EU:n rajavartiosto siirtymässä paperilta käytäntöön
Esitys Euroopan yhteisen raja- ja rannikkovartioston perustamisesta sai odotettua myönteisemmän vastaanoton EU-maiden johtajilta Brysselissä.
Perjantaina päättyneessä huippukokouksessa käytiin alustava keskustelu asiasta, eikä isoja soraääniä tässä vaiheessa kuultu.
Yhteisen rajavartioston toteutus on kuumimpia kysymyksiä Brysselissä joulutauon jälkeen, jolloin Hollanti ottaa vetovastuun EU:n puheenjohtajana.
EU-maat lupaavat muodostaa kannan komission esitykseen Hollannin puheenjohtajakaudella eli kesäkuun loppuun mennessä.
Esitykseen sisältyy tulenarkoja kohtia, mutta perimmäisestä tavoitteesta jäsenmaiden on helppo olla yhtä mieltä: ulkorajavalvonnan tehostaminen on avain Schengen-alueen pelastamiseen ja pakolaiskriisin hallintaan.
Huippukokousta johtavan Donald Tuskin mukaan EU-johtajat antoivat rajavalvonnan vahvistamiselle laajan hyväksynnän.
– Se tarkoittaa, että vastedes Eurooppa ei ole enää haavoittuvainen sen vuoksi, että Schengenin raja olisi riittämättömästi suojeltu.
Paine ulkorajavalvonnan kiristämiseen on kasvanut entisestään Pariisin terrori-iskujen jälkeen, sillä iskuista epäillyt ovat päässeet vapaasti liikkumaan EU:n ja Syyrian välillä.
Yhteinen rajavartiosto ei korvaisi kansallisia rajaviranomaisia, vaan toimisi niiden apuna hätätilanteessa.
Tarkoituksena on vahvistaa merkittävästi EU:n nykyisen rajavalvontaviraston Frontexin toimivaltaa.
Uusi viranomainen saisi lisää työvoimaa ja oikeuden lähettää apujoukkoja ulkorajoille hätään joutuneen maan avuksi. Päätös voitaisiin tehdä tarvittaessa myös ilman kohdemaan suostumusta.
Ajatus on kiistanalainen, sillä oikeus päättää omista rajoista on valtioiden itsemääräämisoikeuden ytimessä. Huolia yritetään hälventää sillä, että hätiin lähetetyt joukot olisivat kohdemaan komennossa.
– Suomi on valmis harkitsemaan myös niitä keinoja, joilla voitaisiin pakottaa pyytämään apua. Ilman muuta ensisijaisena on se, että jokainen huolehtii rajoistaan ja päättää itse avustaan, sanoi pääministeri Juha Sipilä (kesk.).
Isoimmaksi koetinkiveksi on nousemassa päätöksentekomalli: jäsenmaat eivät halua antaa komissiolle valtaa joukkojen määräämisestä.
Mahdollinen ratkaisu olisi se, että EU-maat voisivat päättää asiasta keskenään määräenemmistöllä.