Harva on kuullut tästä: Kruununprinssin ja hänen rakastajattarensa itsemurha järisytti koko Eurooppaa
Kaikki ovat joskus kuulleet käsitteen Sarajevon laukaukset. Jos eivät muista missä, niin historian oppitunneilla siitä ainakin on puhuttu.
Kyse oli poliittisesta salamurhasta, jossa serbinationalisti Gavrilo Princip ampui Itävalta–Unkarin arkkiherttuan ja kruununperillisen Frans Ferdinandin ja tämän puolison Sophien kesäkuussa 1914.
Ja kuten tunnettua, noista laukauksista käynnistynyt tapahtumaketju johti lopulta ensimmäiseen maailmansotaan.
Siitä sen sijaan puhutaan harvemmin, ettei Frans Ferdinandin oikeastaan edes pitänyt olla Itävalta–Unkarin kruununperijä. Siihen asemaan hän oli päätynyt toisen surullisen tapahtumaketjun myötä.
Itävalta–Unkari oli aikanaan isohko kaksoismonarkia keskellä Eurooppaa. Siihen kuului nykyisten Itävallan, Unkarin, Tšekin, Slovakian, Slovenian, Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan alueet sekä osia Puolasta, Romaniasta, Serbiasta, Montenegron ja Ukrainasta.
Valtakuntaa oli johtanut sen perustamisesta 1867 lähtien keisari Frans Joosef I. Hän sai puolisonsa keisarinna Elisabetin kanssa neljä lasta. Heistä vain yksi oli kelvollinen kruununperijä, sillä tuon ajan maailmassa vain hallitsijan pojat saattoivat periä vallan isältään.
Vuonna 1858 syntyneestä kruununprinssi Rudolfista oli määrä tulla isänsä seuraaja.
Uudistusmielisiä aatteita kannattanut Rudolf ei ollut erityisen lämpimissä väleissä isänsä keisari Frans Joosef I:n kanssa. Keisari oli itsevaltainen ja vanhanaikaiseen maailmaan voimakkaasti luottava mies.
Frans Joosef järjesti pojalleen Rudolfille avioliiton vain 16-vuotiaan Belgian prinsessan Stephanien kanssa. Pariskunnalle syntyi yksi tytär.
Rudolfin ja Stephanien avioliitto ei kuitenkaan ollut onnellinen. Rudolf tuli tunnetuksi avioliiton ulkopuolisista suhteistaan ja naisseikkailuistaan.
Lopulta isä, keisari Frans Joosef, sulki poikansa hallitustyöskentelyn ulkopuolelle. Vallanperimysasemaansa hän ei silti menettänyt.
Prinssi Rudolfin elämä päättyi kuitenkin varhain. Tammikuisena aamuna vuonna 1889 hänet löydettiin kuolleena makuuhuoneestaan Mayerlingin metsästyslinnasta.
Kuninkaallisiin erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija Satu Jaatinen kertoo Rudolfin tapauksesta vuonna 2021 julkaistussa kirjassaan Paremmissakin piireissä. Kuninkaallisia skandaaleja kautta aikojen (Docendo).
Kuolleen prinssin viereltä löytyi myös hänen rakastajattarensa, 17-vuotiaan paronittaren Maria Vetseran ruumis.
Jaatisen mukaan pariskunta oli tehnyt itsemurhan. Masennukseen taipuvainen prinssi Rudolf oli pyytänyt aiemmin toista pitkäaikaista rakastajatartaan Mitzi Kasparia tekemään kanssaan itsemurhan, mutta Kaspari oli kieltäytynyt.
Nuori Maria Vetsera oli ollut suostuvaisempi. Pariskunta oli sulkeutunut huoneistoonsa edellisenä iltana. Aamulla palvelija ei päässyt huoneistoon, joten ovi jouduttiin lopulta murtamaan auki. Mitään ei enää ollut tehtävissä.
Tapaus oli valtava skandaali 1800-luvun lopun Euroopassa.
Itävalta–Unkarin hovi pyrki salaamaan kaikin keinoin kruununperijän todellisen kuolinsyyn. Maria Vetseran ruumis salakuljetettiin Mayerlingin linnasta pois miehen vaatteisiin puettuna, etteivät tiedot prinssin rakastajattaren yhtäaikaisesta kuolemasta leviäisi.
Prinssin itsemurha oli vaikea myös katoliselle kirkolle. Ensin hovi väitti prinssin kuolleen sydänkohtaukseen, mutta luodinreikä päässä kertoi totuuden.
– Lopulta päädyttiin puhumaan vakavassa mielenhäiriössä tapahtuneesta ampumisesta, jotta prinssille pystyttiin järjestämään kruunupäälle sopiva kirkollinen siunaus, Jaatinen kuvaa.
Juoruja sekään ei estänyt. Tapaus sisälsi niin paljon salaperäisiä aineksia, että siitä riitti meheviä jutunaiheita pitkäksi aikaa Euroopan kuninkaallisille ja muille ylhäistöpiireille.
Prinssi Rudolfin kuoleman jälkeen oli päätettävä, kenestä tulee seuraava vallanperijä.
Kruunua ei voinut periä sen enempää Rudolfin tytär kuin prinssin sisaretkaan, sillä ajan tavan mukaan valta ei voinut siirtyä naispuolisille henkilöille.
Niinpä vallanperijäksi tuli keisari Frans Joosefin veli Kaarle Ludvig. Tämä kuitenkin kuoli vuonna 1896, joten seuraavaksi kruununperilliseksi tuli Kaarle Ludvigin poika Frans Ferdinand.
Hänkään ei ollut hyvissä väleissä keisari Frans Joosefin kanssa. Keisari jätti jopa osallistumatta kruununperijänsä häihin vuonna 1900, sillä hän vastusti parikunnan avioliittoa liian epäsäätyisenä.
Keisarin vastustuksen vuoksi Frans Ferdinand joutui solmimaan vaimonsa Sophien kanssa morganaattisen avioliiton, jossa Sophie ei saanut kuninkaallista statusta eikä heidän lapsillaan ollut oikeutta kruunuun.
Frans Ferdinandin elämä päättyi kuitenkin Sarajevon kadulle ennen kuin hänestä ehti tulla hallitsijaa.
Noin kuukautta myöhemmin syttyi ensimmäinen maailmansota. Sen seurauksena Itävalta–Unkarin valtakunta hajosi useisiin osiin ja hovia hallinnut Habsburgien suku menetti valtansa.
Keisari Frans Joosef ei tosin ollut sitä enää näkemässä. Hän ehti kuolla kesken maailmansodan vuonna 1916.
Keisarina ehti toimia parin vuoden ajan Frans Ferdinandin veljenpoika Kaarle I ennen kuin koko Itävalta–Unkarin keisarillinen ja kuninkaallinen valtakunta lakkasi olemasta.