EU-johtajat etsivät yhteistä tietä

EU:n jäsenvaltioiden päämiehet kokoontuvat tänään huippukokoukseen Bratislavaan.

Pääministerit sopivat kesällä, että asialistalla on keskustelu valtioliiton tulevaisuudesta.

Eurooppa-neuvosto on periaatteessa unionin ylin elin. Sen puheenjohtajan Donald Tuskin linja poikkeaa muista EU:n instituutioiden johtajista.

– Hajoamisen aave kummittelee Euroopassa, eikä visio liittovaltiosta vaikuta minusta oikealta tavalta vastata siihen, Tusk sanoi puheessaan toukokuussa.

Jäsenmaat saapuvat Bratislavaan eri painotuksin.

Ranska ja Italia johtavat Välimeren maiden ryhmää, joka mielellään näkisi yhteisvastuun syvenevän.

Euroopan ”korvaamaton maa” Saksa on ajanut yhteisiä sääntöjä ja talouskuria, mutta vastustaa jyrkästi tulonsiirtounionia. Saksa on myös äärimmäisen sitoutunut yhteisöön.

– Kenties yhdenkään toisen Euroopan maan kohtalo ei ole niin lujasti yhteydessä EU:n olemassaoloon ja menestykseen, ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier kirjoittaa amerikkalaisessa Foreign Policy -lehdessä.

Saksa ja Ranska ovat perinteisesti olleet EU:n tärkein akseli. Maiden ulkoministerit hahmottelivat kesäkuussa unionille suuntaviivoja, jotka sallisivat ”eritahtisen Euroopan” eli halukkaiden kesken syventyvän integraation.

Kotimaidensa vasemmistopuolueisiin kuuluvat ministerit haluaisivat myös vahvistaa unionin sosiaalista ulottuvuutta. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yhteistä minimipalkkaa.

Oma ryhmänsä ovat keskisen Itä-Euroopan maat Puola, Unkari, Tšekki ja Slovakia, jotka ovat löytäneet toisensa erityisesti komission pakolaispolitiikan vastustamisessa.

– EU:n pitäisi nyt keskittyä sisämarkkinoihin ja muihin perusasioihin, maiden pääministerit paaluttivat yhteisessä julkilausumassaan.

Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Viro ovat usein edustaneet Suomen kanssa samanhenkistä käytännönläheistä ajattelua.

Suomea huippukokouksessa edustaa pääministeri Juha Sipilä (kesk).

Ihan takarivin taavina keskustajohtaja ei vertaistensa joukossa ole. EU-asioita seuraava Politico-sivusto listaa Sipilän neuvoston 11. vaikutusvaltaisimmaksi valtionpäämieheksi.

Pääministerin esikunnassa uskotaan, että Suomella voisi ratkaisukeskeisenä maana olla annettavaa tulevaisuuskeskusteluissa. Myös brittien jättämään EU:n puheenjohtajuuskauteen tarttumista harkittiin vakavasti.

Bratislavassa pitäisi siis olla jotain sanottavaa. Onko hallituksella yhtenäinen Eurooppa-linja?

Alkukesästä 2015 hallitustunnusteluissa keskustan ja perussuomalaisten välillä ensimmäinen kynnys oli EU-politiikka.

Olli Rehn (kesk.) ja Timo Soini (ps.) sulkeutuivat päiväksi eduskunnan neuvotteluhuoneeseen. Ulos tultiin yhteisymmärryksen kanssa. Hallituskokoonpanon täydensi EU-myönteinen kokoomus.

Sipilän hallituksessa koko vaalikauden mittainen EU-strategia on korvattu vuosittaisilla suunnitelmilla. Se on yksi tapa hallita puolueiden näkemyseroja ja kiteyttää asiat, joissa yhteinen tahto löytyy.

Vuoden 2016 suunnitelma esimerkiksi korostaa, että Suomi on käytännöllinen, rakentavan kriittinen ja ratkaisuhakuinen EU-maa. Se luettelee yksityiskohtaisesti Suomen kantoja maatalouspolitiikasta muuttoliikekriisiin.

Perussuomalaiset ovat olleet Sipilän hallituksen Eurooppa-politiikkaan ”ihan tyytyväisiä”, kansanedustaja Simon Elo toteaa. Hän toimii puolueensa vastuuhenkilönä EU-asioita käsittelevässä suuressa valiokunnassa.

Elo mainitsee esimerkkinä, että viime kesänä eurokriisin velloessa Suomi olisi hyväksynyt Kreikan euroeron.

– Me olemme sitoutuneet hallitusohjelman rakentavan kriittiseen EU-linjaan.

Perussuomalaisten piirissä on viritelty keskustelua Fixitistä eli kansanäänestyksestä Suomen EU-jäsenyydestä. Elon mukaan tällä hallituskaudella asia ei ole ajankohtainen, mutta vaalien kautta se voisi toteutua.

– Haluamme ensin katsoa, miten unioni seuraavan parin vuoden aikana kehittyy. Jos Brexitin tuloksena otetaan suunta liittovaltioon, on kysyttävä, haluammeko olla mukana, Elo asettelee.

Samanlaista ajattelua on Elon mukaan muiden maiden eurokriittisissä puolueissa. Hänestä paras vaihtoehto olisi unionin vieminen lähemmäs alkuperäistä talousyhteisöä.

– Suomen ei pitäisi olla ajopuu, vaan meillä on oltava omia näkemyksiä ja haettava liittolaisia. Saksa voisi suurena maana johtaa tällaista reformilinjaa.

Kriisissä voi piillä EU:n uudistumisen siemen.

Katri Kulmuni

Johtaa pitäisi myös pääministeripuolue keskustan. Suomen Eurooppa-politiikka on ennenkin muotoutunut keskustan piirissä käydyissä keskusteluissa.

– Kriisissä voi piillä EU:n uudistumisen siemen, keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni sanoo.

Tarve eurooppalaiselle yhteistyölle ei ole kadonnut.

– Tämän päivän maailmassa on niin paljon rajat ylittäviä kysymyksiä, joista kansallisvaltiot eivät yksin selviäisi, Kulmuni perustelee.

Suomelle tärkeitä ovat esimerkiksi kauppapolitiikka, kehityspolitiikka ja ilmastonmuutoksen torjuminen.

– Näillä aloilla EU:n on oltava aidosti globaali toimija, joka vahvistaa pientä maata, Kulmuni sanoo.

Vastavuoroisesti otetta pitäisi höllätä asioista, jotka hoituvat parhaiten jäsenmaissa ja alueilla. Kulmuni hyväksyisi myös sen, että jotkin jäsenmaat tekisivät keskenään tiiviimpää yhteistyötä.

– Yhdentymisen ei tarvitse aina tarkoittaa vallan keskittymistä. Valtaa voitaisiin myös hajauttaa lähemmäs kansalaisia, Kulmuni pohtii.

Se olisi uskollisuutta EU:n ytimeen kirjatulle läheisyysperiaatteelle.

Vahvimmat visiot Eurooppa-keskustelussa ovat tähän asti esittäneet laidat. Ne, joiden mielessä siintää Euroopan Yhdysvallat, ja ne, jotka purkaisivat koko liiton.

Pystyisikö keskusta tarjoamaan Euroopalle innostavan suunnan liittovaltion ja hajoamisen välillä?

– Meillä on tuhannen taalan paikka, Kulmuni kiteyttää.

Toimittaja Teppo Säkkisen reportaasi EU:n tulevaisuudesta ilmestyi kokonaisuudessaan 26.8. Suomenmaassa.