Historia | Yksi mies käynnisti sellaisen mullistusten kierteen, että tuskin kukaan osasi arvata
Kukaan ei tasan 40 vuotta sitten arvannut, millaiseen muutosten aikaan maailma oli juuri astunut. Neuvostoliiton johtaja Konstantin Tshernenko kuoli 10. maaliskuuta 1985.
Hänen tilalleen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi ja samalla idän jättiläisvaltion johtajaksi nousi 54-vuotias Mihail Gorbatshov.
Uudistuksia oli luvassa, sillä Gorbatshovin tiedettiin olevan sitä mieltä, että Neuvostoliittoa pitäisi nykyaikaistaa radikaalisti.
Ja uudistusten tie hänen valtaan nousustaan todella myös alkoi. Aivan niin se ei kuitenkaan mennyt, miten Gorbatshov ehkä alunperin ajatteli.
Neuvostoliitto oli 1980-luvulle tultaessa surkeassa taloudellisessa jamassa. Se iski monien silmille viimeistään silloin, kun Leonid Brežnev kuoli ja hänen pitkä valtakautensa päättyi vuonna 1982.
Brežnevin seuraajaksi noussut Juri Andropov yritti tehdä uudistuksia ja kitkeä korruptiota, mutta mitään merkittävää hän ei saanut aikaan. Andropov oli sairas mies. Hänen munuaisensa pettivät vuonna 1983. Helmikuussa 1984 hän kuoli.
Kremlissä käynnistyi tiukka valtataistelu, niin kuin aina johtajan poismenon jälkeen. Moni uumoili Andropovin seuraajaksi Gorbatshovia, koska miehet tiedettiin läheisiksi ja uudistusmielisiksi. Neuvostoliiton johtoon nousi kuitenkin Brežnevin oppeihin uskova Tshernenko.
Sairas ja vanha mies oli Tshernenkokin. Hän kuoli vain reilua vuotta myöhemmin maaliskuussa 1985. Oli Gorbatshovin vuoro hallita.
Gorbatshov aloitti laajan yhteiskunnallisen ja taloudellisten uudistamisen sarjan. Kaikki kiteytyi kahteen tunnettuun käsitteseen: glasnostiin ja perestroikaan eli avoimuuteen ja uudistuksiin.
Gorbatshov kasasi hallintoonsa uudistusmielisiä kommunisteja. Hän julisti alulle liudan talouspoliittisia uudistuksia, joiden tarkoitus oli saada jämähtänyt ja vanhanaikainen neuvostotalous liikkeelle kohti modernisaatiota ja kasvua. Yksi Gorbatshovin tärkeimpiä tavoitteita oli korruption kitkeminen.
Sosialismia Gorbatshov ei kuitenkaan halunnut hylätä. Hänen mielestään uudistukset tekisivät sosialismista vain paremman.
Gorbatshov myös kohensi sananvapautta ja lisäsi demokraattisia ulottuvuuksia sekä avoimuutta yhteiskunnassa.
Gorbatshov oli muutenkin uudentyyppinen neuvostojohtaja. Hän oli verrattain nuori, esiintyi paljon julkisuudessa, kohtasi kansalaisia ja oli iloinen sekä avoin. Täysin uutta oli se, että julkisuudessa hänen rinnallaan esiintyi usein myös vaimo Raisa Gorbatshova.
Isoja muutoksia tuli myös ulkopolitiikkaan.
Vuosikymmenten ajan Neuvostoliitto ja Yhdysvallat olivat olleet nokat vastakkain ja syvimmät viholliset lähes tulkoon kaikessa. Elettiin kylmän sodan ja ydinaseisiin uskovan asevarustelun aikaa.
Gorbatshov halusi kuitenkin parantaa suhteitaan länteen. Hän myös tavoitteli asevarustelun hillitsemistä. Yhdessä Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin kanssa Gorbatshov solmi merkittäviä ydinaseita rajoittavia sopimuksia. Kylmän sodan aika alkoi tulla tiensä päähän.
Uutta oli myös suhtautuminen Itä-Euroopan maihin. Gorbatshov ei enää kannattanut mallia, jossa Moskova määräsi pienempien maiden tahdin tarvittaessa vaikka väkivalloin.
Se oli kuin Pandoran lipas itäblokin maille. Niissä alkoi kansannousujen ja itsenäisyysvaatimusten sarja.
Suomen täydellisen puolueettomuuden Gorbatshov myönsi vuonna 1989.
Gorbatshovin tehtävä ei kuitenkaan ollut helppo. Uudistusmielisten mielestä reformit etenivät liian hitaasti. Vanhoillisille uudistukset taas olivat kauhistus. Maaperä kommunistisen Neuvostoliiton ikiaikaisten fundamenttien alla tuntui järisevän.
Seurauksetkaan eivät menneet niin kuin Gorbatshov suunnitteli. Uudistukset eivät kohentaneet taloutta. Itäblokin maat yksi toisensa jälkeen repäisivät itsensä irti Neuvostoliiton ikeestä. Ihmisten pako länteen kiihtyi. Berliinin muuri romahti 1989, Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyivät. Baltian maat itsenäistyivät 1990.
Sitä muutosta Gorbatshov ei hallinnut. Kommunistisen puolueen yksinvalta lakkautettiin. Vanhoilliset yrittivät vielä vallankaappausta elokuussa 1991, mutta Neuvostoliiton taru alkoi olla lopussa.
Gorbatshov luopui vallasta vuoden 1991 lopussa. Samalla koko Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Jättiläisvaltion raunioille perustetun Venäjän johtoon nousi Boris Jeltsin.
Lännessä Gorbatshovia arvostettiin paljon kylmän sodan päättäjänä ja Itä-Euroopan maiden vapauttajana. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1990.
Neuvostoliiton romahduksen myötä YYA-aikakauden ikeessä elänyt Suomikin uskalsti tähyillä kohti Eurooppaa. Euroopan unioniin Suomi liittyi vuonna 1995.
Venäjällä kehitys ei kuitenkaan mennyt niin kuin moni luuli. Jeltsinin valtakausi oli sekavaa aikaa. Vuonna 2000 hänen tilalleen nousi Vladimir Putin.
Seuraukset tiedämme. Demokratia, ihmisoikeudet, sananvapaus ja yhteiskunnan avoimuus kuristettiin Venäjällä hiljalleen olemattomiin. Etupiiriajattelu nousi taas ulkopolitiikan keskiöön. Vuonna 2014 syttyi Ukrainan sodan ensimmäinen vaihe, helmikuussa 2022 alkoi Putinin Venäjän totaalinen hyökkäys.
Gorbatshov kuoli elokuussa 2022, puolisen vuotta Ukrainan sodan syttymisen jälkeen.
