Kaksi Vladimir Putinin kaveria haki Suomen kansalaisuutta samana vuonna – suojelupoliisilta ei pyydetty lausuntoa kummastakaan, ja molemmat saivat Suomen passin

Ulkomaalaisvirasto ei pyytänyt lausuntoa suojelupoliisilta (supo) myöskään silloin, kun nyttemmin pakotelistalle päätynyt Boris Rotenberg haki Suomen kansalaisuutta 1990-luvun lopussa. Asia ilmenee Maahanmuuttoviraston eli entisen Ulkomaalaisviraston tekemästä selvityksestä, jonka STT sai tietopyynnöllä.

Myöskään supo ei löytänyt arkistostaan mainintaa Rotenbergin kansalaisuushakemusta koskevasta lausunnosta, kun STT torstaina tiedusteli asiaa.

Jo aiemmin on tullut esiin, ettei Ulkomaalaisvirasto pyytänyt supolta lausuntoa Gennadi Timtshenkon kansalaisuushakemuksen käsittelyn yhteydessä. Molemmat miehet saivat sittemmin kansalaisuuden, joskin Rotenbergin kansalaisuushakemusta käsiteltiin Ulkomaalaisvirastossa huomattavasti Timtshenkon hakemusta pidempään.

Suomen kansalaisuuden saanut Boris Rotenberg kuuluu veljensä Arkadin kanssa Vladimir Putinin lähipiiriin. Niin kuuluu myös Timtshenko. Heidän kansalaisuushakemuksensa osuivat myös aikaan, jolloin Putin kipusi Venäjällä valtionhallinnossa turvallisuuspalvelu FSB:n johtajaksi ja myöhemmin maan presidentiksi.

Boris Rotenberg ja Timtshenko panivat kansalaisuushakemuksensa vireille samana vuonna. Rotenberg jätti poliisille hakemuksensa helmikuussa 1998, Timtshenko muutamaa kuukautta myöhemmin joulukuussa.

Helsingin poliisi puolestaan ohjasi molemmat hakemukset Ulkomaalaisvirastoon käsittelyyn muutaman kuukauden sisällä toisistaan. Rotenbergin hakemus eteni virastoon tammikuussa 1999, kun taas Timtshenkon hakemus saapui maaliskuussa.

Timtshenkon kansalaisuutta käsiteltiin huomattavasti nopeammin kuin Rotenbergin. Molempien hakemuksiin jätettiin kiirehtimispyyntö: Timtshenkon hakemukseen toukokuussa 1999 ja Rotenbergin tammikuussa 2000. Maahanmuuttoviraston selvitysten perusteella molemmissa kiirehtimispyynnöissä vedottiin asemiin yrityselämässä. Vain Timtshenkon pyyntöön suostuttiin.

Timtshenko sai kansalaisuuden lokakuussa 1999 ja häntä ennen hakemuksen jättänyt Rotenberg vasta toukokuussa 2002, silloinkin ehdollisena.

Rotenbergkin sai lopulta Suomen kansalaisuuden vuonna 2003, kun hän ilmoitti luopuneensa Venäjän kansalaisuudesta. Sittemmin hän on saanut Venäjän kansalaisuuden takaisin.

Rotenbergin hakemuksen käsittelynopeus vastaa tahtia, jolla julkisuudessa olleiden tietojen valossa kansalaisuushakemuksia käsiteltiin vuosituhannen vaihteessa. 1990-luvun lopussa virastoa arvosteltiin pitkistä käsittelyajoista. Timtshenkon käsittelyn nopeus oli toista maata.

Boris Rotenbergin poika, muun muassa osan Helsingin areenasta omistava Roman Rotenberg oli hakenut kansalaisuutta samalla isänsä kanssa, mutta hän sai kielteisen päätöksen vuonna 2002. Perusteena oli, että Roman Rotenberg oli tullut hakemuksen käsittelyn aikana täysi-ikäiseksi.

Maahanmuuttoviraston selvityksen perusteella isä Boris Rotenberg lähetti keväällä 2002 entisen vaimonsa kanssa selvityspyynnön Roman Rotenbergin kansalaisuuden käsittelystä silloiselle ulkoministerille Erkki Tuomiojalle (sd.).

Tuomiojalle lähetetty pyyntö käännettiin Ulkomaalaisvirastoon. Viraston STT:lle toimittamasta selvityksestä ei ilmene, millaisiin toimiin selvityspyyntö johti.

Sittemmin myös Roman Rotenbergille myönnettiin kansalaisuus.

Boris Rotenberg ei vielä kansalaisuushakemuksen aikoihin ollut varsinainen oligarkki. Timtshenkolla oli jo 1990-luvulla kertynyt varallisuutta muun muassa öljykaupasta, mutta urheilijataustaisen Rotenbergin yrittäjähistoria oli ennen vuosituhanteen vaihdetta verraten vaatimaton.

Rotenbergit alkoivat rikastua kunnolla vasta sen jälkeen, kun Putin nousi presidentiksi ja heidän yrityksensä saivat erilaisia sopimuksia Venäjän valtiolta.

Ennen Ukrainan sotaa Timtshenkolla ja Rotenbergin veljeksillä arvioitiin olevan miljardiomaisuus. Venäjän hyökättyä Ukrainaan he kaikki päätyivät myös EU:n ja Yhdysvaltojen pakotelistoille.

1990-luvun loppuvuosina samaan aikaan, kun Timtshenko ja Rotenberg hakivat Suomen kansalaisuutta, heidän ystävänsä Vladimir Putinin asema kohosi Venäjällä.

Vuoden 1998 Putin aloitti presidentti Boris Jeltsinin hallinnon apulaiskansliapäällikkönä, ja kesällä hänestä tuli turvallisuuspalvelu FSB:n johtaja. Elokuussa 1999 Putin oli jo Venäjän pääministeri, ja uuden vuosituhannen hän aloitti Venäjän virkaa tekevänä presidenttinä.

Iltalehti on aiemmin kertonut, että suojelupoliisi oli kiinnostunut ainakin Timtshenkosta jo kansalaisuushakemuksen aikaan. Suojelupoliisin johto ei ole ottanut julkisuudessa mahdolliseen kiinnostukseensa kantaa.

Sekä Rotenbergin että Timtshenkon kansalaisuushakemusten aikaan Ulkomaalaisvirastoa johti Matti Saarelainen, ja hänen on julkisuudessa epäilty myötävaikuttaneen Timtshenkon kansalaisuushakemuksen käsittelyyn. Saarelainen on itse kiistänyt tämän.