Juhlavuottaan viettävä tulevaisuusvaliokunta on eduskunnan erikoisuus – "Emme ole sillä tavalla kiinni päivänpolitiikassa"
Syksyllä on aihetta pienelle kilistelylle, sillä eduskunnan tulevaisuusvaliokunta täyttää 25 vuotta. Alun perin tilapäiseksi perustetusta valiokunnasta on tullut politiikan suunnannäyttäjä ja ennakoinnin kansainvälinen esimerkki.
– Kävimme vastikään Uruguyssa esittelemässä toimintaamme, ja nyt sinne on perustettu samankaltainen valiokunta, Arto Pirttilahti sanoo.
Tulevaisuusvaliokunnan keskustalaisjäsen huomauttaa, että sen työ poikkeaa suuresti muiden valiokuntien toiminnasta.
– Tulevaisuusvaliokunnassa on koko ajan päällä hyvä ja rakentava keskustelu, vaikka siellä on ihmisiä eri puolueista, Pirttilahti kertoo.
Yhteistyön sujuvuuteen vaikuttaa varmasti se, että tulevaisuusvaliokunta ei ole niinkään lakiasäätävä elin ja asioita katsotaan yli hallituskausien.
– Emme ole sillä tavalla kiinni päivänpolitiikassa, eikä meillä ole niin tiukkaa keskustelua kuin vaikkapa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tai perustuslakivaliokunnassa.
Siinä missä päivänpoliittinen keskustelu voi olla repivää, tulevaisuusvaliokunta pohtii asioita rauhallisesti pitkällä tähtäimellä. Se käsittelee tulevaisuuden kehitykseen vaikuttavia tekijöitä, tulevaisuudentutkimusta ja teknologian kehityksen vaikutuksia.
Ennakoinnin tähtäin on usein kaukana, esimerkiksi parinkymmenen vuoden päässä.
Ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen tarkoitus ei ole ennustaa tulevaisuuden toteutumista, vaan tuottaa perusteltuja malleja erilaisista tulevaisuuksista. Tulevaisuuteen valmistautumisen lisäksi kysymys on ajattelun valmentamisesta.
Esimerkiksi sote-ratkaisun suhteen ei yritetä arvuutella sen hallintohimmeleiden rakennetta vaan pohtia, mitä sosiaali- ja terveyspalveluiden tulisi olla vaikkapa 2030. Ja nyt pohditaan sitäkin, mihin huomio kiinnitetään sote-ratkaisun jälkeen.
– Saattaa olla, että sote-ratkaisun jälkeen keskusteluun tulee sotu-ratkaisu, Pirttilahti heittää.

Yhteiskunnallisen ennakoinnin juuret ovat työvoima- ja koulutustarpeiden määrällisessä arvioinnissa, mitä Länsi-Euroopassa on tehty jo vuosikymmeniä.
Työ on nytkin tapetilla ennakoinnissa, mutta eri syistä kuin takavuosina. Teknologian kehittyminen on muuttanut ja muuttaa työtä nopeasti.
Kerran vaalikaudessa eduskunnalle annettava tulevaisuusselonteko luovutettiin loppuvuodesta. Se käsittelee työelämän muutoksia seuraavan 20 vuoden aikana.
Yli hallituskausien katsova tulevaisuusselonteko tuo esiin vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja antaa tarttumapintaa seuraavien hallitusohjelmien suunnitelmille. Oikeastaan voisi sanoa, että selonteon ansiosta Suomella on suunnitelma tulevaisuudesta.
Sitralla ennakoinnin johtavana asiantuntijana työskentelevä Mikko Dufva on ollut tuottamassa monia kansalliseen ennakointiin liittyviä selvityksiä. Hän kaipaisi politiikkaan lisää visioivaa tulevaisuuskeskustelua.
– Nyt keskitytään aika paljon kuvailevaan tulevaisuustietoon, eli siihen millaiseksi jokin asia näyttää muodostuvan. Entäpä jos puolueilla olisi esittää selkeä kuvaus siitä, mitä pitkän aikajänteen muutosten suhteen tulisi tehdä ja millaista tulevaisuutta oikeastaan haluamme, Dufva ehdottaa.
Selontekoa työn murroksesta on varmasti tulkittu eri tavoilla puoluekentän laidoilla.
– Politiikan saralla jokainen puolue voi lukea ennakointitietoa omalla tavallaan. Tulevaisuuskeskustelu on arvokeskustelua, ei sen pidäkään olla arvovapaata. Esimerkiksi muuttuvan työelämän suhteen puolueilla saattaa olla erilaiset näkemykset siitä, mitä tulevaisuuden työelämä tulee olemaan ja mitä sen pitäisi olla, Dufva sanoo.
Tulevaisuuskeskustelu on arvokeskustelua.
Ennakoinnin johtava asiantuntija Mikko Dufva
Dufva valmisteli Oulun yliopiston aluepolitiikan ja aluekehityksen professorin Toni Ahlqvistin kanssa kolme vuotta sitten selvityksen siitä, miten hallituksen ja eduskunnan välistä tulevaisuusdialogia voisi parantaa.
Sen mukaan yksittäisten projektien sijasta ennakoinnin tulisi olla vielä vahvemmin jatkuvaluonteista toimintaa.
– Tehokas tapa viedä tulevaisuuskeskustelua eteenpäin on hyödyntää olemassa olevaa tietoa ja muita ennakointiprosesseja sekä tuoda esiin erilaisia näkemyksiä tulevaisuudesta ja niiden välisiä ristiriitoja, Dufva sanoo.
Tulevaisuusvaliokunta voi teettää erillisiä tutkimuksia, ja yksittäisillä jäsenilläkin on mahdollisuus pienen budjetin tutkimusten teettämiseen.
Valiokunta käyttää tulevaisuudentutkijoiden lisäksi apunaan muun muassa historioitsijoita, sosiologeja sekä kuulee myös vaikkapa tavallisia yrittäjiä.
Oma lukunsa on se, kuinka hyvin tulevaisuusvaliokunnan jäsenet saavat eduskuntaryhmissään ennakointitiedon viestin perille.
– En koe, että siinä olisi ongelmaa. Asioiden käytäntöön saattaminen taas ei ole kaikissa tapauksissa niin helppoa, Pirttilahti sanoo.
Päätöksenteon kiemurat ja vaalilupaukset muuttavat päivänpolitiikkaa sekä hallitusohjelmia aina jonkin verran.
Joka tapauksessa Suomen ennakointiverkosto antaa hyvän pohjan sille, että poliittisessa päätöksenteossa suuret linjat voivat pohjautua tutkittuun tietoon.
– Ehkä puolueiden yhteiselle tulevaisuuskeskustelulle olisi paikkansa. Tuntuu, että aikaa ja energiaa menee paljon päivänpoliittiseen reagointiin, Dufva sanoo.
On kuvaavaa, että Suomen ensimmäinen tulevaisuusselonteko valmistui vuonna 1993 keskellä syvintä lamaa. Monet epävarmuustekijät saivat Esko Ahon hallituksen luotaamaan tulevaisuutta kattavalla otteella.
Käytäntö havaittiin hyväksi, ja tulevaisuusselonteko kirjattiin myöhemmin lakiin.
Tulevaisuusselontekojen vaikutuksia lopullisiin poliittisiin päätöksiin ei ole aina helppoa jäljittää, mutta selonteon ohjaava vaikutus on silti tiedostettu asia. Yksittäisistä vaikutuksista muun muassa kokeilukulttuurin lanseeraaminen on tulevaisuusvaliokunnan kautta tullut ajatus.
Vakiintuneen ennakointitoiminnan laajuus, säännöllisyys ja kattavuus tekevät Suomen ennakointiverkostosta maailman mittakaavassa huippuluokan toimijan. Arvostuksesta kertoo se, että eduskunnassa käy tuon tuosta ulkomaalaisia delegaatioita tutustumassa tulevaisuusvaliokunnan toimintaan.
Suomalaisen verkoston rakenteisiin kuuluvat valiokunnan ja tulevaisuusselonteon lisäksi Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Tulevaisuuden tutkimuksen seura, tutkimuslaitosten ja ministeriöiden ennakointitoimijat ja monet muut tahot.
Ennakointiin voivat osallistua myös kunnat, maakunnat, yritykset ja yksittäiset ihmiset.
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja Tulevaisuuden tutkimuksen verkostoakatemian järjestämät vuosittaiset tulevaisuuskonferenssit ovat ehkä alan merkittävin kansainvälinen tapahtuma Euroopassa.
Ennakointitietoa tuotetaan luonnollisesti myös EU:n tasolla, ja maailman mittakaavassa ennakointia harjoittavat esimerkiksi Millennium Project sekä tunnettu keskustelufoorumi Rooman klubi.
Suomessa kolme vuotta toiminut Kansallinen ennakointiverkosto perustettiin kokoamaan suomalaiset ennakkotiedon tuottajat entistä vahvempaan yhteistyöhön. Se pyrkii tehostamaan ennakointitiedon tuottamista ja saatavuutta sekä vähentämään päällekkäistä työtä.
– Toisaalta pieni päällekkäisyys ei haittaa, sillä keskusteluun tulee erilaisia skenaarioita erilaisista näkökulmista. Moniäänisyys on usein hyvästä, sillä Suomessa on tapana hirttäytyä liikaa yhteen totuuteen, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen professori Petri Tapio sanoo.
Moniäänisyys on usein hyvästä, sillä Suomessa on tapana hirttäytyä liikaa yhteen totuuteen.
Professori Petri Tapio
Paras ennakointimateriaali tulee yleensä kokonaisvaltaisten tutkimusten ja selvitysten kautta.
Parikymmentä vuotta sitten Liikenne- ja viestintäministeriön tuella väitöskirjaansa valmistellut Tapio huomasi, että muun tutkimuksen ohella väitöskirjatyöhön liittyvät skenaariokeskustelut ohjasivat päätöksiä myönteisemmäksi joukkoliikenteelle.
– Tässä tapauksessa, kuten yleensäkin ennakointihankkeissa prosessi oli tärkeämpi kuin lopputulos. Ministeriö halusi ensisijaisesti skenaarioita henkilökilometrien määrästä, mutta keskusteluissa mentiin syvälle muun muassa ihmiskäsitykseen, Tapio kertoo.
Juttu on alun perin julkaistu Suomenmaan viikkolehdessä 31.8.2018. Lehden voit tilata täältä .