Keskustan Tuomo Puumala ei hätkähdä tutkimusta, jonka mukaan uudet menetelmät heikentävät oppimistuloksia – "Digitalisaatio ja härpäkkeet ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä"
Koko Suomea ei ehkä kannata panna sekaisin yhden julkaisemattoman tutkimuksen perusteella, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala (kesk.) sanoo aluksi.
– Mutta tähän on erittäin tärkeä pysähtyä ja asia pitää ottaa vakavasti, hän täsmentää.
Puumala puhuu psykologian tohtori Aino Saarisen johtamasta tutkimuksesta, jonka mukaan koulujen uudet oppimismenetelmät heikentävät oppimista merkittävästi. Asiasta virisi vilkas keskustelu Helsingin Sanomien julkaistua aiheesta jutun (18.11.).
Puumala pitää asiaa tärkeänä, mutta painottaa yksittäisen tutkimuksen sijaan isoa kuvaa.
– Kyse ei ole yksin koulun asiasta, vaan koko yhteiskunnan merkittävästä muutoksesta, joka on sekä lasten että aikuisten asia.
Saarisen tutkimuksessa todettiin, että mitä enemmän oppimiseen käytettiin digilaitteita, sitä heikompia oppimistulokset olivat kaikilla Pisa-testien osa-alueilla: matematiikassa, luonnontieteissä, lukemisessa sekä yhteistyöhön perustuvassa ongelmanratkaisussa.
– Digitalisaatio ja härpäkkeet ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä. Opettaja on tärkein, ja Suomessa on maailman parhaita opettajia, keskustan Puumala muistuttaa.
Lähinäköpiirissä ei ole tilannetta, että siirryttäisiin yht’äkkiä takaisin rihvelitauluihin
Tuomo Puumala
Oppiminen edellyttää ensin keskittymistä opeteltavaan asiaan ja tiedon prosessointia työmuistissa ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Jos näin ei käy, oppimista ei tapahdu, Saarinen kertoi Helsingin Sanomille.
– On totta, että keskittymiskyvyn puute ja levottomuus ovat kouluissa kasvussa. En silti lähtisi syyttämään kouluja siitä, Puumala sanoo.
Hänen mukaansa kyseessä on maailmanlaajuinen yhtyeiskunnallinen trendi – ei ole kyse vain laitteista vaan viestinnän tavoista. Twiitin mittainen viestintä muokkaa koko ajattelua, oppimista ja toimintatapaamme, ja keskittymiskyky heikkenee, Puumala toteaa.
– Ei varmasti ole kenellekään hyväksi roikkua koko ajan kiinni älypuhelimessa. Sen yritän itsekin muistaa, vaikkei se helppoa olekaan. Yhteistyöllä perheiden kanssa laitteiden käytön rajoihin on löydettävissä ja löydetty hyviä ratkaisuja, Puumala pohtii.
Toinen selvä tulos Saarisen tutkimuksessa oli se, että ilmiöoppiminen vahvistaa digioppimisen huonoja seurauksia. Tulokset heikkenivät samoissa oppiaineissa: matematiikassa ja luonnontieteissä, kuten biologiassa, maantiedossa ja fysiikassa.
Ilmiöoppiminen tarkoittaa oppilaslähtöistä työtapaa, jossa oppilas itse selvittää, mistä opittavassa asiassa on kyse ja asettaa tavoitteet oppimiselleen. Hän etsii itse tarvitsemansa tiedot. Oppilaat tekevät myös paljon ryhmätöitä.
Emme voi hyväksyä sitä, että kymmenen prosenttia pääsee peruskoulusta heikolla lukutaidolla varustettuna
Tuomo Puumala
Eniten ilmiöoppimisesta kärsivät tutkimuksen mukaan nuoret, joilla oli muutenkin poissaoloja, yksinhuoltajien lapset, maahanmuuttajaperheiden lapset, vähävaraisten perheiden lapset ja ne lapset, joiden äideillä oli matala koulutustaso. Ja pojat, joiden Pisa-tulokset ovat huolestuttaneet jo pitkään.
Perinteiseen opettajajohtoiseen opettamiseen verrattuna digi- ja ilmiöoppiminen vaativat paljon enemmän itsekontrollia, itsenäisyyttä, keskittymiskykyä, aloitteellisuutta ja joustavuutta.
– Läheskään kaikilla 15-vuotiailla ei näitä taitoja vielä ole. Kyse ei ole siitä, oppiiko lapsi matematiikkaa vai ei, vaan siitä, että hän ei selviä olosuhteista, joissa oppiminen tapahtuu, Saarinen kertoi Helsingin Sanomille.
Puumalan mielestä koulu ei voi irtautua yhteiskunnasta, joka pyörii digitalisaation ympärillä.
– Lähinäköpiirissä ei ole tilannetta, että siirryttäisiin yht’äkkiä takaisin rihvelitauluihin.
Koulu on osa yhteiskuntaa, jossa muutoksen rytmi on nopea. Puumala toivoo, että tahti olisi pikkuisen rauhallisempi, ja että opettajalla olisi resursseja ja välineitä tunnistaa tukea tarvitsevat.
– Myös oppimisen vaikeuksista kärsivien tukemiseen löytyy sovelluksia.
Vastauksena sekä Saarisen tutkimuksessa todettuihin että muihin peruskoulun haasteisiin Puumala esittää keskustapuolueen pienten lasten koulumallia. Sen perusta on yksilöllinen tuki ja joustava koulun alku.
Mallissa esikoulu sekä peruskoulun ensimmäinen ja toinen luokka muodostavat joustavan kokonaisuuden, jossa lapsi viettää yksilöllisen tarpeen mukaan kahdesta neljään vuotta. Perheiden tukipalvelut kuuluvat malliin mukaan.
– Emme voi hyväksyä sitä, että kymmenen prosenttia pääsee peruskoulusta heikolla lukutaidolla varustettuna. Keskusta haluaa saada peruskoulun päivitettyä, Puumala päättää.