päälle.
– Tuttuja ihmisiä tulee ikävä, Ervelä tietää.
Keskustan toistaiseksi ainoalla veteraanikerholla pyyhkii hyvin. Tapahtumia on vuodessa kolme, ja syksyn risteilyllä moni ilmoittautuu kaikkiin seuraavan vuoden tapaamisiin.
– Jos hengissä ollaan, tullaan varmasti, nauraa kerhon pitkäaikainen sihteeri Sirpa Raiko.
Syntysanat kerholle lausui vuonna 1991 maanviljelysneuvos Eeri Hyrkkö, mies, joka yltää vuoden lopulla sadan vuoden ikään.
Toiminnan alkukymmenillä pääpaino oli poliittisessa vaikuttamisessa. Linja on sittemmin hieman uusiutunut, ja tapaamisissa on jo keveämpääkin ohjelmaa.
Vakikalustoon kuuluu ”Reima ja pojat”, aikamiesten lauluporukka, joka nousee lauteille harjoittelematta.
Talousasiaa valotti risteilyllä maakunnan oma kansanedustaja Esko Kiviranta ja soteasiaa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuuston ja hallituksen jäsen Jani Kurvinen.
Aate ja asia kiinnostavat eläkepäivillä olevia miehiä ja naisia.
Seppo Lahti totesi, että kerho auttaa pysymään politiikassa ajan tasalla. Matti Aalto korosti ikääntyvien mukana olemisen tärkeyttä.
– Kaikki on hyvä pitää mukana. Siten nuoremmat oppivat tuntemaan aiemmat toimijat.
Laivalla kun oltiin, illan viimeiset keskustelut käytiin tanssiparketilla.
Ruotsalaisbändi soitti, mitäpä muuta kuin ruotsalaista buggia, ja heitti sekaan afroamerikkalaisia rytmejä. Olisittepa nähneet, miten sutjakkaasti seniorimiehet pyörittivät daamejaan, kun kahvinporot liukastuttivat lattian.
Kun elämän illassa ollaan, ilosta ja naurusta tulee liki terveysteko. Tuollaisesta nähtiin esimerkki tanssi-illan lopulla.
– Löysimme ihanat uudet ystävät, hehkutti kaksi pariskuntaa pyöreästä pöydästä.
Pitäisikö keskustalaisten perustaa vastaavia kerhoja pitkin poikin maata, siitä varsinaissuomalaiset ovat yhtä mieltä.
Joukko nosti kädet pystyyn ja heilutti vinhasti terveisiä maan kaikkiin keskustapiireihin. Erityisesti Ouluun ja Satakuntaan, joissa asiaa on joskus pohdittukin.
Hanna Vuola, keskustan Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja on ylpeä veteraanien iloisesta toiminnasta.
– Rakkaat ihmiset pysyvät kerhon myötä mukana piireissä, hän nauraa.
Varsinais-Suomen veteraanikerhon uudeksi puheenjohtajaksi tuli valituksi Olavi Ala-Nissilä. Sihteerinä jatkaa kaikkien rakastama Sirpa Raiko.