"Itkettävän surullista" – Venäjän hyökkäyssota katkaisi suomalaisten kotiseutumatkailut luovutetun Karjalan alueelle
Karjalan Liiton toiminta on kolmen viime vuoden aikana kokenut melkoisia myllerryksiä koronapandemian ja Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan takia. Osa karjalaistaustaisista on ottanut raskaasti sen, että kotiseutumatkailu luovutetun Karjalan alueelle on jäädytetty.
Puhetta on ollut jopa uudesta kotiseudun menetyksestä.
– Karjalassa on oma viehätyksensä, jota kultaavat omien vanhempien ja isovanhempien kertomukset ja muistot rajan takaa. Heille oli syvä suru, kun piti lähteä pois. Karjalaisten yhdistystoimintakin kumpuaa osaltaan menetyksen aiheuttamasta surusta, pohtii Jorma Lind, jonka äiti oli kotoisin Hiitolasta Laatokan Karjalasta.
Hän itse syntyi sodan jälkeen vuonna 1949, mutta tuntee niin syvää yhteyttä Hiitolaan, että on käynyt siellä 15–20 kertaa.
Karjala-yhteisöjen toimintaa rajoittivat ensin pandemian aiheuttamat matkustus- ja kokoontumisrajoitukset. Seuraava kriisi oli Ukrainan sota, joka katkaisi retket Venäjälle.
– Olemme ajatelleet, että meidän aikanamme ei ehkä ole enää mahdollista käydä siellä.
Tampereen Karjala-seuran puheenjohtaja Seija Ahomäki kuvaa kotiseutumatkojen loppumista itkettävän surulliseksi. Hänen isänsä oli kotoisin Viipurin maalaiskunnassa sijaitsevasta Hapenensaaren kylästä. Ahomäki on ehtinyt käydä isänsä synnyinseudulla viisi kertaa ja menettänyt täysin sydämensä Viipurille.
Lind on hallituksen varapuheenjohtaja Porissa toimivassa Hiitolan Pitäjäseurassa, joka on järjestänyt lukuisia matkoja Karjalaan. Hiitolassa on kunnostettu vanhaa kirkkomaata ja siellä sijaitsevia suomalaisia muistomerkkejä.
Lind toimii myös kerhomestarina Tampereen Karjala-seurassa. Seura ei ole järjestänyt matkoja Karjalaan toisin kuin Hiitolan pitäjäseura, jonka jäsenillä on juuret samassa pitäjässä. Tampereella jäsenistön tausta on moninaisempi. Seura järjestää kuitenkin retkiä kotimaassa.
– Matkoille on kova hinku. Esimerkiksi viime syksynä teimme retken Juupajoelle Karjala-seuran huvilalle sekä metsäasemalle.
Itäraja ei ole suomalaisilta kuitenkaan suljettu. Vaikka yhteisretket sinne ovat käytännössä loppuneet, yksittäiset ihmiset voivat matkustaa Karjalaan.
Karjalan Liiton tasolla yhteydenpito itänaapuriin on jäädytetty. Hyökkäyssodan alettua viime vuoden helmikuussa liitto antoi noin 340 jäsenyhteisölleen suosituksen katkaista yhteydet Venäjän hallintoon ja noudattaa matkailussa ulkoministeriön tiedotteita. Ministeriön viimeksi tässä kuussa päivitetyssä matkustustiedotteessa kehotetaan välttämään matkustamista Venäjälle.
Viime elokuussa valmistunut kysely kymmenelle pitäjäseuralle kertoo, että yhteydet Venäjälle ovat jääneet yksittäisille ihmisille, jotka saavat satunnaisesti tietoja itärajan takaa. Kontakteihin käytetään muun muassa sähköpostia, puhelinta ja yhteyshenkilöitä, joilla on esimerkiksi sukua Venäjän puolella.
Yhteistyöhankkeita kaatui koronan vuoksi, ja sodan vuoksi niihin ei ole voitu palata. Hankkeet ovat liittyneet tutkimukseen ja kirkkorakennusten kunnostamiseen.
Osa pitäjäseuroista on saanut paikallisilta asukkailta apua hautausmaiden ja muistomerkkien hoidossa korvausta vastaan. Nyt korvauksia työstä ja tarvikkeista ei ole saatu toimitettua, paitsi yhteyshenkilöiden avulla.
Karjalan Liitossa uusitaan toimintastrategiaa ja joudutaan miettimään, miten kontaktien katkeaminen itänaapuriin korvataan. Vielä vuonna 2020 tavoitteeksi oli asetettu vuorovaikutuksen edistäminen rajan yli, samoin Laatokan Karjalan ja Karjalan tasavallan suomalaisen kulttuurin tukeminen.
Liiton puheenjohtajan Outi Örnin mukaan kontakteja on aiemmin pyöritetty esimerkiksi Viipurin suuntaan. Yhteistyökumppanina on ollut myös Karjalan tasavallan kulttuuriministeriö ja Kizhin saari, joka on tunnettu puukirkoistaan. Jäsenyhteisöt ovat tehneet yhteistyötä paikallishallintojen kanssa esimerkiksi järjestämällä pitäjäjuhlia.
Örn murehtii nykyistä tilannetta myös henkilökohtaisista syistä.
– Oman ukkini kotipaikka jäi rajavyöhykkeelle, joten sinne ei ollut pääsyä. Sortavalassa, Viipurissa ja Käkisalmessa on tullut kuitenkin reissattua aika paljon. Itse odotin monen muun tavoin, että kun koronasta päästään, voidaan jälleen matkustaa normaalisti. Nyt siihen voi mennä vuosia tai vuosikymmeniä.
Kotiseututyön ja matkailun 30-vuotinen kultakausi Venäjälle on tältä erää ohi. Muistot eivät kuitenkaan katoa. Karjalan Liitto onkin käynnistämässä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa keruuta kotiseutumatkoihin liittyvästä muistitiedosta.
Vaikka matkailu luovutettuun Karjalaan hiipui, karjalaisten kalenterit täyttyvät tänä vuonna jälleen monenlaisista kerhoista, kursseista ja tapahtumista. Liiton on tarkoitus tuoda esille erityisesti suomen kielen karjalan murteita ja visuaalisia taiteita.
Venäjän aloittama sota Ukrainassa on nostanut siirtokarjalaisten kokemukset uudelleen mielenkiinnon kohteeksi.
– Evakoiden vaiheissa on samoja piirteitä kuin ukrainalaisten kokemuksissa. Molemmat ovat joutuneet saman vihollisen vuoksi jättämään kotiseutunsa, kuvailee Karjalan Liiton Örn.
Karjala-seurojen jäsenissä on edelleen niitä, jotka joutuivat lähtemään evakkoon menetetyiltä alueilta. Heille Ukrainan tapahtumat ovat nostaneet omia kipeitä muistoja pintaan.
– Monelle on myös herännyt vahva auttamisen halu, kuten suurelle osalle suomalaisista. Jäsenseurat ovat auttaneet Ukrainan pakolaisia, ja myös liitto on ollut tukemassa heitä rahallisesti.
Karjalan Liitto on saanut sodan takia myös yhteydenottoja ulkomaiselta medialta.
– On kansainvälisesti poikkeuksellista, että niin laaja alue kuin luovutettu Karjala tyhjennettiin kokonaan ja ihmiset asutettiin muualle Suomeen. Tätä on monen ulkomaalaisen ollut vaikea ymmärtää.
Örn antoi esimerkiksi haastattelun eräälle japanilaiselle tv-kanavalle, jonka toimittaja halusi tietää, miten rajan taakse jääneitä sukulaisia voi käydä tapaamassa Ukrainan sodan aiheuttamassa poikkeustilanteessa.
– Heille piti moneen kertaan selittää, että suomalaisilla ei ole Venäjän puolella Karjalassa sukulaisia, koska pääsääntöisesti kaikki lähtivät sodan aikana evakkoon.
Suomalaiset vapaaehtoiset eivät voi toistaiseksi etsiä sankarivainajia tai kunnostaa hautausmaita luovutetussa Karjalassa. Toiveena on, että ainakin etsijät pääsisivät liikkeelle ensi kesänä.
Kentälle jääneitä ei ole voitu lähteä etsimään Suomesta käsin kolmeen vuoteen, ensin koronan ja sitten Ukrainan sodan takia.
– Varaudumme kuitenkin siihen, että etsintöjä voitaisiin jatkaa ensi kesänä. Lähetämme etsintäsuunnitelmat Venäjän viranomaisille käsiteltäväksi, kertoo Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen.
Vapaaehtoisten lähettämisessä pitää ottaa huomioon myös heidän turvallisuutensa ja muita käytännön asioita. Pankkikortit tuskin toimivat Venäjällä, ja autojen vakuuttamisessa saattaa tulla mutkia matkaan.
Sankarivainajia on silti saatu Suomeen venäläisten etsijöiden ansiosta. Viime ja toissa vuonna he ovat löytäneet 126 kaatunutta, jotka on käyty hakemassa Viipurista.