Giorgia Melonin oikeistohallitus on johtanut Italiaa ennätyksellisen pitkään
Kun Italian uutisoitiin lokakuussa 2022 saaneen maan sodanjälkeisen historian oikeistolaisimman hallituksen, joissain kommenteissa pelättiin jopa paluuta fasismiin. Historiaa teki myös laitaoikeistolaisen Italian veljet -puolueen johtaja Giorgia Meloni, josta tuli Italian ensimmäinen naispääministeri.
Tuolloin ei ehkä aavistettu, että yhdessä Lega- ja Forza Italia -puolueiden kanssa muodostettu hallitus rikkoo myös kolmannen ennätyksen. Perjantaina Melonin hallituksesta tulee Italian pitkäikäisin sitten toisen maailmansodan.
Tuhatneljäsataakaksitoista päivää vallassa on merkittävä saavutus maassa, jota on johtanut 68 eri hallitusta viimeksi kuluneiden 80 vuoden aikana. Edesmennyt Silvio Berlusconi tosin oli yhtäjaksoisesti pääministerinä pidempään vuosina 2001–06, mutta muodollisesti kahden eri hallituksen johdossa.
Italian veljet on yhä maan suosituin puolue, mutta tänä vuonna sekä sen että hallituskumppaneiden kannatus on ollut hienoisessa laskussa.
Oikeistohallitukselle on ilmaantunut haastaja vieläkin oikeammalta, entisen kenraalin Roberto Vannaccin johtama Kansallinen tulevaisuus -puolue, jonka kannatus on noussut kohisten.
–- Tämä on tavallaan loogista, koska Melonin puheet olivat aiemmin paljon oikeistolaisempia. Todellisuudessa hän on tehnyt melko vähän siitä, mitä lupasi, sanoo johtava tutkija Marco Siddi Ulkopoliittisesta instituutista.
Muille kuin oikeistolaisille Melonin maltillistuminen lienee ollut jonkinlainen helpotus, mutta oikean laidan äänestäjille pettymys.
Maahanmuuton osalta laittomasti Italiaan pyrkivien määrä on vähentynyt, mutta merkittäviä uudistuksia ei tälläkään saralla ole Siddin mukaan onnistuttu tekemään.
Espanjalle kuuluvan Ceutan tuoreen siirtolaiskriisin yhteydessä Meloni sai paljon näkyvyyttä. Espanjan arvostelu ja rajatarkastusten palauttaminen oli Siddin mukaan kuitenkin pelkkää puhetta, koska Afrikasta tulijat eivät pyri Espanjasta Italiaan vaan pohjoisemmas Eurooppaan.
Mikä sitten on pitänyt Melonin vallassa ja suosion melko vakaana? Siddin mukaan yksi selitys on se, ettei politiikan keskustaoikeistolaisella puolella asioista on helpompi sopia ja vallassa pysymistä arvostetaan enemmän kuin vasemmistossa.
– He ovat tavallaan ideologisesti hieman yksinkertaisempia, eivätkä kehitä heti hallituskriisiä periaatteellisten tai ideologisten erimielisyyksien takia, Siddi kuvailee oikeistoa.
Meloni ei myöskään ryhtynyt ajamaan sellaisia radikaaleja uudistuksia, jotka olisivat aiheuttaneet kansainvälistä arvostelua. Oikeuslaitoksen uudistusta kyllä yritettiin, mutta sen italialaiset kaatoivat kansanäänestyksessä.
Toinen merkittävä tekijä on ollut Italian talouden vakautuminen, jossa koronakriisistä toipumiseen tarkoitetusta EU:n elpymisvälineestä saadulla lähes 200 miljardin euron rahoituksella on ollut huomattava osuus.
– Se oli merkittävä piristysruiske Italian talouteen. Vaikka monet rakenteelliset ongelmat pysyivät ennallaan, niin nyt rahaa oli kulutettavaksi, Siddi kuvailee.
Hänen mukaansa on ironista, että EU-rahaa virtasi Italiaan unioniin hyvin kriittisesti suhtautuneen Melonin pääministerikaudella, vaikka lainojen ja tuen saamisen oli varmistanut jo maan edellinen hallitus.
Ulkopoliittisesti Meloni näytti olevan aluksi ainoa merkittävä eurooppalainen johtaja, joka tulee juttuun Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa. Italian pääministeri oli muun muassa ainoa EU-maan johtaja, joka kutsuttiin Trumpin virkaanastujaisiin.
Tänä vuonna suhde kuitenkin ajoi karille, kun Italia ei asettunut Yhdysvaltain tueksi sen sotatoimissa Irania vastaan. Lopullisesti Melonin kuppi meni nurin kesäkuussa, kun Trump oli väittänyt Melonin ”anelleen” G7-huippukokouksessa yhteistä selfiekuvaa Trumpin kanssa.
Melonin mukaan väite oli perätön, ja pääministerin vastaus tulikivenkatkuinen:
– Minä ja Italia emme koskaan anele, Meloni sanoi videolla sosiaalisessa mediassa.
Hän on myöntänyt kuvitelleensa, että yhteistyö samanlaista ideologiaa edustavan Trumpin kanssa olisi ollut helpompaa.
– Trumpin kumppanuuden tavoittelu, vaikka sitten eurooppalaisen solidaarisuuden kustannuksella, osoittautui Melonin suureksi ulkopoliittiseksi virheeksi, Siddi sanoo.
Italiassa harvinainen poliittinen vakaus saattaa olla uhattuna jo ensi vuonna. Maassa on määrä järjestää parlamenttivaalit viimeistään joulukuussa, eikä opposition keskustavasemmistolla ole riittävää kannatusta uudelle hallituspohjalle.
Näin ollen hallituksen kokoamiseksi jouduttaisiin ehkä turvautumaan pieniin keskustalaisiin puolueisiin, joiden kanssa kestävä yhteistyö on osoittautunut Siddin mukaan hankalaksi.
Politiikan oikealla laidalla Melonin suosio on puolestaan huvennut. Erityisissä ongelmissa on Siddin mukaan hallituskumppani Lega, joka on menettänyt äärioikealla protestipuolueen asemansa Vannaccin Kansalliselle tulevaisuudelle.