Kaasun hintakatto on jäämässä seuraavan uhrin murheeksi – Ministeri Lintilä: "Huono antaa poliittista ohjeistusta, jos maat ovat verrattain erimielisiä"

Kaasun hintaa hillitsevän katon valmistelu siirtyy tällä hetkellä Euroopan unionissa kädestä toiseen kuin kuuma peruna, mutta nytkähdykset kohti konkretiaa eivät tahdo ottaa onnistuakseen. Viimeksi hintakatosta puhuivat tiistaina Luxemburgissa unionin jäsenmaiden elinkeinoministerit, mutta tulokset jäivät laihoiksi.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) edusti Suomea kokouksessa. Hän kuvasi EU-komissiolle lähteviä terveisiä niin, että komissio joutuu jatkovalmistelussa sovittelemaan tilannetta hyvin monen jäsenmaan kanssa.

–  Komissio oli kuuntelemassa kyllä ristiriitaiset puheenvuorot hintakatoista. Eli jos sitä voi pitää poliittisena ohjauksena, niin kyllä heillä haasteellinen tilanne on, hän sanoi.

Unionin energiakeskustelun taustalla tikittää kaksi eritahtista aikapommia: ilmastonmuutos ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin hyökkäyssota Ukrainassa. Kaasun hintakatto liittyy jälkimmäiseen, koska Venäjä on kiristänyt kaasuhanoja ennen talven lämmityskautta.

Kierrepallo palautui energiaministerien pöydälle torstain ja perjantain välisenä yönä, jolloin unionin jäsenmaiden poliittiset johtajat sopivat kaasun hintakaton tai hintaleikkurin edistämisestä sähköön käytettävälle kaasulle. Maat olivat kuitenkin hyvin erimielisiä mahdollisista toteutustavoista, joiden miettiminen jäi energiaministerien ja EU-komission murheeksi.

Muun muassa Saksa on pelännyt, että hintakaton jälkeen kaasua ei enää tulisi Eurooppaan entisellä tavalla ja sitä voitaisiin myydä jopa ulos Euroopasta. Kyse ei kuitenkaan ole vain yhden maan erimielisyydestä, koska maiden energiaympäristöt ovat hyvin erilaisia.

–  Aika huono antaa poliittista ohjausta, jos maat ovat verrattain erimielisiä, tuleeko olla vai eikö tule olla, Lintilä sanoi.

Kokouksessa pyrittiin taklaamaan myös kauaskantoisempia murheita ilmasto- ja ympäristöasioissa.

Käsittelyssä oli muun muassa kaasumarkkinapaketti. Sillä on tarkoitus lisätä uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käyttämistä sekä kehittää kaasun sisämarkkinoita.

Ideana on muun muassa luoda markkinat vedylle ja lisätä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia.

Komissio on ehdottanut, että fossiilisen kaasun toimitusta koskevia pitkäaikaisia sopimuksia ei saisi tehdä vuoden 2049 lopun jälkeen. Uusiutuvia ja vähähiilisiä kaasuja koskevia pitkäaikaisia sopimuksia voisi solmia, mikäli ne ovat unionin kilpailusääntöjen mukaisia ja edistävät hiilestä irtautumista.

Komission ehdotuksessa vuodesta 2025 lähtien jäsenvaltioiden tulisi mahdollistaa vähintään 5 prosentin vetysekoitteisen maakaasun siirto jäsenvaltioiden välillä. Suomessa siirtojärjestelmä pystyy tällä hetkellä vastaanottamaan vetysekoitteista maakaasua, jossa on vetyä mukana noin 2 prosenttia.

Ylijohtaja Riku Huttunen työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolta sanoikin, että noilla säännöillä Suomessa pitäisi rakentaa vedylle sopivat putket erikseen uudestaan.

–  Ei voida määrätä 5 prosentin velvoitetta maiden väliselle rajalle ilman, että se vaikuttaa myös maiden sisäisiin putkiin. Eli tässä mielessä täytyy tarkkaan harkita, miten tämä asia tehdään.

Kaasua käytetään Suomessa kaikkiaan melko vähän.

Euroopasta pyritään saamaan ensimmäinen hiilineutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä, eli hiiltä pitäisi tuolloin pystyä sitomaan ilmakehästä päästöjen verran. Välivaiheen tavoitteena on vähentää vuoteen 2030 mennessä unionin alueen päästöjä 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Ministerit käsittelivät kokouksessa rakennusten energiatehokkuutta koskevaa direktiiviä, joka on yksi välivaiheen tavoitteeseen liittyvä palanen.

Komissio ehdotti energiatehokkuuden takaamiseksi muun muassa sitovia enimmäisarvoja päästöttömän uudisrakennuksen enimmäiskulutukselle, mutta muun muassa Suomessa on haluttu pitää enimmäisraja kansallisissa käsissä.

Pysyvätkö rajat uskottavana, jos ne määritellään kansallisesti?

Lintilä ei ole huolissaan tavoitteiden vesittymisestä.

Toisena tärkeänä asiana hän piti sitä, että nykyisissä asuinrakennuksissa velvoitteet eivät näytä kohdistuvan suoraan asuinrakennuksen omistajaan vaan syynissä on koko asuinrakennuskannan energiatehokkuus.

–  Meillähän on verrattain hyvä tilanne jo tällä hetkellä. Ihan johtuen jo meidän pohjoisista olosuhteista, hän sanoi.

Tavallisessa säätämisjärjestyksessä etenevässä EU-hankkeessa lainsäädännön hyväksymiseen vaaditaan sekä neuvosto että parlamentti.

Tietyissä tilanteissa komissio ja neuvosto voivat kuitenkin edistää hankkeita duona, ja näin ne ovat toimineet hintakriisin pikakeinojen etsimisessä.