Kukaan ei ole osannut selittää, miksi Koskelan henkirikos tapahtui – professorin mukaan kiusaavista lapsista ja kiusaamisen tavoitteista tiedetään kuitenkin varsin paljon
Poliisitutkinta ja oikeudenkäynti eivät ole pystyneet osoittamaan syytä sille, miksi poikakolmikko pahoinpiteli joulukuussa ikätoverinsa kuoliaaksi Helsingin Koskelassa.
Tutkinnassa selvisi, että 16-vuotiaaseen poikaan kohdistunut kiusaaminen ja väkivalta olivat jatkuneet pidemmän aikaa. Helsingin Sanomien mukaan poikaa oli kiusattu jo alakoulussa.
Uhrin jo päiväkodista asti tunteneet syytetyt leikkivät tämän kanssa ”rankaisuleikkiä”, johon kolmas syytetty syksyn aikana liittyi, omien sanojensa mukaan saadakseen hyväksyntää kahdelta muuta.
– Mitään järkevää tai vähemmän järkevää syytä epäillyt eivät ole käyttäytymiselleen osanneet kertoa, poliisi toteaa esitutkintapöytäkirjassaan.
Syyttäjien mukaan mitään motiivia ei noussut esille myöskään oikeudenkäynnin yleisöltä salatuissa kuulemisissa.
Kiusaamista pitkään tutkinut Turun yliopiston professori Christina Salmivalli sanoo, että tutkimuksessa on selvitetty, minkälaiset lapset ja nuoret kiusaavat ja mitä he kiusaamisella tavoittelevat. Hänen mukaansa kiusaavia lapsia yhdistää yleisesti empatian puute ja halu saada valtaa.
Salmivalli ei ota kantaa Koskelan henkirikokseen, vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Tutkimuksessa on tunnistettu neljä ihmistyyppiä, joilla on suurempi riski alkaa kiusata muita. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat lapset, joita itseään on kiusattu ja joilla on impulsiivisuutta, tunnesäätelyn häiriöitä ja ongelmia koulussa. Toinen ryhmä on johtajatyyppi, johon kuuluvien status muiden lasten keskuudessa on korkea, joita ihaillaan ja joilla on myönteisiä ominaisuuksia kuten hyvä huumorintaju.
– Heillä on korostunut tarve dominoida muita ja käyttää valtaa, ja he saavat usein muut mukaan kiusaamiseen.
Kolmanteen kiusaajatyyppiin kuuluu Salmivallin mukaan niin sanotusti tavallisia lapsia, jotka kuitenkin porukassa toimivat typerästi. He saattavat koulupäivän jälkeen kokea kiusaamisesta katumusta, mutta mennä silti siihen seuraavana päivänä mukaan.
Neljännen kiusaajatyypin muodostavat tunnekylmät ja empatiaan kyvyttömät lapset. Heille toisten ihmisten kärsimys ei merkitse mitään tai he jopa saavat siitä mielihyvää, Salmivalli sanoo. Aikuisten kohdalla piirteistä puhutaan psykopatiana.
Mitä kiusaava lapsi sitten kiusaamisellaan saa? Yksi vastaus löytyy siitä, miksi kiusaaminen tapahtuu ryhmässä.
– Kiusaaminen on usein sellaista, että siinä signaloidaan jotain ryhmän jäsenille. Mielihyvä tulee siitä, että saa muiden huomion, saa ne nauramaan, saa ne mukaan, saa heiltä pelonsekaista kunnioitusta.
Ryhmästä löytyy Salmivallin mukaan myös syy sille, miksi kiusaaminen jatkuu. Aloitteellisimpana kiusaamisessa on usein johtajatyyppinen lapsi, jolle muiden on vaikeampi näyttää, että hänen toimintaansa ei hyväksytä.
– Kaikilla saattaa yksityisesti olla sellainen tunne, että tämä on vähän väärin, mutta kun muut eivät näytä reagoivan, niin parasta vain nauraa mukana. Näin kiusaamisesta syntyy normi.
Salmivalli sanoo, että vaikka aikuisten vastuulla on ennaltaehkäistä kiusaamista, tosiasiassa lapsilla ja nuorilla on voima lopettaa kiusaaminen. Hän lisää, että vaikka lapsi olisi neuvoton, eikä uskaltaisi puuttua tilanteeseen, asiasta voi kertoa aikuiselle tai koettaa tukea kiusattua.
– Jos et tiedä mitä tehdä, älä ainakaan mene mukaan. Älä palkitse kiusaavia esimerkiksi nauramalla ja tuottamalla heille statusta.