Kuivuus on piilottanut punkit maan uumeniin – punkkien määrä on vakiintuneilla punkkialueilla kasvussa

Puutiaisten eli puhekielellä punkkien esiintyvyysilmaantuvuus heinäkuun helteillä näyttää vähäisemmältä kuin alkukesästä, mutta kuuma sää ei tapa punkkeja tai vaikuta niiden lukumäärään, sanoo yliopistonlehtori Tero Klemola Turun yliopistosta.

Jos on liian paahteista, punkit eivät kykene pitkään vaanimaan ohikulkevaa isäntäeläintä, vaan joutuvat palaamaan kasvillisuudesta takaisin maaperän kosteuteen. Loppukesän ja syksyn sateet voivat kuitenkin tuoda punkeille uuden aktiivisuuspiikin.

–  Helteen takia punkkikohtaamisia on vähemmän, ja silloin punkeista johtuvia tautejakin tulee vähemmän, Klemola arvioi viitaten borrelioosiin ja puutiaisaivotulehdukseen.

Punkkien määrä on ollut muutaman vuosikymmenen kasvussa erityisesti vakiintuneilla punkkialueilla kuten saaristossa ja Järvi-Suomessa. Määrän lisääntyminen johtuu punkkien ja isäntäeläinten hyvistä elinolosuhteista. Yhä useampi punkki pääsee lisääntymiskykyiseksi aikuiseksi, punkiksi ja punkkien määrä lisääntyy.

–  Ilmastonmuutoksen myötä myös punkkikausi on pidempi, kun kevät tulee aikaisin ja syksyt jatkuvat leutoina, Klemola kertoo.

Sama punkki voi elää 3–4 vuotta ennen lisääntymistä. Kun punkki saa veriaterian toukkana tai nymfinä, se voi mennä vuodeksikin takaisin maaperään kehittymään.

Punkkien levinneisyyden ja esiintyvyyden tutkimiseksi on perustettu Punkkilive.fi-palvelu, jonne kuka tahansa voi ilmoittaa tuoreeltaan punkkihavaintonsa.

Punkkilivellä halutaan kannustaa luonnossa tai kaupunkialueella liikkuvia raportoimaan omat puutiaishavaintonsa selainpohjaisen palvelun kautta. Ilmoittamisen voi tehdä vaikka heti havaintopaikalla Suomen kartan avulla. Se onnistuu helposti puhelimella ja vie vain muutaman minuutin.

Punkkilive-palvelun ovat kehittäneet yhteistyössä Turun yliopisto ja lääkeyhtiö Pfizer.

Punkkiliven kartalla näkyy havaintoja pohjoisinta Suomea myöten, mutta Klemolan mukaan havaitut yksittäiset punkit voivat olla etelämmästä kulkeutuneita. Vakiintuneita punkkipopulaatioita on Klemolan mukaan korkeimmillaan ehkä Sodankylässä.

Punkki voi pysyä huomaamattomana iholla tai koirassa useammankin päivän, joten Saariselän ja muiden Lapin lomakeskusten yksittäiset punkkihavainnot voivat olla myös turismista johtuvia.

Klemola kertoo, että 50-luvun lopulla punkkiraja kulki Kokkola–Joensuu-linjalla, mutta raja on noussut hiljalleen satoja kilometrejä napapiirinkin yli. Jos punkit joskus leviäisivät aivan pohjoisimpaan Lappiin, tulisivat ne Norjan lauhan rannikon kautta, hän arvioi. Tunturi-Lappiin asti hän ei usko punkkien vielä leviävän.

Klemolan mukaan Punkkilivestä on eniten hyötyä silloin, kun ihmiset jaksavat kirjata myös alkukevään ja loppusyksyn havaintoja. Näin voidaan seurata punkkien aktiivisuuskautta eri osissa maata. Punkkikausi voi kestää maaliskuusta marraskuuhun, kunhan maassa ei ole lunta. Lumisesta maasta punkit eivät isäntäeläimeen hyppää.