Kuka onkaan ensimmäinen Tuntemattomassa sotilaassa esiintyvä hahmo? – Kaikkonen nimeää mielestään teoksen päähenkilön, muistelee isoisänsä puhumattomuutta
Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen näkee, että suuri suomalainen klassikkoteos Tuntematon sotilas antaa ammennettavaa jos jonkinlaisiin ajatuksiin.
– Isänmaallinen teos. Ei ole sotaa ihannoiva, päin vastoin. Luen itse siitä rauhan viestiä. Toisaalta siitä välittyy maanpuolustushenki. Sotaa ei haluta, mutta sitten tapellaan, jos on pakko.
Kaikkonen oli yksi keskustelijoista Arkadia-seuran ja WSOY:n järjestämässä Tuntematon sotilas 70 vuotta -tilaisuudessa. Eduskunnassa keskiviikkona järjestetyssä tilaisuudessa keskustelivat Kaikkosen kanssa kirjailija Tuomas Kyrö, kirjallisuudentutkija Maria Laakso sekä nuoren polven näkökulmasta puhunut 17-vuotias 4H-aktiivi Amelie Dosseh.
Tilaisuuden juonsivat Arkadia-seuran puheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Marko Kilpi ja WSOY:n yhteiskuntasuhteiden johtaja, edellisen tasavallan presidentin puolisonakin tunnetuksi tullut Jenni Haukio.
Tuntemattoman sotilaan julkaisusta tuli tiistaina kuluneeksi 70 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi teoksen kustantaja WSOY on ottanut teoksesta uuden painoksen, ja Yleisradio järjestää lukumaratonin, jossa tunnetut suomalaiset lukevat teosta suorassa lähetyksessä kukin vuorollaan.
Keskustelijat näkivät Tuntemattoman sotilaankin saaneen uusia ulottuvuuksia, kun Euroopassa on jälleen sota.
Linnan teosta on kiitetty, aikalaiskritiikeissä myös moitittu, sen tavasta tuoda tavallisen sotilaan kokemukset esiin ja katsoa asioita sammakkoperspektiivistä. Nykylukijallekin se välittää tuntemuksia siitä, että mitä jos juuri minä olisin tuollaisessa tilanteessa.
Tuntematon ei ole tunteeton. Keskustelijat totesivat, ettei suuriltakaan tunteilta voi välttyä teoksen parissa.
Tutkija Maria Laakso opettaa Tampereen yliopistossa. Hänen mukaansa kirjallisuuden opiskelijoille Tuntematon sotilas on lähtökohtaisesti jonkinlaista ”sinivalkoista propagandamössöä”, joka ei koske heitä, ja josta he eivät usko sodanvastaisuuden välittyvän.
– Mutta kun he lukevat sen, he pääsevät siihen sisään juuri tunteen kautta ja tajuavat, että tämä on merkittävä ja kiinnostava teos.
Kaikkonen muistuttaa, että on hyvä, että tunteita on ja että ne nousevat välillä myös esiin. Politiikassa pitää kehittää vähän ”teflonia pintaan”, mutta tunteettomaksi koneeksi ei pidä muuttua.
Kaikkonen muistaa omakohtaisestikin, että veteraaneille sodan tuottamat tuntemukset eivät olleet helppoja käsitellä.
– Karkeasti voi jaotella, että osa heistä oli valmis puhumaan ja osa ei halunnut puhua sodasta oikein mitään. Oma isoisäni ei paljoa halunnut puhua.
– Selväksi tuli, että sota on sellainen asia, jota pitää kaikin keinoin välttää. Vahva puolustus voi sekin olla keino välttää sotaa, entinen puolustusministeri totesi.
Teos tunnetaan vahvasta henkilökerronnastaan. Se rakentuu korostetusti näiden kautta sekä hahmojen välisen dialogin varaan. Esimerkiksi sotatilannetta ei selitetä suuren kuvan kautta vaan se hahmottuu siten kuten rivimiehet tilanteen ymmärtävät.
Kaikkonen korostaa, että hahmojoukkio kuvastaa laajasti suomalaisia miehiä kaikkine erilaisuuksineen. Totta kai värikynääkin on mukana, mutta jotain samaa Kaikkonen näki vaikkapa omassa varusmiespalvelusajan joukossaan.
– Tämän päivän kavalkadi ei ehkä ole yhtä kirjava, kun nyt noin kaksi kolmasosaa miesikäluokasta suorittaa asepalveluksen. Minun aikanani osuus oli suurempi ja läpileikkaus yhteiskunnasta laajempi.
– Tykkimies Virtanen kehui murtautuneensa 54 autoon edellisyönä, Kaikkonen nauratti yleisöä esimerkillä porukan värikkyydestä.
Kirjailija Tuomas Kyrö pohti Linnan suomalaiskuvauksen vaikutusta.
– Onko meissä ikuisesti ollut se piirre vai onko kirja luonut sen käsityksen, että suomalainen purnaa, mutta hoitaa hommat?
Kyrö väläytti myös sitä, onko noin sanavalmista ryhmää kuin Linnan hahmojoukkio voinut oikeasti olla. Kuvaus on kuitenkin taitava läpileikkaus.
– Riitaoja on pelkuri ja Lehto psykopaatti, ja näillä on sairas suhde keskenään. Rokka on sankari, Rahikainen ”triksteri” (velmu, keinottelija, teoksen mukaan ”lunki ja pinnari”), Lahtinen melkeinpä kova kommunisti, mutta on kovimpia sotilaita, Kyrö kuvaili.
– Kariluotoa pidän nyt kiinnostavimpana. Hänessä näkyy muutos. Hän lähtee sotaan idealistisena nuorena upseerina, mutta kyvyt eivät riitä miehistön kunnioituksen saavuttamiseen. Kariluoto käy lihamyllyn läpi, idealismi lähtee ja hän saa arvostuksen miehiltä. Linna tekee tämän taitavasti.
Amelie Dosseh totesi, että nuorilta ei kuulu samanlaisia kulttuurisia viittauksia Tuntemattomaan sotilaaseen kuin vanhemmilta polvilta. Ajatuksia nuortenkin keskuudessa teos voi silti herättää, kuten on herättänyt hänen itsensäkin osalla.
Monet teoksen sanonnat esimerkiksi voivat tuntua vieraan kuuloisilta, mutta niistä kuten teoksesta yleensäkin voi ymmärtää ne keskeiset sanomat.
– Moni nuori voi samaistua siihen, miten hahmot etsivät paikkaansa maailmassa vaikka ympärillä on kaaosta. Nyt, kun nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet, hahmojen mielenterveyteen voi samaistua.
Ystävyys on toinen Dossehia pohdituttanut teema.
– Kuinka pitkälle mennään muiden puolesta? Kun kirjassa ollaan tukena muita sotamiehiä varten, sitä miettii myös, kuinka pitkälle menisi oman ystävän puolesta.
Teoksesta löytyy paljon kansallisia merkityksiä ja kansan kuvausta, jolloin varsinaiset kirjalliset ansiot jäävät usein muiden teemojen varjoon.
– Se unohtuu usein, kun Linnasta kerrotaan. Hän on kaunokirjailija, tutkija Laakso muistutti tilaisuudessa.
– Hän ei ole vain historian kuvaaja, eihän hän ole historioitsija. Hän käyttää hienoja ja kekseliäitä kirjallisia keinoja.
Moni ei välttämättä muista, että ensimmäinen Tuntemattoman sotilaan esittelemä hahmo on sotamies Mäkinen.
– Hän jää muuten tuntemattomaksi, mutta alussa hän seisoo valmiina sotaan. Varusteet ovat huonot, taskussa on naapurintytön kuva, vaikkei näiden välillä mitään suurempaa romanssia olekaan. Sellainen kuva vain kuuluu olla.
– Siinä hän on valmis astumaan historian suureen nieluun. Sitten hän astuu siihen, eikä hänestä kuulla teoksessa enää sanaakaan. Näin Linna osoittaa hienosti, mitä sota tarkoittaa yksilön kannalta, Laakso arvioi.
Tutkija kiitti myös sitä, miten Linna käsittelee tulkinta- ja puhetapoja. Linna toi sotakuvaukseen realismia ihanteellisen runebergiläisen sodan kuvan oltua pitkään hallitseva tulkinta.
– Vanhala on suosikkejani. Hän hihittelee jatkuvasti propagandistisille lauseille ja tekee hauskalla tavalla havaintoja. Luultavasti hänessä on Linnaa itseään, ja Vanhalan kautta Linna rakentaa kriittisiä ja ironisia piikkejä. Se tuottaa puhetapojen sotaa.
Kaikkonen kertoi omassa ajattelussaan Koskelan nousevan romaanin päähenkilöksi, vaikka teoksessa onkin ”monta hienoa miestä”.
Eräs puhetapojen sodan kohtaus Tuntemattomassa on se, kun ministeri puhuu radiossa kertoen sodan syttymisestä ja rintamamiehet kuuntelevat sitä omalla tavallaan. Kaikkonen sai entisenä puolustusministerinä vastatakin, miltä tuon ajan ministerin puhe kuulosti.
– En pitänyt huonona. Olihan se ihme, miten jakautunut kansa saatiin taistelemaan yhteistä vihollista vastaan. Ja Suomihan oli heikosti varustautunut, vaikka ministeri Juho Niukkanen (ml.) teki 30-luvulla voitavansa, että paremmin varustauduttaisiin.
– Tänä päivänä ei onneksi tällaisia radiopuheita jouduta tällä tietoa pitämään. Ja Suomi on asiallisesti varautunut kaiken näköiseen, toisin kuin 30-luvulla, Kaikkonen arvioi.
Ministerien radiopuheista ei Kaikkosen mukaan ole kiinni se, löytyykö maanpuolustustahtoa. Tämä näkyy Tuntamattomassakin.
– Niitäkin tarvitaan, mutta sen pitää olla sisäänrakennettua, että löytyy maanpuolustustahtoa.