Hirmupakkasten talvi 1987 oli öljykuskin painajainen – “Polttoainetta meni sata litraa satasella"
Vuoden 1987 ikimuistoiset hirmupakkaset hyydyttivät Suomen etelärannikkoa myöten. Kovilla olivat myös monet ammattikunnat, joilta –40 asteen pakkaseen sopeutuminen vaati poikkeuksellista venymistä ja luovien ratkaisujen kehittämistä teknisiin ongelmiin.
Poikkeuksellista pakkasjaksoa muisteltiin hiljattain Suomenmaan jutussa. Lämmitysöljyautoa Kaakkois-Suomessa talvella 1987 ajaneen lohjalaisen Mikael Jääskeläisen mukaan kuormien kanssa oli lähes kaaosmaisia hankaluuksia.
Jääskeläisen mukaan ajettaessa pakkasessa eristämättömillä säiliöillä esimerkiksi Haminasta 250 kilometrin päässä sijaitsevaan Savonlinnaan, kuorma ehtii jäähtyä perusteellisesti.
– Jakelun, joka saattoi kestää kymmenenkin tuntia, edetessä kuorma jäähtyi tietenkin entisestään, lopullisena tuloksena kymmensenttinen kerros, noin 2000 litraa, hyyhmääntynyttä löpöä auton ja perävaunun säiliöiden pohjalla ja seinämillä, Jääskeläinen kertoo.

Olosuhteet olivat Jääskeläisen mukaan tietenkin stressaavia myös asiakkaille ja mokiakin tapahtui.
– Erään pikkukunnan vanhusten palvelutalo oli jäähtyä edellissyksyn öljytilauksen unohduttua ja tuon unohduksen tultua niin sanotusti maksuun kauhupakkasten hetkillä.
Kun öljy loppui, kunnan miehet joutuivat kuskaamaan öljyä pakettiautolla tynnyreissä kylän huoltoasemalta minkä ehtivät. Talo oli kuitenkin iso kompleksi ja kulutus oli suurta.
Kunnan miesten tynnyrisulkeiset jatkuivat Jääskeläisen mukaan tauotta puolitoista vuorokautta. Sitten löpö loppui lähihuoltamolta ja sitä piti hakea yhä kauempaa 20-30 kilometrin päästä.
– Saman kunnan kirjastotalo jäähtyi lähelle jäätymistä. Kesälaatuisella aina toimineeseen taloon oli paniikkipäissään tilattu varmuuden vuoksi talvilaatua.
Kun kesälaatuun, jota säiliössä oli vielä muutama sata litraa, lisätään arktisen kylmää talvilaatua, on tuloksena Jääskeläisen mukaan pelkkää hyyhmää ja polttimen pysähtyminen. Kun asia huomattiin, kiertoveden lämpötila oli enää +9 astetta.
Öljytilauksia oli vuonna 1987 Jääskeläisen mukaan normaaliin talveen nähden kappalemääräisesti tuplat ja litramääräisesti lähes triplasti.
– Lähes jokaisessa kuormakirjassa oli maininta kiire. Kuten varmasti olikin. Kun homma kävi tavanomaiseen verrattuna todella hitaasti sen seitsemästä syystä, oli kyseessä mahdoton kombinaatio.
Jääskeläisen mukaan suorastaan outoa oli kuitenkin, että asiakkaiden hermot pitivät: kielteistä palautetta ei kuulunut.
– Ei yhtään, ei mistään.
Kun yksi tavanomainen noin 2000 litran öljytoimitus kestää noin 20 minuuttia, auto käy tyhjäkäyntiä.
– Tuollaisessa pakkasessa moottori jäähtyi tuossa ajassa tyhjäkäynnillä todella kylmäksi.
Moottori ei myöskään ehtinyt lämmetä ajettaessa seuraavaan kohteeseen, joka oli 10-30 minuutin, tyypillisesti alhaisella nopeudella maaseudun kyläteillä tai kaupunkimaisissa taajamissa ajettavan matkan päässä.
– Ja taas auto kävi tyhjää sen 20 minuuttia. Tämä kombo johti siihen, että moottori oli tuntikaudet koko ajan kylmä. Kylmä moottori kulutti polttoainetta noin litran per kilometri, eli sata litraa sataselle.
Jääskeläisen mukaan ”moottorin käynti oli ontuvaa, ääni sieluun sattuvaa”.
– Pakoputkesta tuli niin paksusti vaalean sinistä savua, että liekö kaikki mahtunut tullakaan.. Ja koska oli tyyntä, savu leijui kylämaisemassa vuorokausitolkulla.

Polttoaineen kulutus oli Jääskeläisen mukaan vuoden 1987 pakkasilla kolminkertainen normaaliin talveen nähden.
– Tämä johti useammankin kerran syrjäkylillä risteillessä uhkaan polttoaineen loppumisesta, vaikka auto oli tankattu täyteen viimeisestä mahdollisesta kuljetusliikkeen kortilla toimivasta paikasta.
Jääskeläinen muistelee kertaalleen tuurin käyneen, kun kuormassa oli talvilaatuista polttoöljyä.
– Sata litraa sitä auton tankkiin ja kelpasi taas ajella.
Muutaman kerran jakelu piti kuitenkin keskeyttää polttoaineen riittävyyden varmistamiseksi paluumatkalle, koska sivukylillä ei tankkauspaikkoja ollut.
– Erittäin typerä tilanne, koska useampikin asiakas jäi sillä erää vaille kiireesti tarvitsemaansa öljyä.
Suuren osan aikaa kylmänä käyneestä moottorista huolimatta auton hytti oli Jääskeläisen mukaan kohtalaisen lämmin, arviolta +15 astetta.
– Riittävästi aikaansaadakseen kuljettajan kasvot terveen punaisiksi jatkuvassa vaihtelussa -40 asteen kanssa, hän kuvailee.