Antti Kaikkosen talo valmistui, ja seuraavaksi keskusta kaipaa "pientä laittoa"

Keskusta

Tältäkö näyttää keskustalaisen unelmakoti? Mäen päällä komeilevan hirsitalon ikkunoista avautuu kumpuilevaa peltomaisemaa silmänkantamattomiin. Traktoreita liikkuu lähistöllä enemmän kuin henkilöautoja.

Sipooseen juuri valmistunut talo tehtiin pohjoisen hirrestä, sillä se kasvaa hitaasti – tiiviiksi ja lujaksi.

– Ne rikkaat sipoolaiset asuvat sitten meren rannalla, talon isäntä, keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen, 50, lohkaisee.

Kaikkonen myöntää kyllä, että perheen talosta tuli sellainen kuin toiveissa oli. Hän teki talvella pitkää päivää rakennushommissa, kun projekti oli loppusuoralla.

– Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että olen tätä taloa itsekin tehnyt, vaikka ammattimiehet hoitivat suurimman osan.

Kaikkonen ei kuitenkaan tee julkisesti sen suurempaa talokierrosta, siinä menee yksityisyyden raja.

Kaikkonen asui pikkupojasta asti Tuusulassa, mutta muutto Uudenmaan sisällä ei aiheuttanut suurta identiteettikriisiä.

– Ei tarvitse mennä kuin vuoteen 1643, kun Sipoo ja Tuusula kuuluivat samaan kuntaan, hän huomauttaa.

Keskustan puheenjohtajaksi pyrkivä Kaikkonen näkee taloprojektissa myös mahdollista teemaa puoluekokouspuheeseensa.

– Ehkäpä sitä voisi pohdiskella, miten keskustatalosta saisi entistä ehomman. Sen kivijalka on kunnossa, mutta talo itsessään kaipaa vähän laittoa.

Toukokoisena maanantaina kotona on myös flunssaa poteva Anton. Antti ja Jannika Kaikkosen kuopus täyttää heinäkuussa kaksi vuotta. Pikkuveljeään kaksi vuotta vanhempi Alvar on juuri toipunut kevätflunssastaan ja päässyt taas päiväkotiin.

Puheenjohtajakisaan ilmoittautuessaan Kaikkonen asetti ehdoksi sen, että valituksi tultuaan hän jättäisi aikaa myös perheelleen. Pieni flunssapotilas on käytännön esimerkki tälle tarpeelle.

– Näitä tilanteita tulee, ja muutenkin lapset ovat vielä aika pieniä. Ajattelin, että on reilua kertoa etukäteen ajankäytöstäni.

Kaikkosen mukaan hänelle tullut palaute asiasta on ollut ymmärtävää ja kannustavaa.

– Ainakin meikäläisen korviin on kantautunut hyvää suhtautumista asiaan. Ajattelen niin, että hyvällä työnjaolla varapuheenjohtajien ja puoluesihteerin kanssa asiat kyllä hoituvat.

Kaikkonen oli uranuurtaja myös siinä, että hän jäi ensimmäisenä suomalaisministerinä isyysvapaalle.

Ratkaisu on herättänyt yllättävääkin kiinnostusta. Äskettäin Kaikkonen kutsuttiin puhumaan aiheesta Etelä-Koreassa pidettävään seminaariin. Maailman alhaisimman syntyvyyden maassa entisen puolustusministerin isyysvapaa kiehtoo, mutta keskustapoliitikko joutui kieltäytymään reissusta aikataulusyistä.

Kaikkonen pitää Suomen kattavia perhevapaita tärkeinä, vaikka ne eivät ratkaisekaan alhaisen syntyvyyden kiperää pulmaa.

– Syntyvyyden romahdus on erittäin vakava ongelma, josta pitäisi puhua huomattavasti aiempaa enemmän, hän sanoo.

– Jokainen ymmärtää tämän, jos miettii maamme tulevaisuutta muutamia kymmeniä vuosia eteenpäin. Ei se kovin valoisaa kuvaa anna, jos meiltä vähän kärjistäen loppuvat lapset tästä maasta.

Kaikki eivät saa lapsia tahdostaan huolimatta, Kaikkonen muistuttaa. Poliitikkojen täytyy hänestä kuitenkin puuttua siihen, jos lapsia ei uskalleta tehdä siksi, ettei tulevaisuuteen luoteta.

– Myönteisempää ja parempaa tulevaisuuden kuvaa pitäisi kyllä pystyä rakentamaan. Tässä hallitus on mielestäni epäonnistunut.

Kaikkosen mukaan nyt tarvittaisiin enemmän talouskasvun näkymiä ja ”sellaista henkeä, ettei vain synkistellä”. Petteri Orpon (kok.) hallitus tarjoilee lähinnä leikkauksia ja veronkorotuksia, hän näkee.

– Pienituloisiin lapsiperheisiin kohdistuvilla toimilla ja leikkauksilla 17 000 lasta joutuu köyhyysrajan alle. Tällä tuskin on myönteistä vaikutusta syntyvyyteen.

Keskustan kenttäväen katseet kohdistuivat puolustusministerinä viime vaalikaudella ansioituneeseen Kaikkoseen, kun Annika Saarikko ilmoitti jättävänsä puolueen puheenjohtajuuden kesäkuiseen Jyväskylän puoluekokoukseen.

Kaikkonen nousi keskustalaisten ylivoimaiseksi suosikiksi eri medioiden puheenjohtajakyselyissä. Vuodesta 2003 eduskunnassa vaikuttanut Kaikkonen päätti vastata kutsuun.

– Yhteydenottoja tuli ympäri Suomen, hän sanoo.

Kisaan lähti myös kuhmolainen kansanedustaja Tuomas Kettunen. Suurien tunteiden puheenjohtajakamppailusta ei ole tällä kertaa merkkejä, ja Kaikkonen näkee siinä hyviäkin puolia.

– Itselleni sopisi ihan hyvin, jos keskustassa elettäisiin sopuisasti nyt jonkin aikaa. Keskustan kannatus on niin alhaalla, ettei keskinäiseen tappeluun kannata käyttää energiaa. Meidän tulee koota voimamme ja alkaa haastaa muita.

Kaikkonen on poliitikkona mukavan ja huumorintajuisen miehen maineessa. Hän puuttuu kuitenkin tähän kuvaukseen välittömästi.

– Ei pidä paikkaansa. Siinä on kysymys väärinkäsityksestä, hän sanoo ja nauraa päälle.

Kaikkonen toki myöntää, ettei hänen persoonansa muuttuisi myöskään oppositiopuolueen johtajana.

– En koe olevani varsinainen räksyttäjäluonne, mutta pyrin rakentavaan kritiikkiin ja siihen, että keskusta voisi tehdä omia avauksiaan. Mutta on hyvä, että meillä on puolueessa erilaisia persoonia ja niitäkin, jotka haastavat hallitusta aggressiivisemmin.

Kaikkonen haluaa turvallisuudesta vahvemman teeman keskustalle. Turvallisuudella hän ei tarkoita vain viime vuosien leipälajiaan eli sotilaallista maanpuolustusta.

– Turvallisuus on myös sitä, että kaduilla ja kyläteillä on turvallista liikkua, arjen palvelut toimivat ja sairaana pääsee hoitoon. Huoltovarmuus, omavaraisuus, kotimainen energia, kotimainen ruoka, Kaikkonen luettelee.

Hän muistuttaa, että viime vuodet ovat olleet keskustalle vaikeita, koska ajat ovat suosineet politiikan ääripäitä ja vastakkainasettelua.

– Mutta en usko, että tällaisella repivällä politiikalla rakennetaan hyvää Suomea. Uskon, että kasvava osa suomalaisista ryhtyy pohtimaan, että nyt ei mennä oikeaan suuntaan.

Kaikkonen sanoo, että perussuomalaisten puheet ennen vaaleja ja teot vaalien jälkeen ovat monin paikoin ristiriidassa.

– Enpä olisi kovin yllättynyt, vaikka tämä näkyisi perussuomalaisilla jo eurovaalien tuloksessa.

Kaikkonen sanoo uskovansa siihen, että keskustan kannatus vielä nousee, kun puoluekokouksen jälkeen aletaan rakentaa parempaa suuntaa Suomelle ja puolueelle.

– Sellainen seppä en kuitenkaan ole, että voisin tehdä sen yksin. Mutta jos saamme tätä henkeä keskustaväkeen, niin saamme melkoisia aikaan. 

Kaikkonen pyrki keskustan johtoon myös syksyllä 2019, jolloin hän hävisi kisan Katri Kulmunille. Tuolloin Kaikkonen laati pamfletin tavoitteistaan, mutta tällä kertaa hän ei ole aikeissa tehdä samaa.

– Nyt ajattelen niin, että ehdokas on tässä, ehdokas on tuttu ja ajatukseni ovat varmaan suurin piirtein tuttuja. Ohjelmatyö tehdään sitten keskustassa yhdessä, jos tulen valituksi puheenjohtajaksi. 

Kaikkonen haluaa ennen kaikkea valaa keskustalaisiin parempaa itseluottamusta. 

– Keskustaväki on ollut viime vuodet vähän siipi maassa ja kallella kypärin. Voisimme pikkuhiljaa suunnata katsetta eteenpäin. Jos muiden puolueiden touhuja katsoo niin huomaa, ettei meillä ole mitään erityistä hävettävää.

Syksyn 2019 puoluekokouksessa Kaikkonen piti kuuluisan ”reppupuheensa”, jota kehuttiin laajasti erinomaiseksi esimerkiksi poliittisesta puheesta.

Kaikkonen kävi raadollisen rehellisesti läpi sen, mitä hyvää ja pahaa reppuun on politiikassa kertynyt. Pahin oli vaalirahakohun aikainen tuomio Nuorisosäätiö-tapauksessa.

”Lue keskustan kultapojan kaatuminen”, otsikot kirkuivat.

Suurien suomalaisten urheiluhetkien katsominen oli Kaikkoselle tuolloin terapiaa. Hän päätti nousta kuin Lasse Virén kultajuoksussaan. Keskustakin on valmis nousemaan kuin Lasse Virén, hän paalutti puoluekokoukselle.

– Takaisin isoksi puolueeksi, takaisin luottamuksen arvoiseksi – oikeudenmukaisen Suomen rakentajaksi, Kaikkonen puhisi.

Puolueen kannatusalho on kuitenkin jatkunut. Reppupuheen jälkeen tunnelmat muuttuivat keskustassa ja koko maassa, siitä pitivät huolen korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Kaikkonen oli puolustusministerinä ratkaisevassa asemassa viemässä Suomea Natoon, mutta valtiovarainministeripuolue keskusta kipuili Sanna Marinin (sd.) hallituksessa monilla muilla tavoilla.

– Talousasioissa emme saaneet omalle linjallemme hallituksen sisällä riittävää kannatusta, Kaikkonen sanoo.

– Mutta sanoisin, että isänmaan asioita hoidimme kuitenkin vähintäänkin tyydyttävällä tavalla.

Kaikkonen toteaa, että keskustalla on vielä matkaa pääministeripuolueen paikasta kisaamiseen.

– Nyt pitää lähteä vahvistamaan luottamusta keskustaan askel kerrallaan. Asetetaan ne eduskuntavaalitavoitteet sitten vähän lähempänä vaaleja.


Puheenjohtajaehdokas Tuomas Kettusen haastattelu julkaistaan Suomenmaassa 26. toukokuuta. Keskustan uusi puheenjohtaja valitaan Jyväskylän puoluekokouksessa 15. kesäkuuta.