Koronakriisi voi pahimmillaan hajottaa koko euroalueen – Tutkija: "Kun isku on raju, asiat politisoituvat vahvasti"

Paikka oli kultaisin kruunuin koristeltu Kellosali Ranskan ulkoministeriössä Pariisissa. Salon de l’Horloge, kuten ranskaksi sanotaan.

Maan ulkoministeri Robert Schuman seisoi salin etuosassa kultareunaisen kellon alapuolella ja piti tiedotustilaisuutta. Vieressä istui hallituksen neuvonantaja Jean Monnet, joka oli pääosin ideoinut kaiken sen, mitä Schuman nyt lausui.

Tuo 9. toukokuuta vuonna 1950 pidetty puhe jäi historiaan. Siinä Schuman esitteli idean, joka tulisi jatkossa estämään sodat perivihollisten Saksan ja Ranskan välillä.

Keino siihen oli yksinkertainen: perustetaan eurooppalainen hiili- ja teräsyhteisö. Yhteisvastuu taloudelle tärkeistä raaka-aineista pakottaisi Schumanin mukaan Euroopan maat ponnistelemaan yhdessä myös rauhan säilymisen eteen.

Jo vuotta myöhemmin toisen maailmansodan runtelemat Ranska, Länsi-Saksa, Italia, Alankomaat, Belgia ja Luxemburg olivat laittaneet pystyyn hiili- ja teräsyhteisön.

Sitä seurasivat aikanaan muun muassa Rooman julistus ja Euroopan talousalueen kehittyminen, joista hiljalleen muodostui pohja 1990-luvulla perustettavalle Euroopan unionille. Suomesta tuli EU-jäsen vuonna 1995.

Vuosittain 9. toukokuuta EU-alueella vietetään Eurooppa-päivää.

– Schumanin julistuksen perusideat kannattelevat yhä EU:ta, vaikka unioni onkin kehittynyt paljon isommaksi, mitä Schuman osasi ajatellakaan, sanoo yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta.

Miettinen löytää julistuksesta kaksi suurinta elementtiä. Ensimmäinen niistä on historiatietoisuus eli juuri se, ettei toinen maailmansota saa enää koskaan toistua. Sillä perustellaan edelleen unionin olemassaoloa.

Idea on myös ollut kiistatta tehokas.

Ranska ja Saksa eivät ole sotineet toisiaan vastaan sitten vuoden 1945. Aseet ovat Euroopassa muutenkin olleet hiljaa 1990-luvun alun Jugoslavian hajoamissotia lukuunottamatta. Kylmän sodan jälkeen suurin osa Itä-Euroopan maista on hakeutunut EU:n siipien alle.

Toinen Miettisen löytämistä elementeistä on ajatus asteittaisesta yhteistyön syventämisestä. Schuman mainitsi tavoitteeksi liittovaltion, mutta siihen ei hänen mielestään pitänyt hypätä heti, vaan joskus tulevaisuudessa.

”Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus”, Schuman muun muassa kiteytti.

Miettisen mukaan EU:ta on pyritty kehittämään koko sen olemassaolonsa ajan pala palalta, hyvin käytännönläheisellä otteella. Unioni ei ole tullut ”valmiiksi”, vaan sen toimijat miettivät koko ajan, mihin suuntaan hanke kehittyy.

– EU on ollut varsinkin ranskalaisesta näkökulmasta katsoen aina prosessissa. Koko projektia leimaa keskeneräisyyden ajatus, Miettinen summaa.

Kriisejä ja eripuraa EU:lla on kuitenkin riittänyt. Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet oikeastaan yhtä kriisien sarjaa.

Keväällä 2010 EU teki paljon mielipiteitä jakavat päätökset lainatakuista ja vakausrahastosta velkakriisissä rämpivän Kreikan pelastamiseksi. Portugali, Irlanti, Espanja ja Kypros olivat nekin lähellä konkurssia.

Taloussotkujen jälkeen on tullut maahanmuuttokriisiä, terrori-iskuja, brexitiä ja Itä-Euroopan maiden pullikointia EU:n yhteisiä arvoja vastaan.

Ja nyt, 70 vuotta Schumanin julistuksen jälkeen EU kärvistelee ennenäkemättömän koronakriisin keskellä. Kaikkein pahimmin tauti on runnellut Italiaa ja Espanjaa.

Miettisen mukaan EU on jäänyt tilanteessa hieman jäsenmaidensa jalkoihin, sillä viruksen hoitoon olennaisesti liittyvä terveydenhuolto ei kuulu EU:n vastuulle. Jäsenmaat ovat muutenkin ketterämpiä luomaan järjestelmiä esimerkiksi yritysten auttamiseksi.

– EU voisi kuitenkin tehdä enemmän koordinointia esimerkiksi siitä, miten rajoitustoimista päästään eroon tai miten eniten kärsineitä jäsenmaita autetaan, Miettinen pohtii.

Jäsenmaat ovat nostaneet koronakriisin keskellä muutenkin omaa rooliaan. Rajoja on lyöty kiinni, ja kaikki ovat halunneet turvata ennen kaikkea oman selustansa. Jotkut puhuvat jo suoranaisesta protektionismista.

Italia koki jäävänsä yksin siinä vaiheessa, kun sen kyky huolehtia sairaista ihmisistä meni lähes mahdottomaksi. Kun Saksa kielsi kriisin alkuvaiheessa suojavarusteiden viennin, Italian avuksi riensi Kiina, jonka mukanaolo eurooppalaisessa talouselämässä herättää jo ennestään huolta.

– Pahimmillaan tämä kaikki voi tarkoittaa hyvinkin vakavaa kriisiä EU:n sisäiselle yhteistyölle. Jäsenmaiden rooli tulee korostumaan, kun kriisi on ohi.

EU:n täydelliseen hajoamiseen Miettinen ei kuitenkaan usko. Unionissa on niin paljon sellaisia asioita, jotka jäsenmaiden olisi kuitenkin keksittävä uudelleen.

– Esimerkiksi vapaan liikkuvuuden pysyvä loppuminen aiheuttaisi valtavat kustannukset. Euroopan maiden olisi luotava jokin uusi liikkuvuuden mahdollistava järjestelmä, jos EU poliittisena projektina epäonnistuisi.

Jäsenmaiden rooli tulee korostumaan, kun koronakriisi on ohi.

Timo Miettinen    

Yhteisvaluutta euron kestävyyden kohdalla näkymät ovat kuitenkin paljon heikommat.

Koronakriisi ajaa suurimpaan taloudelliseen ahdinkoon ennen kaikkea monet Etelä-Euroopan maat, joiden talouslinjaa on arvosteltu Pohjois-Euroopassa liian löperöksi.

Jos Italian ja Espanjan kaltaiset maat eivät selviä nousevista koroistaan eivätkä saa enää lainaa, voi Pohjois-Euroopan maiden halukkuus yhteisvastuullisuuteen olla koetuksella.

– Silloin yksi vaihtoehto on se, että euroalue hajoaa. Se tietenkin vaikuttaa koko unionin toimintaan, Miettinen arvelee.

Merkille pantavaa on se, että Saksa ja Ranska seisovat talousajattelussaan eri puolilla. Koronakriisi voi siis laittaa Schumanin julistuksen perusidean talouden yhdistämisestä kovalle koetukselle.

Huhtikuussa EU-maiden johtajat perustivat elvytysrahaston kriisin taloudellisten haittojen korjaamiseksi. Saksa otti liittokansleri Angela Merkelin johdolla askeleen Etelä-Euroopan maiden suuntaan.

Rahaston yksityiskohdat ovat kuitenkin yhä epäselvät. Paljon väännettävää on luvassa, sillä Saksa, Suomi ja muut Pohjois-Euroopan maat vastustavat rahaston lainamallia ja vierastavat yhteisvastuullisuuden korostumista.

Miettinen pitää kuitenkin todennäköisenä, että jonkinlainen kompromissi Euroopan keskuspankin johtamista tukitoimista löytyy.

Epävarmat ajat ovat kunnolla edessä sitten, kun akuutti kriisi on ohi ja taloudellisten myllerrysten seuraukset alkavat näkyä. Kun asioista päättävät entistä enemmän jäsenmaat EU-instituutioiden sijaan, voi turbulenssia tulla paljonkin.

– Paljon vaikuttaa se, mitä kriisin poliittiset seuraukset tulevat olemaan. Kun isku on raju, silloin asiat politisoituvat vahvasti ja niitä seurauksia on vaikea vielä tässä vaiheessa ennakoida.