Työpaineet ja vähäinen vaikutusvalta hallaa hyvinvointialueiden vetovoimalle – "Olen huolissani, kuka hoitaa minua mummona"
Paljon työpaineita ja vähän sanavaltaa. Tämä on stressaava yhdistelmä, joka kuormittaa hyvinvointialueiden työntekijöitä. Heistä lähes joka viides kokee paljon työstressiä, selviää Työterveyslaitoksen tuoreesta katsauksesta.
Torstaina julkistettu Mitä kuuluu hyvinvointialueiden hyvinvoinnille -katsaus kertoo yhdentoista hyvinvointialueen tilanteesta syksyllä 2023 eli noin kymmenen kuukautta siitä, kun ne aloittivat toimintansa.
Katsaus kokoaa keskeiset tulokset kahdesta hyvinvoinnin kyselytutkimuksesta viime vuodelta sekä vertailevan näkymän sote-alan työhön koko 2000-luvulla. Viime syksyn tutkimuskyselyihin osallistui yhteensä lähes 68 400 työntekijää. Vastausprosentti oli 55.
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus lisäsi työpaineita ja heikensi työhyvinvointia etenkin sirpalealueilla, joilla lukuisista organisaatioista muodostettiin uusi hyvinvointialue, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jaana Laitinen.
– Vaikka hyvinvointialueuudistusta valmisteltiin poliittisesti yli 15 vuotta, muutos tapahtui käytännössä nopeasti, Laitinen huomauttaa STT:n haastattelussa.
– Muutos on toki vielä kesken, mutta myönteiseksi sen kokevien osuus on aika matala, keskimäärin 16 prosenttia kaikista vastaajista.
Laitisen mukaan kielteinen asenne kumpuaa helposti siitä, ettei työntekijöitä ole otettu riittävästi mukaan historiallisen muutoksen suunnitteluun. Vastaajista lähes joka toinen koki, ettei töissä ole ollut vaikutusmahdollisuuksia muutoksiin, vaikka se lisäisi hallinnan tunnetta ja vaikuttaisi sitä kautta myönteisesti työhyvinvointiin.
– Työntekijät toisivat myös parhaan asiantuntemuksen. Lisäksi he motivoituisivat ja sitoutuisivat paremmin muutoksiin. Hyvinvointi syntyy työssä.
Kiire nähdään usein esteenä työn kehittämiselle ja osallistavalla suunnittelulle. Laitinen neuvoo aloittamaan pienillä kokeilulla työn lomassa.
– Ripotellaan ja liitetään kehittämistyötä esimerkiksi työyhteisön säännöllisiin kokouksiin.
Kun hyvinvointialueilla tehdään päätöksiä vaikkapa asiakkaiden paremmista hoitopoluista, Laitisen mielestä olisi puntaroitava myös sitä, mitä päätökset merkitsevät työntekijöille. Tällä on suora vaikutus heidän työkykyynsä ja sitä kautta myös ihmisten saamaan hoitoon.
– Kaikista vastaajista lähes kaksi viidestä kokee työkykynsä alentuneen, sosiaalityöntekijöistä jopa joka toinen. Heidän asiakkainaan on paljon muun muassa lapsiperheitä ja haavoittuvia ihmisiä, kuten muuallakin sotessa ja pelastustoimessa.
Kyselytutkimusten tulosten vertailu aikaisempiin mittauksiin antaa karun kuvan siitä, miten sote-alan työntekijöiden alentunut työkyky on yleistynyt.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mika Kivimäki arvioi STT:n haastattelussa, että pitkän aikavälin vertailussa huolestuttavin trendi on alle 30-vuotiaiden työntekijöiden arvio omasta työkyvystään.
Vertailuissa käytettiin Työterveyslaitoksen tekemiä henkilöstön hyvinvointitutkimuksen tuloksia vuosilta 2000–2021.
– Vuonna 2000 kuusi prosenttia alle 30-vuotiaista arvioi työkykynsä alentuneeksi, viime syksynä peräti 30 prosenttia, Kivimäki kertoo.
Hänen mukaansa työkuormitus ei näytä olleen ainakaan laukaiseva tekijä vaan kehitystä selittävät myös nuorten elintavat ja passiivisemmaksi muuttunut arki. Ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet samaa tahtia kuin arvio työkyvystä on heikentynyt.
– Vuonna 2000 lihavia oli viisi prosenttia, viime vuonna 20 prosenttia. Paino ei vaikuta siihen, kuinka hyvää työtä työntekijät tekevät, mutta lihavuudella on suora yhteys esimerkiksi sairauspoissaoloihin.
Tutkimusprofessori Laitinen sanoo toivovansa, että sote-alan ammatillisissa opinnoissa vahvistettaisiin alalle opiskelevien taitoja pitää huolta palautumisestaan ja työkyvystään.
– Se on osa hyvää ammattitaitoa, hän toteaa.
Jos nuorten työkyky jatkaa heikkenemistään, seuraukset ovat vakavia alalla, joka kärsii jo nyt työvoimapulasta.
– Olen huolissani, kuka hoitaa minua mummona. Työelämään astuvat ikäluokat pienenevät merkittävästi ja samalla iäkkäiden ikäluokat suurenevat. Työvoimapulaa on useilla aloilla, joten on tärkeä kysymys, miten vetovoimaisia hyvinvointialueiden työt ovat siinä yhtälössä.
Työterveyslaitoksen katsauksen mukaan 61 prosenttia kaikista hyvinvointialueiden työntekijöistä suosittelisi työnantajaa ystävälleen.
– Tämä kuvaa alan vetovoimaa. Osuus on hieman alentunut, muttei dramaattisesti, Laitinen arvioi.
Julkisuudessa sote-ala näyttäytyy usein kielteisessä valossa. Laitinen toivoisi keskusteluun myös myönteisiä puolia ja ymmärrystä, miksi epäkohtia nostetaan esiin.
– Kun ne saadaan näkyväksi, asioita voidaan kehittää parempaan suuntaan.
Katsauksen kertomia myönteisiä asioita alasta ovat hänen mukaansa esimerkiksi työntekijöiden sitoutuminen, toimiva yhteistyö työyhteisöissä ja oikeudenmukaiseksi koettu johtaminen.
– Hyvinvointialueiden työntekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi, Laitinen sanoo.
Myös Kivimäki näkee, että sote-ala on mainettaan parempi.
– Julkikuva on kielteisempi kuin meidän numeromme näyttävät, hän toteaa.
– Vastaukset eivät kerro siitä, että ala olisi kriisiytynyt. Ihmiset kokevat työnsä keskimäärin mielekkääksi. Raskaus tulee osittain siitä, että tulevaisuus koetaan epävarmaksi, kun koko ajan puhutaan esimerkiksi säästöpaineista.