Ilveskanta vahvistuu, mutta susi ja ahma ovat yhä erittäin uhanalaisia
Ilveskanta on yli kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä, ja eläinlaji luokitellaan nykyään elinvoimaiseksi Suomessa. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Annika Herreron mukaan suotuisaan kehitykseen on useita eri syitä.
– Ilves suojeltiin 1960-luvulla. Kannan levittäytyminen oli alkuun hidasta, mutta ilves on kuitenkin tehokas lisääntyjä, Herrero kertoo.
Kannan kasvuun vaikuttaa myös ravinnon runsas määrä. Ilveksen suosimia saaliita ovat jäniseläimet ja pienet hirvieläimet, kuten valkohäntäpeurat ja metsäkauriit. Nykyään ilveksiä elää Suomessa noin 2 300 yksilöä.
Ilveksiä esiintyy koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisen poronhoitoaluetta ja Pohjanmaan pelto- ja suoalueita. Uusimaa, Varsinais-Suomi, Häme ja Etelä-Savo ovat Herreron mukaan alueita, joilla niitä on keskimääräistä tiheämmin.
Määrän kasvusta huolimatta ilveksiä ei helposti pääse näkemään, sillä ilves on hämärä- ja yöaktiivinen, yksineläjä ja ihmisarka.
Ilveksen lisäksi Suomessa elelee kolme muutakin suurpetoa: karhu, susi ja ahma. Karhu luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi, ja kannan koko on reilut 2 100 yksilöä. Karhuja on eniten Itä-Suomessa, itärajan tuntumassa.
Karhu on eläinlajina Annika Herreron mukaan hidas levittäytyjä.
– Tähän vaikuttaa se, että karhuilla naaraspennut jäävät lähelle emon elinpiiriä. Tämä on nisäkkäillä varsin yleistä. Pentu tuntee aluetta, jolla on syntynyt, ja naaraiden kannattaa jakaa elinpiiriään nimenomaan sukulaisten kanssa. Urospennut lähtevät kauemmas, Herrero kuvaa.
Ahma ja susi luokitellaan puolestaan molemmat erittäin uhanalaisiksi lajeiksi. Ahmoja on Suomessa arviolta 400 ja susia noin 300. Susikannan kasvu on osunut Lounais-Suomeen, mikä on paikoin tuonut sudet häiritsevän lähelle ihmisasutusta ja lammastiloja.
– Susikannan määrän kasvu johtuu hirvieläinten määrän kasvusta alueella. Erityisesti valkohäntäpeura on susien saaliseläin Lounais-Suomessa.
Susien määrää voitaisiin Herreron mukaan todennäköisesti rajoittaa valkohäntäpeurojen määrää vähentämällä.
Suurpedot ovat lähtökohtaisesti suojeltuja lajeja, joiden metsästämiseen tulee aina olla poikkeuslupa. Eduskunnan käsittelyyn on tulossa metsästyslain muutos, jolla sallittaisiin suurpetojen kannanhoidollinen metsästys. Näille metsästysluville maa- ja metsätalousministeriö asettaa kiintiön, jonka perusteella Suomen riistakeskus jakaa luvat alueellisesti.
Hallituksen esitys asiasta annettiin huhtikuun 3. päivänä. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) mukaan muutoksilla tavoitellaan tasapainoisempaa suurpetopolitiikkaa.
Herreron mukaan lakia säädettäessä tulisi ottaa huomioon lajien uhanalaisuus ja geneettinen pohja.
Poikkeuslupa voi myös olla vahinkoperusteinen. Näitä lupia voi hakea riistakeskukselta, jos suurpeto uhkaa tai aiheuttaa vahinkoja ihmiselle tai omaisuudelle.
Luonnonvarakeskus tarjoaa kanta-arvioita ja tutkittua tietoa lupapäätösten tueksi, ja keskuksen riistaekologian ryhmä antaa myös lausuntoja metsästyskiintiöistä.
– Vahinkoperusteisia lupia riistakeskus antaa kuitenkin ilman lausuntoja. Ilveksen osalta lupia annetaan etenkin poronhoitoalueille, ja suden osalta niitä on saatu esimerkiksi lammastiloille, Herrero kertoo.