Sitra: Suomalaiset kansanedustajat nokittelevat toisiaan Twitterissä – keskusteluilmapiiri kärjistyy somen luonteen vuoksi
Suomalaiset kansanedustajat nokittelevat toisiaan Twitterissä. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran selvityksen mukaan nokittelulla on huomattavasti helpompi herättää reaktioita kuin politiikan arkisilla aihepiireillä.
Sitran asiantuntija Hannu-Pekka Ikäheimo kertoo nokittelun tarkoittavan sitä, että puhutaan ohi ja kiinnitetään huomiota toisten virheisiin. Ei mennä faktat edellä.
– Nokittelu viittaa kärkkääseen keskustelukulttuuriin, Ikäheimo luonnehtii asiaa STT:lle.
Sitran mukaan nopeasti muuttunut mediaympäristö uhkaa rapauttaa demokratian perustuksia niin Suomessa kuin maailmallakin.
Sosiaalisen median vaikutuksista demokratiaan, keskusteluilmapiirin kärjistymiseen sekä kansalaisten luottamukseen on käyty viime vuosina ja viikkoina vilkasta keskustelua muun muassa Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin liittyvien levottomuuksien vuoksi.
Levottomuudet johtivat siihen, että Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin Twitter-tili suljettiin.
– Nykyisessä mediaympäristössä kohauttaminen, kärjistäminen ja vastakkainasettelut toimivat, sillä algoritmit on suunniteltu palkitsemaan niistä näkyvyydellä, arvioi Sitran johtava asiantuntija Jukka Vahti tiedotteessa.
Suomalaisten kansanedustajien Twitterin käyttö on osa globaalia kehitystä. Selvityksen mukaan suomalaisten puolueiden Twitter-viestinnässä on selviä eroja.
Esimerkiksi oppositiopuolueiden kokoomuksen, perussuomalaisten ja Liike Nytin viestintä on usein nokittelevaa, kun taas hallituspuolueiden SDP:n, vihreiden, keskustan ja RKP:n viestinnässä on enemmän sordiino päällä.
Selvitys koskee maaliskuun 2019 ja maaliskuun 2020 välistä aikaa.
Eniten tviittejä lähetti kokoomuksen Timo Heinonen ja eniten reaktioita aiheutti vasemmistoliiton Li Andersson. Eniten reaktioita suhteessa tviittien määrän sai aikaiseksi perussuomalaisten Jussi Halla-aho.
Ikäheimo arvioi, että somealustojen huomion kalasteluun ohjaavat kannusteet ovat ruokkineet vihaa ja ärtymystä siinä määrin, että halukkuus osallistua julkisiin keskusteluihin laskee.
Sosiaalisen median algoritmit nostavat hänen mukaansa esiin hyvin tunnepitoisia viestejä, jotka kiinnostavat ihmisiä.
– Vallalla olevat trendit vievät kehitystä väärille urille. Valta keskittyy suurille teknologiayhtiöille, jotka eivät ole lupauksistaan huolimatta saaneet väärien tietojen leviämistä kuriin.
Sitran mukaan kehitykseen voidaan kuitenkin vaikuttaa. Tarvitaan paitsi uutta sääntelyä, myös uudenlaisia osallisuuden ja osallistumisen tapoja.
– Sosiaalisessa mediassa piilee yhä valtava demokratiapotentiaali, Ikäheimo arvioi.
Hän korostaa, että kehityskulkuihin voidaan vaikuttaa, mutta se edellyttää tietoisia toimia niin poliittisilta päätöksentekijöiltä, sosiaalisen median jättiyrityksiltä kuin kansalaisiltakin. Tarvitaan ajattelu- ja toimintatapojen muutoksia.
– Perinteisen medialukutaidon rinnalla on syytä korostaa kriittisen teknologialukutaidon merkitystä. Se on medialukutaitoa kokonaisvaltaisempi lähestymistapa aikakauteen, jossa median ja yleisön, vaikuttajan ja vaikutettavan sekä digitaalisen ja fyysisen rajat muuttuvat yhä häilyvämmiksi, Ikäheimo sanoo.
Hänen mukaansa jokainen somen vaikutuksen kohteena oleva ihminen on potentiaalinen vaikuttaja.
– Kriittinen teknologialukutaito on katseen kohdistamista siihen, millainen vaikuttaja ihminen haluaa olla ja millaista keskustelukulttuuria hän haluaa edistää.
Ikäheimo painottaa, että teknologialukutaito on näin kattavampi lähestymiskulma digitaaliseen viestintäympäristöön kuin pelkkä medialukutaito.
Jukka Vahti huomauttaa, että viestintäteknologiset murrokset – onpa sitten ollut kysymys kirjapainotaidosta, lennättimestä, sanomalehdestä, radiosta tai televisiosta – ovat ennenkin tuoneet mukanaan uusia vaikuttamisen tapoja ja jakaneet valtaa uudelleen.
Näin on käynyt myös meneillään olevassa digitaalisessa murroksessa, joka on vasta alussa.
Vahdin mukaan nykyiset somealustat ja niiden toimintamallit, eivät ole kehityksen päätepiste. Siksi juuri nyt on tärkeää yhteistuumin kuvitella ja kehittää vaikka kokeilujen kautta vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, mediaympäristöjä ja osallisuuden muotoja.