Hallitus ympyrän neliöinnin äärellä – yritystukien karsiminen tuottaa jälleen tuskaa budjettineuvotteluissa

Kova kehyskuri pakottaa jälleen hallituksen etsimään mahdollisia säästökohteita, jotta rahaa voitaisiin jakaa muualla hyviin tarkoituksiin.

Lehdistössä ja ajatuspajoissa on jälleen huomattu, että budjetissa on yhä ”joutavia” yritystukia usean miljardin edestä. Jos ne siivoaisi pois, budjetista tulisi ylijäämäinen.

Yritystukien vihaajat katsovat niiden häiritsevän markkinoita ja kannustavan kannattamattomaan liiketoimintaan.

Ortodoksisimmat kriitikot näkevät, että tukien kautta yrityksille maksetaan siitä, että ne muuttavat arvokkaita panoksia vähäarvoisiksi tuotoksiksi – eli toisin sanoen takovat kultaa raudaksi.

Verotuet puolestaan ohjaavat heidän mielestään tuottamaan hyödykkeitä, joiden verotus on alhainen, ei niitä, jotka olisivat ostajille arvokkaimpia.

Kun tukien poistamisesta kysyy poliitikolta, poliitikko kuitenkin ahdistuu. Katse muuttuu vältteleväksi ja puheet ympäripyöreiksi: Katsotaan nyt rauhassa…

Näin kävi viimeksi kevään kehysneuvotteluissa, joissa tukia oli tarkoitus karsia. Hallitus veti vesiperän ja asia lakaistiin syksyn budjettiriiheen. Päätöstä perusteltiin sillä, että hallitusohjelmassa luvattiin olla lisäämättä teollisuuden kustannusrasitetta.

Hallituksen pelkona on, että esimerkiksi teollisuuden energiatukien poisto saattaisi ”kannustaa” metsä- tai metalliteollisuutta pohtimaan toimintojen siirtämistä muualle. Tukien tarkoituksena on usein juuri kohentaa oman teollisuuden kilpailukykyä suhteessa halvempien tuotantokustannusten maihin.

Kun tukien poistamisesta kysyy poliitikolta, poliitikko ahdistuu.

Suorien yritystukien karsimisen ongelmaksi nähtiin myös se, että osa niistä on sopimuspohjalta lukkoon lyötyjä. Sopimuksen yksipuolinen irtisanominen olisi sopimusrikkomus.

Kun kuvioon lisää vielä niin sanotut poliittiset realiteetit, ongelmavyyhdin ydin alkaa olla käsillä.

Vaikkapa keskustalaisen ministerin tai kansanedustajan voi olla henkisesti helpompaa kuunnella pääkaupungin lobbareiden narinaa kuin katkeraa palautetta kotimaakunnan pienyrittäjältä.

Yritystukia maksettiin viime vuonna yhteensä noin neljä miljardia euroa. Suorien tukien määrä on noin 1,1 miljardia ja verotukien määrä noin 2,9 miljardia euroa.

Perinteisiä tukisyöppöjä ovat olleet muun muassa laivanvarustamot Viking Line ja Tallink Silja, joille on maksettu kilpailukyvyn kohentamiseksi kauppa-alustukea. Sitä on puolustettu muun muassa sillä, että lautoissa kulkee merkittävä määrä tavaralastia. Kauppa-alustukea maksetaan vuosittain noin 100 miljoonaa euroa.

Uusiutuvan energian tuotantotuen potti on yli 270 miljoonaa euroa, josta yli 200 miljoonaa on tuulivoiman tukea.

Maaseudulla toimiville yrityksille maksettava tuki nielee 70 miljoonaa ja yritykselle työttömien palkkaamiseen maksettava palkkatuki 60 miljoonaa euroa.

Maaseudulla toimiville yrityksille maksettava tuki nielee 70 miljoonaa.

Yleinen arvonlisävero on Suomessa 24 prosenttia, mutta alennetulla 14 prosentin arvonlisäverokannalla hyvitetään elintarvikkeita, rehua ja ravintola- ja ateriapalveluita.

Vielä alemmalla 10 prosentin alv-kannalla pääsevät henkilökuljetus, majoituspalvelut, liikuntapalvelut, teatteri, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitykset, elokuvanäytökset, näyttelyt, urheilutapahtumat, museot ja muut vastaavat kulttuuri- ja viihdetilaisuudet, lääkkeet, kirjat ja vähintään kuukaudeksi tilatut sanoma- ja aikakauslehdet.

Listasta voi päätellä jotain siitä, millaiseen jaakobinpainiin puolueet tukia karsiessaan joutuvat.

Elokuun lopulla pidettävässä budjettiriihessä nähdään, kuinka käy. Jos asialle kuitenkaan ei kevään kehysneuvotteluissakaan mahdettu mitään, mikä kesän aikana olisi muuttanut tilanteen?

Valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) viime viikolla päivänvaloon tuoma ehdotus valtion ensi vuoden talousarvioksi täydentyy vielä budjettiriihessä olennaisesti.

Orpon esityksestä puuttuivat vielä kokonaan muun muassa veroratkaisut, eikä uusia poliittisia avauksia kuultu. Sooloilua ei tosin ole rahaministereiltä prosessin tässä vaiheessa muutenkaan viime vuosina juuri kuultu.

Etiketistä poikkesi viimeksi valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.), joka suututti kokoomuksen kesällä kolme vuotta sitten leipomalla esitykseensä omin päin takuueläkkeen 10 euron korotuksen. Hanke kaatuikin budjettiriihessä.