Eduskunnassa keskusteltiin siitä, mitä termiä syrjäytymisestä pitäisi käyttää – "Niin kauan kuin on puhuttu syrjäytymisestä olen saanut näppylöitä"

Syrjäytymis-sanat vaihtuivat syrjäyttämis-sanoiksi kansanedustaja Sebastian Tynkkysen (ps.) puheenvuorossa, kun eduskunta keskusteli kansalaisaloitteesta, jolla vaaditaan lasten ja nuorten syrjäytymiseen johtaviin ongelmiin puuttumista.

Aiemmin keskustelussa Pirkka-Pekka Petelius (vihr.) oli sanonut, että ”niin kauan kuin on puhuttu syrjäytymisestä olen saanut näppylöitä”.

– Ikään kuin ihminen olisi itse halunnut syrjäytyä. Parempi olisi syrjäytetty, hän sanoi.

Tynkkynen sanoi vaihtaneensa tekstissään sanan syrjäytyminen syrjäyttämiseksi Peteliuksen puheenvuoron jälkeen ennen omaa vuoroaan.

– Lasten ja nuorten syrjäyttäminen on yhteiskunnan vastuulla, hän muun muassa totesi.

Myös kokoomuksen Pauli Kiuru (kok.) piti hyvänä huomiona, että syrjäytyminen sanana on ongelmallinen.
– Subjekti ja objekti täytyy erottaa toisistaan.

Kansalaisaloitteessa vaaditaan lakia, joka takaisi jokaiseen alakouluun aikuisen, jolla on terapeuttisia taitoja. Aikuisen tehtävänä olisi ennaltaehkäistä koulukiusaamista ja muita turvallista koulunkäyntiä haittaavia ongelmia.

Aloitteen on pannut vireille nykyinen kansanedustaja Ari Koponen (ps.), joka tunnetaan Brother Christmas -hyväntekeväisyysjärjestön keulahahmona.

Neljä vuotta sitten uudistettu oppilashuoltolaki velvoittaa kouluja tarjoamaan psykologi- ja kuraattoripalveluja oppilaille.

Palvelut ovat kansalaisaloitteen mukaan kuitenkin usein tarjolla muualla kuin koulujen tiloissa eivätkä ole tämän takia tehokkaita.

Aloitetta kiiteltiin puheenvuoroissa. Useissa puheenvuoroissa pidettiin kuitenkin tärkeänä, että syrjäytymisen ehkäisyn pohja pitäisi luoda jo ennen kouluikää eli, että apua annettaisiin jo neuvoloissa ja päiväkodeissa.

Opetusministeri Li Andersson (vas.) sanoi pitävänsä tarpeellisena parantaa jo nyt kouluissa työskentelevien aikuisten toimintaedellytyksiä. Ministerin mukaan hallitus on siksi sitoutunut vahvistamaan sekä oppilas- että opiskelijahuollon palveluita vaalikauden aikana 29 miljoonalla eurolla.

Hän kuitenkin jättäisi kunnille harkintavaltaa, miten lasten ja nuorten tukeminen järjestetään.

– Joissakin kouluissa voi olla tarvetta nuorisotyöntekijöille, joissakin kouluissa koulumummoille ja -vaareille, monissa kouluissa on jo ollut psykiatrian puolen työntekijöitä, joita käytetään.