Kulmuni vastaa Vanhasen vaalikoneeseen: “Keskusta voi olla iso liike vain, jos kansanliikkeeseen mahtuu monenlaisia ääniä, mielipiteitä ja moniarvoisuutta“

Keskusta

Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen julkaisi Suomenmaan blogikirjoituksessaan oman vaalikoneensa keskustan puheenjohtajaksi pyrkiville. Nyt elinkeinoministeri Katri Kulmuni vastaa Vanhasen kysymyksiin:

1. Santeri Alkio – erityisesti romaaneissaan – patistaa surkeaa elämää viettäviä ottamaan itseään niskasta kiinni, menemään maatalouskurssille ja tarttumaan heti lapioon ojien avaamiseksi ja vasaraan rikkoutuneen ladon oven korjaamiseksi. Miten tämä omatoimisuutta ja itsekasvatusta korostava alkiolaisuus istuu nykyaikaan, jossa kaikessa huudetaan valtiota ja veronmaksajien rahoja apuun?

”Keskustalaisuuteen kuuluu yritteliäisyys ja se, että aina yritetään mennä eteenpäin. Suomalaisuuteen yleensäkin liittyy sisu ja ns. luterilainen työmoraali. 

Samalla myös heikossa asemassa olevista huolehditaan, mutta jokaisen täytyy yrittää rakentaa elämäänsä eteenpäin myös itse.

Alkiolaisuus tulkitaan helposti väärin vain sosiaalietuuksien jakamiseksi. Kyse on kuitenkin laajasta käsityksestä siitä, millainen on hyvä elämä.

Valtio ei voi eikä tule olla kenenkään paras kaveri. On itsestään selvää, että monet ongelmat ratkeavat nopeammin itse vastuuta ottamalla. Työn ottaminen on tehtävä aina kannattavaksi ja esteitä pienyrittäjyyden tieltä on poistettava. Byrokratian purkutalkoita on jatkettava myös tällä vaalikaudella.

Aina ihminen ei kuitenkaan voi auttaa itseään, ja silloin tarvitaan erilaisia tukiverkkoja. Santeri Alkion, ja myös Urho Kekkosen, testamentti kuuluu: ’Älä unohda köyhän ihmisen asiaa.'”

2. 1990-luvun alussa pelkäsimme, että naapuristamme saattaisi tulla jopa satoja tuhansia turvapaikanhakijoita maahamme. Pitäisikö keskustan ajaa EU:ssa järjestelmää, jossa tällaisissa yksittäisissä kriiseissä, joita kyseinen jäsenmaa ei kykene itse ennaltaehkäisemään, muut jäsenmaat auttaisivat esim. Suomea?

”Olisi Suomelta silmien sulkemista miettiä EU-tason turvapaikkajärjestelmää huomioimatta sitä, että meidän itänaapurimme on Venäjä, josta pahimmillaan voisi lähteä miljoonien ihmisten vyöry liikkeelle.

Tarvittaessa on voitava tehdä nopeita ratkaisuja sen suhteen, miten mahdollisesti merkittävistäkin turvapaikanhakijamääristä selvitään mahdollisimman nopealla käsittelyllä.

Eurooppalaisella tasolla turvapaikkajärjestelmä tulee muodostaa sellaiseksi, ettei se houkuttele maanosaan siirtolaisia vain elintason perässä. 

Tämän vuoksi myös eurooppalaisella tasolla on kiinnitettävä huomio siihen, että voidaan ensisijaisesti hakea ratkaisuja, joiden kautta hätää tarvitsevia voidaan auttaa kriisikohteissa sekä apua tarvitsevat tunnistaa mahdollisimman lähellä kriisimaita.

Jos tänne tullaan sotaa pakoon, niin silloin toimitaan kansainvälisten sopimusten mukaan. 

Jos kysymys on siirtolaisuudesta, ei se ole enää turvapaikkapolitiikkaa, vaan siirtolaisuutta, johon on omat reittinsä. 

Turvapaikkajärjestelmää ei saa käyttää väärin.”

3. Miten hankkisit vaikuttavuutta aluepolitiikkaan? Luotatko siihen, että valtion laitosten tiheä alueellinen palveluverkko on tärkeintä? Minkä merkityksen aluekehityksessä asetat kikyn, T&K-toiminnan, kilpailun vapauttamisen ja infran runkoverkkojen kehittämiselle?

”Yksityisen sektorin työpaikat synnyttävät positiivisen kierteen. On löydettävä uusia tapoja tukea yrittäjyyden syntymistä maakuntiin ja erityisesti muuttotappioalueille. 

Ei ole mitään järkeä ajaa politiikkaa, jossa Suomi rakennetaan kahteen kertaan ja tyhjentää suurta osaa maasta. 

Valtion on huolehdittava riittävästä infrasta, tie-, raide- ja tietoliikenneyhteyksistä kaikkiin Suomen kolkkiin.

En väheksy lainkaan julkisen sektorin työpaikkojen merkitystä. Esimerkiksi korkeakouluilla on ollut aivan keskeinen rooli jokaisen korkeakoulupaikkakunnan menestykselle. Valtakunnallisesti kattava korkeakouluverkko on syntynyt aikanaan Suomeen vahvan poliittisen tahdon tuloksena.

Muissa Pohjoismaissa on viime vuosina toteutettu vahvaa alueellistamisohjelmaa. Tietoliikenneyhteyksien kehittyminenkin puoltaa sitä, ettei kaikkia valtionhallinnon työpaikkoja tarvitse pitää samalla paikkakunnalla. 

Esim. Kansaneläkelaitoksessa tehtiin Liisa Hyssälän johdolla hyvää työtä, kun puhelinkeskusten toimintoja hajautettiin eri maakuntiin.”

4. Minkä ohjeen/kannustuksen annat keskustan kuntapäättäjille, kun kylän koulun oppilasmäärä uhkaa pudota alle 20 oppilaan?

”Elinvoimaisia kyläkouluja en toivo lakkautettavaksi, vaikka ne jonkun budjettiexcelissä tulisivatkin yhtä koulua kalliimmaksi. Kuntapäättäjät ovat tässä parhaita asiantuntijoita omalta alueeltaan.

Lapista tulevana kannan näissäkin tapauksessa kovasti huolta koulumatkojen pituudesta. Pienelle saattaa tulla jo suuntaansa matkaa pitkälti toista tuntia sekä odotusta koulupäivän alkuun ja loppuun. Myös nämä seikat on huomioitava.

Tutkimusten mukaan hyvin monet nuoret perheet haluaisivat asua maaseudulla, jos vain työtä ja toimeentuloa löytyy. 

Mutta niin kauan kuin maaseudulla väki ja etenkin nuorempi väki vähenee, niin koulujen lakkautuksia tullaan kokemaan. Syntyvyys on arka keskustelun aihe, mutta siitäkin on syytä käydä yhteiskunnallista keskustelua.”

5. Miten määrität valtasuhteen kunnallispolitiikassa kunnallisjärjestön ja valtuustoryhmän välillä?

”Kovasti toivoisin, että kunnallisjärjestöt saisivat mukaan enemmän toimijoita kuin istuvat valtuutetut. Tosin on myös kuntia, joissa kunnallisjärjestöjen toiminta on muutamien järjestöaktiivien harteilla ja vaaleilla valitut luottamushenkilöt osallistuvat siihen hyvin vähän. 

Olisi tärkeää, että kaikki keskustan mandaatilla tehtäviä hoitavat osallistuisivat mahdollisuuksiensa mukaan myös järjestötyöhön.

Kuntalain mukaan valtuusto on ylin päättävä elin eikä kunnallisjärjestö voi juridisesti sitoa päättäjien käsiä. 

Kunnallisjärjestön tulisi kuitenkin käsitellä myös valtuuston asioita, silloin kun ne ovat erityisen laajoja. Tätä kautta voi hakea laajempaa hyväksyntää keskustan linjalle eri kunnallisissa ratkaisuissa.

Keskustaperheessä kunnallisjärjestöjen ja valtuustoryhmien aktiivien pitää tehdä tiivistä yhteistyötä ja kunnallisjärjestön olla nimenomaan kanava kaikille kuntalaisille keskustan kautta vaikuttaa kotikuntansa asiohin.”

6. Jaatko peukkuja ja kommentteja samana viikonloppuna sekä sadantuhannen ihmisen Pride-kulkueesta että 80 000 ihmisen lestadiolaisen liikkeen suvipäivistä?

”On ymmärrettävä, että keskusta voi olla iso liike vain, jos kansanliikkeeseen mahtuu monenlaisia ääniä, mielipiteitä ja moniarvoisuutta.

Monet arvokysymykset ovat syvästi henkilökohtaisia ja siksi niistä politiikassa puhutaankin omantunnon kysymyksinä. Emme tule ikinä toimimaan keskustelukanavana eri tavalla ajattelevien välillä, mikäli emme salli erilaisia mielipiteitä liikkeemme sisällä.

Puheenjohtajana kunnioittaisin ja tiedostaisin, että keskustan parissa on ihmisiä, joilla on syvistä eettisistä tai uskonnollisista vakaumuksista nousevia erilaisia näkemyksiä arvo- ja moraalikysymyksiin. Silti heillä voi olla monilla muilla politiikan sektoreilla yhteneväisiä näkemyksiä.

Joistakin asioista voi olla eri mieltä, mutta ajattelen, että ihmisyyteen kuuluu myös erilaisten mielipiteiden arvostus ja kunnioitus. Esimerkiksi Santeri Alkio ja Kyösti Kallio, vaikka olivatkin molemmat kristittyjä, ajattelivat monista uskonnollisista kysymyksistä eri tavoin, mutta he rakensivat tätä puoluetta tiiviissä yhteistyössä.

Keskusta voi vaikuttaa aatteensa mukaisesti, vain jos jokainen kokee tässä liikkeessä itsensä kotoisaksi ja tervetulleeksi.”

7. Mielensäpahoittaminen on saanut politiikkaa liikuttavan voiman. Miten hallitset sitä, että puhe eläkejärjestelmän rahoitushaasteista ei käänny eläkeläisten syyllistämiseksi, sähköautoilun visiointi ei muutu vanhalla Volvolla ajavan mielen mustumiseen tai syntyvyyden puolesta puhuminen naisten esineellistämiseksi?

”Suomessa on nyt liikkeellä poikkeuksellisen paljon poliittisia toimijoita, jotka hakevat omaa paikkaansa syyllistämällä muita.

Keskustan ei pidä lähteä tähän mukaan, se maailmankuva lähtee ahdistuksesta ja ideologisesta ehdottomuudesta.

Meidän on luotettava siihen, että asioita muutetaan ja ihmisiä motivoidaan hyvän kautta, ratkaisuja etsimällä.

Monet suomalaiset kokevat tulevaisuuden epävarmana. Kansainvälisen kilpailun nähdään uhkaavan omaa työpaikkaa, maahanmuutto nähdään valtavana haasteena, oma elämäntyyli koetaan uhatuksi vihreän eliitin toimesta.

Samalla on oltava kykyä ajatella asioita myös heikko-osaisten näkökulmasta. Niihin pelkoihin ja tunnetiloihin on kyettävä vastaamaan. Pienikin ylimielisyys kostautuu välittömästi. Keskusta ei sellainen ole, eikä saa olla.

Keskustalaisten on myös voitava reilusti muistuttaa, että rapsakkakin keskustelu kuuluu politiikkaan demokraattisessa yhteiskunnassa, kunhan sillä ei lietsota vihaa. Eriävistä mielipiteistä, voimakkaistakaan, ei kannata turhaan loukkaantua.”

8. Kun vuokra-asumisen kulut Helsingissä nousevat, niin pitääkö nostaa asumistukea, säätää vuokrasääntely, lisätä kilpailua vuokra-asuntojen lisäämiseksi vai kehittää muuta Suomea, jossa asuminen on halvempaa?

”Ei ole helsinkiläisten etu, että asuminen on kallista. Monen helsinkiläisen sairaanhoitajan tai tarjoilijan palkka ei riitä kattamaan asumisen kustannuksia.

Sen sijaan, että heille maksettaisiin kunnon palkkaa tai asumisen hintaa olisi saatu hillittyä, on luotu asumistukijärjestelmä, josta on tullut käytännössä palkkatuki. Sitä saavat kalliin asumisen seuduilla tavalliset työssäkäyvät ihmiset.

Asumisen hinta on ennen kaikkea kiinni Helsingin päättäjistä. En osaa sanoa, miksi kaavoittaminen ei ole Helsingissä toiminut.

Tasapuolinen aluekehitys, niin valtakunnan tasolla kuin myös kaupunkien sisällä, on hyvä keskustalainen tavoite.”

9. Kun ukko ja akka haluavat rakentaa eläketalon järven rannalle, maksavat sinne itse tien, sähköt ja vesienkäsittelyn, niin pitääkö kunnan antaa rakennuslupa vai kehottaa heitä ostamaan osake Kivistöstä juna-aseman vierestä?

”Pitää antaa rakennuslupa.

Monet maailman suurista trendeistä puhuvat vahvasti uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön puolesta. Luonnonvarojamme emme sentään voi keskittää. On Suomen etu, että meillä on elämää kautta maan, siellä missä luonnonvaratkin ovat.

Ihmisten ohjaaminen tai pakottaminen asumaan jossakin tietyssä paikassa on syvästi vastaan keskustan olemusta. 

Asumisen ja asuinpaikan oikeudesta ja sen merkityksestä puhutaan suomalaisessa politiikassa aivan liian vähän.”

Ihmisten ohjaaminen tai pakottaminen asumaan jossakin tietyssä paikassa on syvästi vastaan keskustan olemusta. 

10. Miten vakuutat äänestäjän siitä, että monivuotinen nurmi ja siitä ravintoa tuottava märehtijä on ilmaston kannalta hyväksyttävä? Entä kasvisten ystävän siitä, että Itämeren kalan syönti on ympäristöteko parhaasta päästä?

”Suomalainen tapa kasvattaa karjaa ja tuottaa maitoa on ylivertainen moneen muuhun maahan verrattuna. Tosiasioiden kertominen on paras mainosvaltti kotimaisen ruoan käytön edistämiseksi.

Kannatan mm. erilaisia kampanjoita, joilla kotimaisen ravinnon määrää lisätään ihmisten ruokapöydissä.

Etenkin brasilialaista tuontilihaa kannattaa välttää ja suosia kotimaista. Brasiliassa raivataan jatkuvasti sademetsää karjalle. Suomessa laidunnus on usein paras hoitomuoto luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaille alueille.

Samoin ruokien hiilijalanjälkeä laskettaessa on hyvä muistaa, onko ekologisempaa syödä vaikkapa oman kotikylän hirviporukan metsästämää hirvenlihaa kuin tuoda Uudesta-Seelannista tarhassa kasvatettua saksanhirveä.

Suomessa syötävistä kaloista valtaosa on ulkomailta tuotua. Sisävesistämme kalastettua kalaa siitä on vain hyvin pieni osa.

Kukin saa päättää omasta ruokavaliostaan, itse pyrin syömään kohtuudella ja monipuolisesti sesonkien mukaan. Myös kotimainen liha maistuu, enkä tunne siitä omantunnontuskia, päinvastoin olen ylpeä suomalaisen lihan
laadusta. Pyrin syömään monipuolisesti ja terveellisesti kotimaisia tuotteita.”

11. Miten selität yrittäjä-äänestäjille sen, että jälleen kerran punamultahallitus tekee parempaa yrittäjä- ja omistajatyötä ja maatalouspolitiikkaa, kuin esimerkiksi vuonna 2011 aloittanut kokoomuksen johtama sinipuna, joka nosti pääomatuloveroa, osinkoveroa ja perintöveroa?

”Keskustan yksi talouspolitiikan kulmakivi on yrittäjyyden arvostaminen. Tämä näkyy myös päätöksissä. 

Kokoomuksen tulokset tällä saralla ovat huomattavasti vaihtelevampia. Ehkä heillä valtapolitiikka sinipunahallituksissa on näissä asioissa mennyt monien omien tavoitteiden ohi.”

12. Miten avaat palkansaajan silmät siitä, että kikyn kaltainen toiminta on lopulta kaikkien ja erityisesti työttömien edun mukaista?

”Kilpailukykysopimuksen laativat työmarkkinajärjestöt sen jälkeen kun hallitus oli ratkaisua kovasti hakenut Suomen suosta nostamiseksi. Niin kuin Matti tuossa kertoo, tavoite oli parantaa Suomen, suomalaisen osaamisen ja tuotteiden asemaa maailmanmarkkinoilla ja siten lisätä työpaikkoja Suomeen. 

Eurojäsenyyden myötä emme voi enää parantaa kilpailukykyämme heikentämällä valuuttamme arvoa. Palkkaratkaisut ratkaisevat paljon siitä pärjäämmekö maailmalla vaiko emme. Saavutettu sopu myös tuotti tulosta ja yhä useampi suomalainen pääsi töihin. 

Poliittisista puolueista muistaakseni yhtä lukuunottamatta kaikista tuli tukea saavutetulle sovulle. Tehty ratkaisu oli monin paikoin vaikea. 

Etenkin julkisen sektorin yleensä naisvaltaisten toimialojen lomarahojen leikkaaminen ei suoraan hyödytä vientiteollisuuden asemaa. Tämä oli iso kädenojennus heiltä muulle Suomelle. Tällä toimella haettiin säästöjä, jota liikkumatilaa käytettiin keventämään vientiyritysten työllisyyskustannuksia. 

Monet pienipalkkaiset, mutta raskasta ja tärkeää työtä tekevät, mm. terveyden- ja sairaanhoitajat, kokivat ratkaisun epäoikeudenmukaisena, etenkin kun yritysten korkein johto ei halunnut näyttää esimerkkiä omissa johtajasopimuksissaan omia etuuksia leikkaamalla.

Työmarkkinajärjestöille annan suuren arvon saavutetusta sopimuksesta, mutta mielestäni työmarkkinajärjestöt eivät halunneet tekemäänsä sopimusta julkisuudessa riittävästi puolustaa. Tämä jäi hallituksen harteille. 

Kotimaisten yrittäjien arvostus on sen sijaan keskustan ydintä ja yrittäjät ovat lisäksi monin paikoin työmarkkinapöytien ulkopuolella. 

Ylipäätään tässä yhteydessä on syytä muistaa, että keskusta teki Suomelle ison työn olemalla hallituksessa, joka käänsi Suomen talouden. Myös järkevä taloudenpito on keskustan ydintä. 

Monet nyt kritisoiduista päätöksistä ovat tavalla tai toisella liittyneet talouden kuntoon laittamiseen, joten tämäkin puoli näissä päätöksissä tulisi muistaa. Ei niitä kiusalla ole tehty.

Meidän virheeksi voi lukea sen, että keskustan nähtiin liiaksi asettuvan työmarkkinakysymyksissä suurten työnantajajärjestöjen puolelle. 

Meidän lisäarvo tulee työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kantoja yhteensovittavasta näkemyksestä.”

13. Miten vahvistat perheitä perustavien tulevaisuudenuskoa?

”Olen tätä miettinyt paljon. Mitään yhtä syytä ei ole, kyse on elämäntavan muutoksesta yleisemmin. 

Keskitytään opintoihin ja työelämään ehkä aiempaa vahvemmin. Perheen perustaminen viivästyy ja lapsien määrä vähenee. 

Lapsi- ja perheystävällisemmän maailman luomiseksi voimme tehdä paljonkin. Huolehditaan ennen kaikkea lapsiperheiden riittävistä palveluista. Myös toimivaa
kodinhoitajajärjestelmää tarvittaisiin, jossa apua tarvittaessa saa nopeasti.

Jos yhden noston tekisin, olisi se, että pyrkisimme välttämään samaan aikaan etenkin monia nuoria miehiä uhkaavan syrjäytymisen ja suomalaisesta elämänmenosta poisjäännin. Koulutus on tässä keskeinen avain.”

14. Hyväksytkö ajattelutavan, jossa koko ikänsä säästeliäästi elänyt ja varallisuuttaan kartuttanut eläkeläinen laitetaan maksamaan tarvitsemiaan julkisia palveluja, mutta varaton saa samat palvelut toisten maksamana?

”Lähtökohtana tulee olla, että hyvinvointiyhteiskunta pystyy tarjoamaan nimenomaan palvelut laajasti kaikille suomalaisille.

En pidä pahana sitä, että säästeliäästi elänyt haluaa itse käyttää omaa varallisuuttaan saadakseen itselleen parempaan hoivaa. Tähän on vapaassa maassa oikeus.

En kuitenkaan vaatisi omien säästöjen käyttämistä sen hoivan saamiseksi, johon meillä yhteiskunnassa on hyvinvointilupauksen puitteissa varaa kaikille suomalaisille.”

15. Kun vastakkainasettelu tuntuu olevan poliittisen kannatuksen käyttövoima, niin tekisitkö keskustasta leimallisesti ainoan pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen edunvalvojan?

”Koen niin, että keskusta on ainoa vahvasti tasapainoista aluekehitystä ajava puolue. Tämä halutaan kääntää kilpailijoidemme toimesta Helsinki-vastaisuudeksi, mitä se ei ole.

Yhtä lailla kun meidän tulee olla ylpeitä koko Suomesta, on meillä kaikki syyt olla ylpeitä hienosta pääkaupungistamme. Pääkaupungilla on omat ongelmat, toisilla alueilla omansa.”

16. Missä mahdollisesti muissa asioissa keskusta voisi nousta polarisaation toiseksi vaihtoehdoksi niin, että ihmiset leimaavat keskusteluissaan kyseisen teeman aina automaattisesti keskustan ruisleiväksi?

”Kotimaisessa pienessä ja keskisuuressa yrittäjyydessä keskustan pitää olla paras. Haluamme tukea kotimaista omistusta, emme kasvotonta kapitalismia.

Syvässä sivistyksessä, kun kysymys on peruskouluista, lukioista, ammattikouluista, ammattikorkeakouluista ja yliopistoista, täytyy mielikuva tulla keskustaan. 

Samoin, kun kysymys on kansalaisopistoissa, harrastuksista ja kerhoista täytyy yhtymäkohdan olla keskusta. Haluamme jokaiselle ihmisille mahdollisuuksia itsekasvatukseen ja sivistykseen.

Kun kysymyksessä ovat yhteiskunnan heikompiosaiset, täytyy ihmisille tulla mieleen, että keskusta haluaa mahdollistaa heille nousun elämässä eteenpäin ja tasa-arvoiset mahdollisuudet esimerkiksi kaikista pienimpien eläkkeiden ja vähimmäispäivärahojen tason korotusten kautta. Keskusta on vahva perusturvapuolue.

Meidän tulee tehdä selväksi, että vihreiden tapa toimia ja esiintyä ainoana ympäristöpuolueena perustuu mielikuviin. Uskon, että olemme aatteeltamme vihreitä vahvempia, kun keskustelemme esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvistä, aidosti globaalisti vaikuttavista keinoista.

Vihreät esittivät asian ideologisena, vaikka oikeasti kyse on oikeiden ja vaikuttavien keinojen esittämisestä. Mielestäni vihreillä ei ole kokonaisvaltaista, suomalaista elämäntavasta lähtevää ja taloutta turvaavaa ohjelmaa. Meidän tulee sellainen rakentaa ja viestiä.

Toisekseen pyrkisin etsimään keskustalle linjan puhua suomalaisuudesta. Keskustalainen aate ei ole tuontitavaraa, vaan se on syntynyt suomalaisen talonpoikaisyhteiskunnan perusaineksista. On suuri vahinko keskustelulle, että äärinationalistinen puhe on valtaamassa suomalaisuuden käsitettä.

Tämä johtaa siihen, että moni maltillinen ihminen välttelee asiasta puhumista. Kuitenkin meillä on oikeus terveeseen kansallistunteeseen. Jos emme puolusta Suomen etua maailmalla, niin ei sitä kukaan muukaan tee.

Keskustalla tulee olla myös selkeä linja pakolaiskysymykseen. Meidän suomalaisuuden tulee olla myönteinen, ei toisten syyllistämiseen, ennakkoluuloihin tai vihaan perustuva. 

Suomalaista elämäntapaa kunnioittava, hätää kärsiviä auttava, mutta järjestelmää väärinkäyttäviin tiukasti suhtautuva linja on perusteltu.”

17. Minkälaisissa asioissa johtamasi keskusta tukee jotain Helsinkiin sijoittuvaa investointia?

”Olen jo pitkään ihmetellyt asennetta, että Helsinkiin tulevat investoinnit ovat kansallisia hankkeita, mutta muualle Suomeen kohdistuvat asiat nimetään aluepolitiikaksi. 

Helsinki on meidän jokaisen suomalaisen upea pääkaupunki ja siksi on perusteltua, että siellä on kansallisia instituutioita. Helsinki myös kilpailee muiden pääkaupunkien kanssa. 

Toivon, että Helsinki käyttäisi tätä kansallista pääkaupunkistatustaan koko Suomesta huolehtimiseen eikä vastakkainasetteluun. 

Niinpä, jos Helsingille on perusteltuja kansallisia hankkeita, niitä voi tukea samoin kuin perusteltuja kansallisia hankkeita myös muualle. Esimerkiksi kansainväliseen liikenteeseen ja matkailuun liittyvät hankkeet voivat olla tällaisia, ja sitä paitsi hyödyttävät koko maata.”

18. Liikennettä verotetaan nyt erityisesti polttoaineen kulutuksen eli käytännössä ajetun matkan mukaan. Tämä on maaseudun kannalta varmaan pahin verotustapa. Olisitko valmis ottamaan vetovastuun suuresta uudistuksesta, joka siirtäisi veron ajojen seurantaan paikannuksen perusteella? Silloin yksityisteillä ja sorateillä ajavia verotettaisiin murto-osalla kaduilla ja moottoriteillä ajaviin verrattuna? Ministeri Bernerin väyläyhtiöidean rahoitusmalli lähestyi tätä, mutta vastustajat onnistuivat leimaamaan idean päinvastoin maaseudun viholliseksi.

”En kannata ihmisten autolla ajamisten seuraamista. Ihmisillä täytyy olla oikeus liikkua ilman, että heidän jokaista kilometriään ja askeltaan talletetaan tietokantaan. 

Päätökset siitä, mitkä alueet olisivat halvan ja mitkä kalliin ajon alueita, olisivat kovan poliittisen väännön kohteena ja aiheuttaisivat monenlaista vastakkainasettelua.

Ajattelen, että tulisi löytää budjettiteknisesti reitti mahdollistaa suuret hankkeet ilman, että väyliin vaaditut varat ovat aina vastakkain muiden tärkeiden hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden, kuten koulujen ja terveyspalveluiden kanssa. Liikennehankkeet ovat investointeja, joten perusteet erottaa ne vuosittaisista menoista pitäisi olla olemassa.

Väyläinvestoinnit ovat pitkäaikaisia ja vuosikymmenten hankkeita, joten ne tarvitsevat erilaista ajatusmallia kuin vuosittaiset juoksevat menot. Tämä vähentäisi valtiovarainministeriön valtaa, mitä kyseinen laitos ei tietenkään halua.”

En kannata ihmisten autolla ajamisten seuraamista.

19. Sallisitko tulevaisuudessa kustannusten karsimiseksi harvaan asutuilla alueilla joukkoliikenteen ja taksien siirtymisen tietokoneen ohjaamaksi?

”Harvaan asutulla alueella ei juuri ole enää joukkoliikennettä koululaiskuljetuksia lukuun ottamatta. 

Uuden teknologian käyttöönotto ja esimerkiksi robotiikka voisi palauttaa harvaanasutulle alueelle monia sellaisia palveluita, joita siellä enää aikoihin ei edes ole ollut. Robottiautojahan testataan nimenomaan harvaan asutulla alueella nyt.

Turvallisuusvaatimukset täytyy tietenkin olla tiukat, jos tällaisia liikennevälineitä joskus ilmestyy Suomen teille.”

20. Mihin kohtaan palveluissa asetat rajan julkisen sektorin ja yksityisen tuotannon kohdalla? Uskotko lähtökohtaisesti, että julkisen sektorin tuotanto on asiakkaan kannalta laadukkaampaa?

”Perinteisesti ajatellaan, että vasemmisto kannattaa vahvaa valtiota ja oikeisto vapaita markkinoita. Keskustalaisena minun on helppo suhtautua kysymykseen käytännönläheisesti ilman, että on pakko olla ehdottomasti jommankumman kannalla.

Ajattelen, että julkisen sektorin pitää turvata tasa-arvoiset palvelut kaikille asuinpaikasta riippumatta. 

On olemassa paljon syitä, miksi julkisen sektorin kannattaa myös itse palveluita tuottaa. Näitä täydennetään yksityisillä palveluilla. 

Pidän yksityistä puolta tärkeänä jatkuvasti kirittämään julkista valtaa, koska sillä on taipumusta muutoin pönkittää itse itseään.

Etenkin luonnollisen kaltaisten monopolien osalta, kuten sähköverkot, jätevesijärjestelmät ja liikenneinfra pitäisi olla julkisessa omistuksessa. Sillä vältetään pidemmällä ajalla paremmin ylilyönnit palveluiden hinnoittelussa. Yksityinen omistajuus näissä vaatii enemmän sääntelyä.”

21. Kuinka monta prosenttia sivistyksestäsi on julkisen koulutuksen luomaa ja paljonko olet hankkinut siitä itsekasvatuksella?

”Koko elämänpolkuni on ollut paitsi julkisen sivistyskoulutuksen tulosta myös kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita esimerkiksi erilaiset harrastuspiirit ja kansalaisopisto ovat tarjonneet. 

Olen ollut näiden kaikkien ahkera käyttäjä. Julkinen sivistys on tarjonnut minulle pohjan ja hanakasti olen sen kautta etsinyt itselleni uusia sivistyksen polkuja, joihin tarttua. Pidän uuden opiskelusta.

Siitä, mitä laajasti ottaen käsitän sivistykseksi, olen kuitenkin saanut suuren osan lapsuuskodistani vanhemmiltani ja isovanhemmiltani sekä muilta kasvuympäristöni ihmisiltä. 

Sekä vuorovaikutuksessa kanssaihmisiini, ystäviin, työtovereihin, politiikassa kohtaamiini henkilöihin. Toisiltamme opimme paljon.”

22. Olet puheenjohtajana houkutellut kokeneen ministerin oman vaalipiirinsä ja ”varman valinnan” sijasta asettumaan ehdokkaaksi Helsingistä. Hän saa sieltä ehdokkaistamme selvästi parhaan tuloksen, mutta jää valitsematta. Oletko valmis hyväksymään hänelle esim. ministeriä avustavan valtiosihteerin työn?

”Jos hän on politiikan sisällöissä ja politiikan teossa siihen oikea henkilö, niin sitten. Mutta ei puolueen tehtävä ole järjestää kenellekään työpaikkoja. Vaaleissa on aina riski, että ei tule valituksi, ja jokaisen ehdokkaaksi lähtevän tulee se ymmärtää.

Keskustan pääkaupungin kannatusongelma ei tosin tule ratkeamaan sillä, että siirrämme aina kulloisenkin ministerin tai puoluejohtajan sinne ehdokkaaksi, vaan tavallisten helsinkiläisten täytyy kokea keskustalaisten tekemä arkipäivän käytännön työ asuinalueensa hyväksi, mikä tapahtuu parhaiten paikallisten kysymysten kautta kaupunginvaltuustossa ja paikallisessa toiminnassa. 

Haluan puheenjohtajana mieluummin tukea tätä työtä, että Helsinki saa omalla alueellaan toimintaan sitoutuneen keskustalaisen kansanedustajaksi eikä niin että aina tuodaan muualta joku nimekäs henkilö keräämään Helsingistä ääniä.”

23. Miten onnistumme juuriamme kunnioittaen menestymään kaupungeissa ideologiamme pohjalta?

”Keskustalainen ajatusmaailma on ajaton. Se on aikaan ja paikkaan sitomaton. Ajattelen, että keskustaa yhdistävät asiat yritteliäisyydestä, sivistyksestä, vähävaraisista huolehtiminen ja sopusointu luonnon kanssa ovat kaikkia kiinnostavia teemoja. 

Se, että keskusta pitää esillä myös alueellisia kysymyksiä, ovat erittäin ajankohtaisia myös suurissa kaupungeissa. Niissä esimerkiksi asuminen tavallisella palkalla ei ole enää kaikilta osin mahdollista, palvelut ovat ruuhkautuneita ja osinkaukanakin eikä niitä ole edes kaikkien saatavilla. 

Keskustalaista aluepolitiikka tarvitaan myös kaupunkien sisällä, koska emme halua kaupunginosien eriarvoistuvan!

Keskustan on myös kaupungeissa pidettävä rohkeasti omaa aatepohjaa esillä. Jos olemme jonkinlainen maaseutuversio vihreistä tai kokoomuksesta, niin emme menesty.”

24. Lataatko someen mieluummin lomakuvia Nizzan rantakahvilasta vai nuotiokahvilta Kolilla?

”Suomi on uskomattoman hieno ja monipuolinen maa, myös maisemiensa puolesta. Kaunis on myös Välimeren ranta. Olen ollut onnekas, että olen päässyt vierailemaan molemmissa paikoissa. 

Ylipäänsä maailmaan kannattaa suhtautua uteliaasti ja vierailla mielenkiintoisissa kohteissa mahdollisuuksien mukaan. Se laajentaa näkökulmaa.

Näistä vaihtoehdoista omaan sometiliini tulisi mieluummin Koli, joka on kansallismaisemaamme. 

Sitä voi katsella loputtomasti ja nautin suuresti jokaisesta kuvasta, jonka Kolin huipulta näen. Toivottavasti pääsen myös itse pian jälleen taas käymään siellä.”

25. Mistä sinulle keskustalainen identiteettisi muodostuu?

”Keskustalaisuus on suomalaisuutta. Minulle keskustan identiteetti muodostuu alueellisesta tasa-arvosta, jokaisella ihmisillä pitää olla yhdenvertaiset, samankaltaiset mahdollisuudet, mihin tahansa tätä maata on syntynyt.

Toisekseen keskustalaisuus on yritteliäisyyttä, eteenpäin menoa ja edistystä. Aina täytyy yrittää mennä eteenpäin ja tehdä asioita myös itse.

Kolmanneksi keskustalaisuus on syvää sivistystä. Ei ainoastaan oppihistoriaa, vaan kaikkea sitä sivistystä, mitä sydämessä on.

Keskustalaiseen identiteettiin kuuluu myös syvä oikeudentunto eikä köyhän asiaa saa milloinkaan unohtaa. Kaikista vähäosaisimpia yritämme aina auttaa.

Kaikki tämä vaatii sopusointua luonnon kanssa. Ajattelua, jossa asiat täytyy jättää paremmassa kunnossa seuraaville. 

Loppuviimein on sanottava, että keskustalaisuus elä­mä­na­sen­tee­na ei ole yk­sin­ker­tai­nen rat­kai­su. Me em­me tai­vu val­mii­siin is­mei­hin, joista humanismi lienee meille kuitenkin läheisin. Kes­kus­tas­sa kyse on ko­ko­nai­suu­des­ta, joka edel­lyt­tää omaa ajat­te­lua.

Se, et­tä val­mii­ta vas­tauk­sia ei löy­dy, on myös vah­vuus. Kes­kus­taa yh­dis­tä­viä tee­mo­ja löy­tyy vain kes­kus­te­le­mal­la avoi­mes­ti ja hy­väk­sy­mäl­lä myös omas­ta mie­li­pi­tees­tä ero­a­via nä­ke­myk­siä

Tästä syntyy minun keskustalainen identiteettini.”