Ihmisiä kaduille ja tiedolla disinformaatiota vastaan – sosiaalinen media on tullut tiiviiksi osaksi yhteiskunnallisen aktivismin työkalupakkia
Solidaarisuuden osoittamista palestiinalaisille, muutos transihmisiä koskevaan lakiin, tukea romaneille syrjintää vastaan, toimia ilmasto- ja ympäristökriisiin puuttumiseksi. Sosiaalisen median alusta Instagramissa on tänä vuonna näkynyt runsaasti erilaisten yhteiskunnallisia muutoksia Suomessa ja maailmalla ajavien aktivistijärjestöjen, -verkostojen ja yksittäisten ihmisten kannanottoja, joita on levitetty laajasti. Mutta mitä someaktivismilla tavoitellaan ja mihin se voi todella johtaa?
Ympäristöliike Elokapinan tärkein tavoite sosiaalisessa mediassa on saada ihmisiä mobilisoitua toimimaan kaduille, ajattelee liikkeessä viestintää taiteilijanimellä Bambi Beibi tekevä Bambi Vihavainen. Samalla pyrkimyksenä on lisätä ihmisten kriisitietoisuutta, jotta ilmaston ja ympäristön eteen tarvittavista päätöksistä ja muutoksista tulee yleisesti hyväksyttävämpiä.
Hänen näkökulmastaan someviestinnän on siis oltava kytköksissä myös sen ulkopuolella tehtäviin asioihin.
– Riittävän paineen luominen on haastavaa bittiavaruuteen huutamalla. Tällä hetkellä on tosi vaikea nähdä, että se (someviestintä) itsessään riittäisi luomaan ilmaston kuumentamisen lopettamiseen sellaista painetta, mitä tavoitellaan mielenilmausten kaltaisella konkreettisella fyysisellä toiminnalla. Kun resurssit ovat tiukat, niitä pitää käyttää fiksusti ja mahdollisimman tehokkaasti, hän sanoo.
Trans- ja intersukupuolisten oikeuksia ajavan ihmisoikeusjärjestö Trasekin sometoiminnassa taas korostuu tiedon jakaminen, kertoo sen viestintätiimin jäsen Julian Honkasalo. Syynä tähän on hänen mukaansa se, että sukupuolivähemmistöistä levitetään paljon disinformaatiota. Osaltaan tiedon jakamisella pyritään myös vaikuttamaan myönteisesti ihmisten asenteisiin.
– Meidän läsnäolomme tarkoitus (sosiaalisessa mediassa) on jakaa asiallista tietoa ja koittaa tavoittaa myös niitä ihmisiä, jotka eivät kuulu sukupuolivähemmistöihin. Yksi tähtäimessä ollut asia on pitkään ollut myös translain uudistus, joka Suomessa laahaa edelleen Euroopan ihmisoikeussopimusten perässä, Honkasalo sanoo.
Tärkeää on myös se, että turvallisen näköinen läsnäolo somessa madaltaa yksittäisten ihmisten kynnystä ottaa yhteyttä järjestöön, jolloin apua mahdollisesti tarvitsevien ihmisten tavoittaminen helpottuu.
Yksi someviestinnässä korostuva piirre on Honkasalon mukaan se, että jaettavan tiedon pitää olla hyvin tiiviissä muodossa, jotta ihmiset kiinnostuvat siitä ja jakavat sitä.
– Se on haastava tilanne, koska jos haluaa esittää asiallista tietoa, tutkimukseen perustuvia asioita tai vaikka vaikeita lainsäädännöllisiä asioita, ne eivät ole niin yksinkertaisia.
Hän kuitenkin ajattelee, että hyvin tiivistetty tieto voi toimia koukkuna, joka saa ihmisen kiinnostumaan ja lukemaan lisää asiasta.
Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin vierailevan tutkijan, sosiologian professorin Airi-Alina Allasteen mukaan sosiaalinen media on tärkeä väylä poliittiseen osallistumiseen varsinkin niin sanotuille standby- eli valmiuskansalaisille. Termi viittaa nuoriin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista ja sosiaalisista asioista, mutta eivät ole sitoutuneita aktivisteja.
– Sitoutuneet aktivistit nostavat esiin erilaisia asioita, mutta ne keräävät painoarvoa sillä, että asioita seuraavat jakavat niistä mielipiteitään tai osallistuvat (aktivistien) organisoimiin tapahtumiin, hän kertoo.
Yhtenä esimerkkinä Allaste käyttää Venäjällä vangitun oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin saamaa huomiota. Tammikuussa venäläinen opiskelija otti presidentti Vladimir Putinin kuvan pois luokkahuoneen seinältä ennen Navalnyin tueksi kutsuttuja mielenosoituksia, ja tilanteesta kuvattu Tiktok-video lähti leviämään räjähdysmäisesti. Se aloitti videotrendin, jossa teemaa jatkettiin useissa videoissa käyttäen pätkää samasta musiikkikappaleesta. Videoissa esimerkiksi korvattiin Putinin kuvia Navalnyin kuvilla, Navalnyille ja hänen vaimolleen ilmaistiin tukea tai ihmisiä kehotettiin liittymään mielenosoituksiin. Videot olivat hetken aikaa hyvin näkyvä osa venäläistä Tiktok-kulttuuria, ja niitä kuvattiin myös mielenosoituksissa.
Allaste kuitenkin huomauttaa, että videoiden kohdeyleisö olivat toiset Tiktok-käyttäjät, eikä niitä noteerattu perinteisessä mediassa kovinkaan suuresti. Hänen mukaansa tällainen esitystapa voi kuitenkin saada erittäin paljon huomiota ja osallistumista ihmisiltä, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita juuri tietystä asiasta, mutta voisivat potentiaalisesti olla. Some on myös nuoremmille sukupolville yksi tärkeä paikka, jossa mielipiteitä erilaisista asioista muodostetaan.
– Minulle tämä osoittaa sitä, miten aktivismi sosiaalisessa mediassa on olemassa nimenomaan suhteessa katuaktivismiin, ei sitä korvaamassa. Tällainen kollektiivisesta poliittisesta ilmauksesta muodostunut Tiktok-trendi kuitenkin oli teko itsessään, ei ainoastaan mobilisaation väline. Videot lisäsivät tietoisuutta aiheesta ja saivat paljon ihmisiä osallistumaan. Heistä osa lähti kaduille mielenosoituksiin, osa ei, mutta nämä toimet täydensivät toisiaan, Allaste sanoo.
Sekä Vihavainen että Honkasalo näkevät keskeisenä juuri sen, miten someviestintä onnistutaan kääntämään toiminnaksi myös sosiaalisen median ulkopuolella.
Elokapinan Vihavainen pitää seuraajien tekemää someviestien välittämistä ja vahvistamista tärkeänä tuen muotona, mutta toivoo sen johtavan myös konkreettiseen toimintaan. Sen osalta hän kuitenkin pitää hyvänä, että ihmiset todella harkitsevat, mitä lähtevät tekemään.
– Että mietitään ja punnitaan asiaa huolella: mikä on minun paikkani maailmassa ja millaisiin asioihin minä pystyn. Jos somevaikuttaminen on juttusi, tosi hyvä. Tai jos haluat mennä kadulle ja putkaan, niin good for you.
Vihavainen itse löysi mukaan Elokapinan toimintaan nähtyään kaupungilla julisteen, joka innoitti etsimään liikkeen toiminnasta lisää tietoa Facebookissa.
Somelogiikka myös vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi tapahtumia ja niiden visuaalisuutta suunnitellaan, jotta viesti leviää myös esimerkiksi tapahtumista otetuissa kuvissa.
– Sehän on murto-osa meidän yleisöstä, joka konkreettisesti on siellä todistamassa tapahtumaa. Suurin osa ihmisistä näkee meidät kuvista ja videoista, hän kertoo.
Sosiaalisen median rajallisuus tulee Honkasalon mukaan selvästi vastaan siinä, miten ihmiset saadaan sitoutettua asioiden ajamiseen tykkäämistä ja jakamista pidemmälle. Näkyvyyden lisääminen on hyväksi, mutta muutakin tarvitaan.
– Esimerkiksi Pride-tapahtuma on hyvä esimerkki. Monet ihmiset vaihtavat Priden aikaan päiväksi sateenkaariprofiilin ja jakavat #loveislove-hashtagia (aihetunnistetta), mutta loput 364 päivää vuodessa eivät ole sitoutuneet siihen ihmisoikeustyöhön tai edes siihen puuttumiseen, jos näkevät kadulla, työpaikoilla tai kouluissa kiusaamista tai häirintää.
Professori Allasteen mukaan tutkijayhteisössä keskustelu somen käytöstä aktivismissa on viime vuosina ylipäätään muuttunut. Kymmenisen vuotta sitten keskustelua käytiin siitä, lisäisikö some osallistumista aktivismiin vai vähentäisikö ja laimentaisiko se sitä, kun klikkausaktivismin ja ”slacktivismin” (laiskan aktivismin) muodoissa ihmiset vain istuisivat somessa tekemättä mitään tärkeää.
Nyt keskustelu on hänen mukaansa siirtynyt enemmän siihen, millaisia mahdollisia kehityskulkuja sosiaalinen media luo. Yhtäältä se voi mahdollistaa inklusiivista (mukaanottavaa) ja luovaa aktivismia, mutta toisaalta ruokkia poliittista jakautumista algoritmien toimintalogiikan ja kuplautumisen kautta.
– Nähdäkseni nuoremmille aktivisteille on itsestään selvää, että online- ja offline-maailmat ja niissä tehtävä aktivismi kietoutuvat yhteen. Heille ei ole niin tärkeää jaotella, onko jokin ”oikeaa” aktivismia. Tällaista jaottelua kuitenkin yhä tehdään esimerkiksi keski-ikäisten päättäjien keskuudessa, Allaste kertoo.