Kommentti: Perussuomalaisissa edessä katkera sisällissota
Jos perussuomalaiset olisi valtio, se voisi olla vanha Jugoslavia; kirjava keskenään kaunaisten porukoiden nippu.
Myös nyt Jussi Halla-ahon käsissä olevissa perussuomalaisissa vanhan vallan murtuminen taitaa johtaa katkeriin hajoamissotiin.
Puolueen eduskuntaryhmän hajoaminen laukaisi prosessin, joka uhkaa suistaa toiminnan sekaisin kaikilla tasoilla Brysselistä pikkukuntiin.
Siellä missä sekä soinilaisia että halla-aholaisia on, repeää railona sama kahtiajako kuin eduskuntaryhmässäkin. Saman katon alle nämä kaksi toisiaan myrkyttävää leiriä eivät enää mahdu.
Historia on perussuomalaisten viime vaiheissa jo toistanut itseään hämmästyttävällä tavalla. Puolueen ajautuminen samanlaiseen kurimukseen kuin SMP aikanaan ei varmasti yllättäisi enää ketään.
Puolueen europarlamenttiryhmä hajoaa mitä ilmeisimmin, sillä Pirkko Ruohonen-Lerner ei aio jäädä Halla-ahon lipun alle. Halla-aho asemoinee itsensä EU-parlamentissa entistä selvemmin äärinationalistien joukkoon.
Kunnallispolitiikassa kautta maan perussuomalaiset joutuvat pohtimaan, kumpaan leiriin he oikein kuuluvat. Potkuja ja loikkauksia on luvassa.
Niin käy esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa, joiden valtuustossa istuu kapinallisten kellokkaita. Mallia otetaan muuallakin.
Myös perussuomalaisten kaikkein pyhimmässä eli puoluehallituksessakin tilanne on mielenkiintoinen.
Puoluehallituksen 12 jäsenestä puolet tuki avoimesti Sampo Terhon valintaa puolueen johtoon.
Ellei puheenjohtajistoon olisi puoluekokouksessa juntattu Halla-aholaisia Laura Huhtasaarta, Teuvo Hakkaraista ja Juho Eerolaa, Halla-aho olisi saattanut jäädä omassa puoluehallituksessaankin alakynteen. Terhon loikkaus on toki saattanut muuttaa asetelmia.
Piirijohtajien osalta tilanne on erittäin sekava. Osa on hämmennyksen tilassa, joku jo eronnut, osa ei aio tehdä töitä Halla-aholle missään tapauksessa. Toki puolueelle ja uudelle johdolle lojaalejakin on joukossa.
Kun soppaan lisätään vasta alkuhämmennyksen jälkeen alkava puolueloikkausten aalto, talven maakuntavaalit uhkaavat mennä Halla-ahon perussuomalaisilta poskelleen. Soppatykeille voi olla vaikea saada koottua porukkaa.
Helppoa ei ole presidentinvaaleissakaan, joihin osallistuminen siirtyi syksyyn puoluevaltuuston päätettäväksi värikkäiden ja sekavien äänestysvaiheiden jälkeen.
Potentiaaliset presidenttiehdokkaatkin Terho ja Niinistö menivät puolueloikkausten mukana, eikä presidentti Sauli Niinistö taida enää kelvata mentyään Halla-ahon mielestä liian pitkälle pohdinnoissaan perussuomalaisten hallituskelpoisuudesta.
Jos perussuomalaiset presidentinvaaliin ylipäätään lähtee, vaihtoehdoksi taitaa jäädä joko Halla-ahon itsensä tai Huhtasaaren lähtö ehdolle.
Oman mausteensa perussuomalaisten pesänselvitykseen antaa puolueen tukisäätiön tilanne.
Säätiö omistaa Helsingin Yrjönkadulla 450 neliön arvokiinteistön, jossa perussuomalaisten puoluetoimisto on vuokralla.
Vanhan SMP:n perintöä vaaliva säätiö on tukevasti puolueveteraani Raimo Vistbackan, Soinin ja parin muun puolueveteraanin käsissä, ja ryhtyy ehkä jossain vaiheessa rahoittamaan puolueesta irronneen kapinaryhmän toimintaa.
Säätiön lihottaminen puolueen maksamalla vuokralla ei Halla-aholle käy, ja edessä lienee muutto uusiin tiloihin.
Uuden vaihtoehdon puheenjohtaja Simon Elo on sanonut puolueen perustamisen olevan pohdinnassa yhtenä vaihtoehtona.
Historian toistoa olisi osaltaan sekin, sillä myös SMP:stä syksyllä 1972 irtautuneet ”seteliselkärankaiset” järjestäytyivät puolueeksi. Näin syntyneen SKYP:n kohtalo oli karu, sillä vuoden 1975 vaaleissa se sai vain yhden kansanedustajan.
Vaikka perussuomalaisista irronneella ryhmällä on yli 20 kansanedustajaa ja hallituksessa yliedustus, puolueena rakentaminen on aloitettava alusta. Kevään 2019 eduskuntavaaleissa se voi yltää vielä muutamaan kansanedustajaan, mutta Soinin jytkyistä ei kannata haaveilla.