Kampanja haluaa lopettaa lasten erottelun uskonnon perusteella
Pienessä itäsuomalaisessa kyläkoulussa on alkamassa uskonnon tunti. Oppilaat jäävät kahta lasta lukuunottamatta luokkahuoneeseen tutun luokanopettajan opetukseen.
Luokan ainoa kirkkokuntiin kuulumaton lapsi joutuu 45 minuutin ajaksi käytävälle. Hänen vanhempansa eivät halua, että hän osallistuu luterilaisen katsomuksen mukaiselle oppitunnille.
Koska pienestä kunnasta ei löydy kolmea vastaavassa tilanteessa olevaa lasta, kunta ei ole velvollinen järjestämään koululaisille elämänkatsomustiedon opetusta.
Ortodoksiseen kirkkoon kuuluva oppilas on onnekkaampi, sillä ortodoksisen uskonnonopetuksen valinneita lapsia on kunnassa riittävä määrä.
Oppilas lähtee taksilla 30 kilometrin päähän kirkonkylälle oman vakaumuksensa mukaiselle oppitunnille.
Tilanne on arkipäivää monissa suomalaisissa kouluissa, sanoo Etelä-Karjalan ja Helsingin kouluissa työuransa tehnyt luokanopettaja Ritva Hujanen.
Vielä tavallisempi siitä tulee, kun nyt turvapaikanhakijoina Suomeen tulleet lapset aloittavat vuoden kuluttua yleisopetuksessa.
Suurissa kaupungeissa eri uskontojen opetusta on tarjolla hyvin, pienissä kunnissa harvemmin.
– Tämä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan, Hujanen toteaa.
Hujasen mielestä oppilaiden erottelu vakaumuksen perusteella olisi lopetettava.
Siksi hän on ollut mukana käynnistämässä kansalaisaloitetta nykyisen uskonnonopetuksen korvaavasta katsomusaineesta.
Onko mitään järkeä erotella oma, hyvin toimiva luokkayhteisö pieniin ryhmiin uskontotuntien ajaksi?
Luokanopettaja Ritva Hujanen
Oppiaine olisi yhteinen kaikille lapsille riippumatta heidän perheensä uskonnollisesta vakaumuksesta.
Opetus sisältäisi arvokasvatusta, etiikkaa, suomalaista kulttuuriperintöä sekä eri uskontoja ja maailmankatsomuksia.
– Aloite on lähtenyt koulujen arjesta. Onko mitään järkeä erotella oma, hyvin toimiva luokkayhteisö pieniin ryhmiin uskontotuntien ajaksi, Hujanen kysyy.
– Mielestämme jokainen lapsi on oikeutettu samaan tietoon ja samaan, yhtä pätevään opetukseen kuin luokkakaverit. Koulun tehtävä on tarjota laaja yleissivistys.
Yhteinen katsomusaine on olemassa esimerkiksi kaikissa muissa Pohjoismaissa.
Suomessa opetusta toteutetaan jo muun muassa Helsingissä Kulosaaren ja Munkkivuoren yhteiskouluissa.
Suunnitelmat ovat pitkällä myös Turussa, Espoossa ja Etelä-Pohjanmaalla.
– Tällainen on loistavaa, mutta johtaa suuriin eroihin eri puolilla Suomea, Hujanen toteaa.
Kaikille yhteisestä uskonnonopetuksesta on keskusteltu Suomessa jo vuosikymmenten ajan, ja katsomusaine kuuluu sekä vihreiden että vasemmistoliiton puolueohjelmiin.
Esiopetuksessa yhteinen katsomuskasvatus alkaa ensi vuonna, koko varhaiskasvatus siirtyy siihen 2017.
– Tämän jatkuminen kouluissa olisi enemmän kuin luontevaa, Hujanen perustelee.
Asia on ajankohtainen, sillä valtakunnalliset opetussuunnitelmat uudistetaan ensi vuonna. Kouluja haastetaan toimimaan jatkossa ilmiöpohjaisesti, oppiaineet ja luokkarajat ylittäen.
Hujasen mukaan kaikille yhteinen katsomusaine mahdollistaisi sen, että alakoulussa opettaja voisi liittää aineen esimerkiksi maantiedon ja historian opetukseen.
Nykymaailmassa tarvitaan vuoropuhelua eri uskontojen välillä.
Luokanopettaja Ritva Hujanen
Katsomusaineen opetus tarjoaisi aloitteen liikkeellepanijoiden mielestä myös oivan mahdollisuuden välittää lapsille katsomusten tasa-arvoa ja erilaisten ihmisten yhdenvertaisuutta.
– Nykymaailmassa tarvitaan vuoropuhelua eri uskontojen välillä. Yhteisessä katsomusopetuksessa oppilaat oppisivat tuntemaan ja ymmärtämään toistensa uskontoja ja katsomuksia.
Yhdessä voitaisiin pohtia myös esimerkiksi sitä, mitä tarkoittaa pyhä.
– Tarkoitus ei olisi, että oppilaat esiintyisivät millään tavalla oman katsomuksensa asiantuntijoina, vaan jokainen voisi tuoda omasta kokemusmaailmastaan jotain lisää keskusteluun.
Hujanen lisää, että kukaan ei ole oikeassa, kukaan ei ole väärässä, vaan asiat voidaan tehdä eri tavalla.
Jos kaikille oppilaille yhteinen katsomusaine otetaan opetussuunnitelmaan, syvälle oman uskontoon menevä katsomusopetus jäisi koulun sijaan kotien vastuulle.
Vanhemmat saisivat itse päättää, kuinka paljon he kasvattavat lapsiaan omaan uskontoonsa.
Tämä on epäilyttänyt aloitteen vastustajia, mutta Hujanen huomauttaa, että uskonnonopetus on nykyäänkin tunnustuksetonta.
– Jo nyt on kiellettyä se, että opettaja indoktrinoi eli kasvattaa lapsia esimerkiksi luterilaisiksi tai ortodokseiksi. Sitä ei saa tehdä, vaan opetuksen tulee olla puolueetonta.
Hujasen mukaan myös pelko siitä, että suomalaisen kulttuuriperinnön opettaminen poistuisi kouluista, on aiheeton.
– Suomalaisista kulttuuriperintöä opetetaan monessa muussakin kouluaineessa, kuten historiassa, kuvaamataidossa, äidinkielessä, musiikissa sekä ympäristö- ja luonnontiedossa. Sitä ja suomalaista moraalikasvatusta kyllä haluamme käsiteltävän uudessa oppiaineessakin.
Lakialoite tarvitsee kansalaisten laajan tuen yli puolue- ja katsomusrajojen.
Luokanopettaja Ritva Hujanen
Katsomusaloite lähti liikkeelle elokuussa. Aloitteessa on tällä hetkellä reilut 10 500 allekirjoitusta.
Aikaa vaadittavien 50 000 nimen keräämiseen on helmikuuhun 2016 asti.
Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) teki katsomusoppiaineesta lakialoitteen viime viikolla. Hujasen mukaan aloitteet eivät kilpaile keskenään.
– Lakialoite tarvitsee kansalaisten laajan tuen yli puolue- ja katsomusrajojen. Kansalaiset voivat vaikuttaa nyt tehtävään lakitason periaatepäätökseen vain allekirjoittamalla kansalaisaloitteemme.
