Käänne syntyvyystilastoissa – korkea koulutus, työllisyys ja hyvät tulot tukevat nyt myös naisten perheellistymistä
Lohjalaisessa taajamassa on raukea tunnelma keskellä aurinkoista talvipäivää.
Isot omakotitalot on rakennettu siisteihin riveihin. Pihoilla kasvaa hyvin leikattuja riippapuita sekä tietysti omenapuita, Suomen omenakaupungissa kun ollaan.
Grillit ja puutarhakalusteet odottavat kesää terasseilla pressujen alla.
Yhdessä kivitaloista asuu perhe, jolle tämä kaikki on vielä uutta. Mika Hämeenniemi, 39, Heidi Laakso, 41, sekä heidän kymmenen kuukauden ikäinen poikansa Urho muuttivat Espoosta Lohjalle marraskuussa.
Espoolainen kaksio kävi pieneksi esikoisen syntymän myötä. Uutta kotia etsittiin kuukausitolkulla, kunnes juuri tämä tuntui Laaksosta ja Hämeenniemestä siltä oikealta.
Heidän tarinansa sopii myös kuvaan siitä, millaista perheellistyminen on nykypäivän Suomessa.
Yksilapsiset perheet ovat jo tavallisia. Perheen perustaminen usein lykkääntyy, koska elämässä täytyy saada aikaan muutakin.
Heidi Laakso halusi oopperalaulajaksi. Hän valmistui musiikkipedagogiksi Turun ammattikorkeakoulusta, opiskeli Tukholman oopperastudiolla, suoritti Helsingin metropoliassa laulun diplomitutkinnon ja esiintyi oopperoissa.
– Toive lapsesta kypsyi myöhemmällä iällä, ehkä 35 vuotta täytettyäni. Nuorempana oli tärkeää kouluttautua, kehittää itseäni ja luoda uraa.
Laaksolla ei toisaalta ollut perheen perustamiseen sopivaa kumppaniakaan aikaisemmin. Pitkä parisuhde päättyi Laakson ollessa vähän päälle kolmekymppinen, ja sen jälkeen hän vietti vuosia sinkkuna.
– Onneksi löysin tämän unelmieni miehen muutama vuosi sitten, Laakso sanoo avopuolisostaan.
– Perhe oli lopulta se, mikä elämästä vielä puuttui.
Suomen Yrittäjien toimialapäällikkönä työskentelevä Hämeenniemi tiesi aina haluavansa lapsia, mutta ajatteli pitkään, ettei se ole vielä ajankohtaista.
– Vasta kolmenkympin jälkeen aloin ajatella, että toive perheestä olisi hyvä toteuttaa.
Urhon syntymä oli iso elämänmuutos vanhemmilleen, jopa suurempi kuin he etukäteen ajattelivat. Näin sitä huolimatta, että vanhempien mukaan kaikki on sujunut hyvin ja Urho on tyytyväinen vauva.
– Raskaus, synnytys ja muut fyysiset muutokset olivat suuria, ja sitten oli se yöheräily. Miten en tiennyt etukäteen, että lasta pitää syöttää yöllä kolmen tunnin välein, Laakso nauraa.
Nyt Urho saattaa nukkua jo koko yön putkeen, mutta vanhemmat kokevat olevansa kaikkinensa eri ihmisiä kuin ennen lasta.
– Olen herkempi kaikelle, sekä ilo että huoli tuntuvat voimakkaammin kuin ennen, Laakso kuvailee.
Laaksosta ja Hämeenniemestä tuntuu siltä, että Suomessa saattaisi olla pieni vauvabuumi.
Ystäville on syntynyt paljon lapsia ja synnytyssairaalat pullistelivat täysinä viime keväänä, kun Urho näki päivänvalon Helsingin Naistenklinikalla.
Tutkija Marika Jalovaara kuitenkin toppuuttelee vauvabuumipuheita, joita on pulpahdellut pintaan monesta suunnasta viime aikoina.
– Lähipiirihavainnot ovat aivan ihania, mutta ne johtavat helposti harhaan. Olen itse 51-vuotias, eikä lähipiiriini synny yhtään lapsia, hän naurahtaa.
Totta on toki se, että yhdeksän vuotta jatkunut syntyvyyden lasku pysähtyi vuonna 2020. Syntyvyys nousi 1,35 lapsesta 1,37 lapseen naista kohden.
Jalovaaran mielestä on ihmeellistä, että tämä tapahtui vasta nyt.
– Sitä on odotettu, että pohja olisi viimein takana. Nousu on jatkoa trendille, jossa maa toipuu kaikkien aikojen alhaisimmista syntyvyysluvuistaan, Jalovaara summaa.
Vuonna 2021 lapsiluvun odote oli jo 1,46, eli se nousi toista vuotta peräkkäin.
– Mutta matalalla se on edelleen, Jalovaara sanoo.
Hän kiinnitti huomiota siihen, että 40-vuotiailla ja vähän sitä vanhemmilla naisilla syntyvyys on kasvanut suhteellisesti eniten.
– Sen merkitys syntyvyyden kannalta on kuitenkin hyvin vähäinen, koska sen ikäisille naisille ei synny kovin paljon lapsia.
Turun yliopistossa työskentelevä Jalovaara johtaa FLUX- ja NEFER-hankkeita, joissa tutkitaan vajoavan syntyvyyden syitä ja seurauksia sekä etsitään ratkaisuja väestöllisen muutoksen aiheuttamiin suuriin haasteisiin.
Syntyvyyden hienoiseen nousuun tarjoillaan usein jotain erityistä syytä, ja korona-aika on tietysti luonteva ehdokas.
Jalovaaran mukaan syntyvyys kuitenkin nousi korona-ajasta huolimatta eikä sen ansiosta. Se on aaltoliikettä, ja nyt oli pienen nousuaallon vuoro.
– Ne nuoremmat naiset, joiden lapset eivät syntyneet vaikkapa viisi vuotta sitten, saavat nyt lapsia.
Suomi olisikin kansainvälisessä vertailussa erikoinen poikkeus, jos korona-aika veisi syntyvyyden nousuun. Muissa maissa se on lähinnä laskenut.
Jalovaara kollegoineen ei voi kuitenkaan sulkea pois sitäkään, etteikö tämä erikoinen aika olisi innoittanut joitakin perheenlisäykseen.
Jotain erikoista tapahtui ainakin Uudellamaalla. Kun vuonna 2020 synnytyksiä oli 15 753, vuonna 2021 synnytettiin 17 269 kertaa. Edellisvuoteen verrattuna kasvua oli lähes kymmenen prosenttia.
– Syntyvyys kasvoi eniten Uudellamaalla, missä on ollut eniten koronatapauksia ja tiukimmat rajoitukset. Oma veikkaukseni on silti se, etteivät korona-ajan tuoma epävarmuus ja tapaamisrajoitukset lisää syntyvyyttä, Jalovaara sanoo.
Syntyvyystilastoista löytyy muitakin mielenkiintoisia käänteitä. Toissa vuonna naisten kokonaishedelmällisyysluku lähti nousuun vain korkeasti koulutettujen keskuudessa ja erityisesti 30–39-vuotiailla naisilla.
Urakiireet eivät siis enää estä perheellistymistä, vaikka niin yhä usein oletetaan. Korkea koulutus, työllisyys ja hyvät tulot eivät tue ainoastaan vain miesten perheellistymistä, vaan tilanne on nyt sama myös naisten kohdalla.
– Pohjoismaissa on näin, ja se on kansainvälisesti erittäin kova ja kiinnostava tulos, Jalovaara sanoo.
Muissa Euroopan maissa todellisuutta on yhä se, että lapsettomuus on yleisintä uraa tekevillä naisilla.
Monikaan ei halua “uhrata” pitkää koulutustaan ja urakehitystään kotiäitiydelle, mutta Pohjoismaissa vastaavaa valintaa ei ole tarvetta tehdä. Syynä ovat kattavat perhevapaat sekä edullinen ja laadukas varhaiskasvatus.
– Pohjoismaissa lapsen saanti ei tarkoita sitä, että äidin pitäisi jäädä kokonaan kotiin, Jalovaara toteaa.
– Korkeasti koulutetulla on tietysti myös enemmän resursseja hankkia lapsia.
Suomalaiset eriytyvät myös lapsilukujen suhteen.
Korkeasti koulutetut saavat yleisimmin kaksi lasta. Matalasti koulutetut sen sijaan jäävät usein joko kokonaan lapsettomiksi tai saavat paljon lapsia – monesti useamman kumppanin kanssa.
– Matalammin koulutetuilla kaksi lasta lopullisena lapsilukuna on vähentynyt voimakkaasti, Jalovaara kertoo.
Nollasta yhteen lapseen on siis huomattavasti vaikeampi ponnistaa kuin yhdestä lapsesta useampaan. Tässäkin palataan taas taloudelliseen toimeentuloon ja työllisyyteen.
– Pitkäaikaistyöttömälle todennäköisyys muuttaa yhteen kumppanin kanssa, avioitua tai saada lapsi, on hyvin pieni. Ja jos hynttyyt lyödäänkin yhteen, eroriski on suuri.
Jalovaara toteaa, että sopivan kumppanin puuttumisella on luonnollisesti voimakas yhteys lapsettomuuteen.
– 42-vuotiaista lapsettomista melkein puolet ei ole koskaan ollut avo- tai avioliitossa.
Vuosi 2021 oli kuudes vuosi peräkkäin, kun Suomessa kuolee ihmisiä enemmän kuin syntyy.
Viime syksynä julkaistun Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Suomen väkiluku kääntyy laskuun vuonna 2034. Sitä ennen se sinnittelee nettomaahanmuuton varassa.
Jos tilanne jatkuu nykyisen kaltaisena, väkiluku kasvaa kahden vuosikymmenen päästä enää Uudenmaan ja Pirkanmaan maakunnissa sekä Ahvenanmaalla.
Jalovaaran mukaan myös raskausajan äitiysneuvolakäyntien määristä ja Kelan äitiysavustushakemuksista jo nähdään, ettei syntyvyys ole nousemassa myöskään lähiaikoina.
Tutkija onkin sitä mieltä, että tilanteeseen täytyy nyt sopeutua.
– Tosiasia on se, että lapsia syntyy entistä vähemmän, ja sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä tulee pitää yllä siitä huolimatta.
Yhä useampi jää omasta tahdostaan lapsettomaksi, mutta surua syntyy siitä, kun toive lapsesta ei toteudu.
Jalovaara sanoo parisuhteiden dynamiikan muuttumisen vaikuttavan jo syntyvyyteen. Avo- tai avioliitot päättyvät herkemmin eroon tai niitä ei solmita lainkaan.
Jalovaaran mukaan syntyvyyden laskun isoa kuvaa ei selitä se, että naiset muuttavat kaupunkeihin ja miehet jäävät pienille paikkakunnille.
– Se on silti tarina, jolla näyttää olevan valtava vetovoima. Mutta jos ajatellaan miten vähän syrjäseuduilla asuvia määrällisesti on, niin tämä asia ei voi ohjata koko väestön trendejä. Pääosin nuoret aikuiset asuvat kaupunkialueilla, miehet ja naiset.
Viime vuosina julkaistut Väestöliiton perhebarometrit kuitenkin kertovat puolisomarkkinoiden tökkimisestä. Naiset ovat korkeasti koulutettuja, ja ihmisillä on taipumus muodostaa parisuhteita kaltaistensa kanssa.
Samaan aikaan etenkin isoimmissa kaupungeissa asuvat korkeasti koulutetut miehet lykkäävät perheen perustamista, koska haluavat tehdä muita kiinnostavia asioita.
Jalovaaran mukaan työn ja perheen yhteensovittaminen ei onnistu Suomessa parhaalla mahdollisella tavalla, koska syntyvyys on pohjoismaisittain matalaa.
Hänen katseensa kohdistuu alle 3-vuotiaiden lasten kotihoidontukeen.
– Matalasti koulutetut naiset pitävät pitkiä perhevapaita, ja se heikentää heidän työmarkkina-asemaansa entisestään.
– Aika rohkeasti väittäisin, että perheen ja työn yhteensovittaminen on tosi tärkeä juttu, yhä tärkeämpi.
Jalovaara kertoo seuraavansa perhevapaauudistuksen vaikutuksia suurella mielenkiinnolla. Joulukuussa eduskunnassa hyväksytyssä uudistuksessa ansiosidonnaiset vanhempainvapaapäivät lisääntyvät, ja isille ohjataan enemmän perhevapaata.
– Jos pitäisi veikata, niin isien käyttämät jaksot pitenevät jonkun verran, mutta uusia käyttäjiä ei välttämättä juurikaan tule. Kulttuurinen muutos voi vaikuttaa, mutta hitaasti.
Heidi Laakso pitää itsekin vähän hassuna juttuna sitä, että hän ei laula lapselleen erityisen paljon, vaikka tekee sitä työkseen.
– Mika sanookin joskus, että miten tämä laulaminen on nyt minun vastuullani.
– Minulla on enemmän yritystä kuin taitoa, Hämeenniemi vastaa.
Hän piti kolme viikkoa isyysvapaata lapsen synnyttyä, ja aikoo olla kotona vielä joitakin viikkoja ennen Urhon kaksivuotispäivää. Äiti on kuitenkin heillä se, joka ottaa nyt päävastuun lapsen hoidosta.
Syyt ovat pariskunnan mukaan sekä käytännölliset että taloudelliset. Laakso pitää laulutunteja oppilaille kotonaan, ja Urhon hoitaminen onnistuu siinä ohessa.
– Hyvä, että isien osuutta huomioidaan perhevapaauudistuksessa. Valinnan mahdollisuus on kuitenkin se tärkein asia, koska perheiden tilanteet ovat erilaisia, Hämeenniemi sanoo.
Pariskunta ei ole vielä päättänyt, milloin Urho aloittaa päivähoidon.
– Mutta emme halua laittaa häntä hoitoon kovin pienenä, Laakso sanoo.
Hän on käynyt sen verran vauvamuskarissa Urhon kanssa, että kaksikko osaa antaa näytteen loruleikistä Viuh, vauh, vauhtia, vauva laskee tahtia.
– Suukon saat sä näin, ollaan nenäkkäin, äiti laulaa ja moiskauttaa pusun vauvan poskelle.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä helmikuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.