Anne Kalmari kiittelee huoltovarmuuden toimimista: "Meillä on upea malli, jota Ruotsi kaipaa kiireesti takaisin"

Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja, keskustan Anne Kalmari muistaa ensimmäisen kokouksensa tuoreena huoltovarmuuskeskuksen alkutuotantopoolin jäsenenä varsin hyvin.

– Se pysähtyi pääministerin ilmoitukseen koronaviruksesta. Vakuuttavaa toimintaa. Me huolehdimme, että elintarvikeketjun osalta homma toimii, jopa valmiustilanteessa, hän kirjoitti facebook-päivityksessään.

Suomalainen huoltovarmuus sai uutta gloriaa uutisesta, jonka mukaan esimerkiksi Ruotsissa ruuan omavaraisuusaste on pudonnut jo 50 prosenttiin, kun se Suomessa on edelleen 80 prosenttia.

– Meillä on upea malli, jolla varmistetaan elintarvikeketjun toimiminen ja maatalouden tuotantoedellytysten jatkuvuus kaikissa olosuhteissa.

Koronaviruksen leviäminen on herättänyt ruotsalaiset huolestumaan, mitä tehdä, jos rajat menevät kokonaan kiinni ja ruoka loppuu.

– Ruotsi luopui huoltovarmuuteen satsaamisesta yleisen asevelvollisuuden lakkauttamisen yhteydessä. Nyt siellä kaivataan samaa mallia kiireesti takaisin, Kalmari muistuttaa.

Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä pysyvänä yhteistoimintaelimenä on komitean tapaan toimivia sektoreita ja pooleja.

Poolit on aikanaan on perustettu keskuksen ja toimialajärjestöjen välisillä sopimuksilla huolehtimaan toimialakohtaisesta varautumisesta. Alkutuotannon ohella myös kaupalla, jakelulla ja teollisuudella on omat poolinsa.

Anne Kalmari on ainoana poliitikkona mukana alkutuotantopoolissa, jonka tehtävänä on pyrkiä tukemaan ja ohjaamaan maataloustuotantoa poikkeusoloissa.

Pooli muodostaa oman toimialansa tilannekuvan ja tekee esityksiä tarvittavien kehittämishankkeiden toimeenpanosta.

– Tämä pesti periytyy oikeastaan maa- ja metsätalousministeri Jari Lepältä. On tärkeää, että pystyn omalta osaltani viemään viestiä myös päättäjien suuntaan, Kalmari toteaa.

Alkutuotantopoolissa on edustajia tuottajajärjestöistä, maataloushallinnosta, kaupasta, maataloudelle tuotantopanoksia tuottavasta teollisuudesta ja maataloustutkimuksesta.

Kalmari kiittelee poolin jäsenten sitoutumista tehtäväänsä erityisesti nyt, kun koko Suomi on valmiustilassa.

– Siitä olen erityisen iloinen, kuinka hyvin elinkeinoelämä on ollut varautumisessa mukana. Auttaa varmasti osaltaan myös heidän selviytymistään hankalassa tilanteessa.   

Alkutuottajien kannalta Kalmari näkee akuuttina kysymyksenä siementuotannon riittävyyden.

– Koko elintarvikeketjun kannalta on tärkeää, että siemenet saadaan maahan ajallaan. Esimerkiksi perunaa aletaan istuttaa jo huhtikuussa, joten sille haemme nopeita ratkaisuja, hän painottaa.

Tilanne voi kääntyä pitkän linjan omavaraisuuden näkökulmasta hankalaksi etenkin valkuaiskasvien osalta.

– Proteiinikasvien omavaraisuusaste on noin 20 prosenttia. Soisin siirryttävän soijasta kotimaiseen tuotantoon. Tätä voidaan edesauttaa myös tukipolitiikalla, Kalmari ennustaa.

Ongelmia voi muodostua myös työvoiman saatavuudesta.

– Akuutti asia on elintarvikeketjun työntekijöiden riittävyys alkutuotannosta aina kauppaan asti  sairastapauksissa. Nämä henkilöt on listattu kriittisten avainhenkilöiden listaan ja heille etsitään tuuraajat sairastapauksissa, jos tilanne kehittyy pahaksi.

Pula voi Kalmarin mukaan tulla erityisesti perunanistuttajista ja mansikanpoimijoista.

– Jos rajat menevät pitkäksi aikaa kiinni, niin mikä on kausityöntekijöiden mahdollisuus tulla ulkomailta Suomeen. Meidän tulisi saada kansanliike nuorista pelto- ja puutarhatöihin, kuten aikanaan mottitalkoissa, kansanedustaja ehdottaa.

Alkutuotantopoolin tehtävänä on huolehtia loppuun asti myös koronaviruksen leviämisen ehkäisemisestä.

– Esimerkiksi maahantuontirekoilta vaihdetaan kuskia ennen kuin ne ajetaan tukkuun. Tämä on hyvä osoitus varautumisen tasosta, Anne Kalmari huomauttaa.   

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) tutkija Heikki Laurikainen on kohtuullisen tyytyväinen suomalaisen yhteiskunnan ja myös kansalaisten varautumisasteeseen nykyisessä poikkeustilanteessa.

–  Suomalaiset ovat hyvin kriisinsietokykyistä kansaa. Kyllä minä tämän kriisin kohtaan mieluummin Suomessa kuin missään muualla, hän tiivistää.

Laurikainen luettelee sanojensa tueksi ainakin kolme eri osatekijää.

– Auttamishalu, resurssit ja luottamus viranomaisiin. Suomalaisilla on halu auttaa toisiaan, meillä on vahva huoltovarmuus ja kansainvälisesti tarkasteltuna olemme vauras maa, missä resurssit ovat jakautuneet suhteellisen tasaisesti.

– Lisäksi olemme tottuneet luottamaan viranomaisiin ja heidän antamiinsa ohjeisiin, mikä on erityisen tärkeää kriisitilanteessa.

Tutkija ei näe, että viime aikaiset vessapaperin ynnä muiden elintarvikkeiden hamstraukset olisivat merkki mistään hysteriasta.

– Kyse on ehkä enemmänkin sosiaalisen median aikaansaamasta ilmiöstä. Kyllä kaupoissa on edelleen enemmän täysiä kuin tyhjiä hyllyjä. Kaikesta mediahuomiosta huolimatta hamstraaminen on aika pieneksi ilmiöksi vielä jäänyt, hän arvelee.

Heikki Laurikainen piti viime vuoden keväällä Huoltovarmuusseminaarissa esitelmän tutkimuksesta, jossa mitattiin suomalaisten varautumista ja tietoisuutta huoltovarmuudesta.

Suomalaiset arvioivat olevansa kohtuullisen varautuneita tulipaloihin ja sähkökatkoihin, mutta jo selkeästi harvempi on varautunut esimerkiksi vedenjakeluhäiriöihin.

Niistä, jotka arvioivat olevansa heikosti varautuneita häiriöihin, lähes kolme neljästä  vastasi tuolloin kysymykseen vaihtoehdoilla ”luotan, että kaikki toimii” tai ”en ole tullut ajatelleeksi koko asiaa”.

– Vastaukset johtuvat osaltaan varmaan siitä, että meillä ei ole tämän suuruusluokan kriisiä ollut. Meneillän oleva tilanne antaa varmasti aihetta uuteen tutkimukseen, hän arvelee.

Kysyttäessä kotitalouksien varautumisen syistä nousi kakkostilalle tulipalon jälkeen vaihtoehto ”kauppojen jakeluhäiriöistä johtuva elintarvikepula”.

Laurikaisen tulkinnan mukaan kyse ei ole kuitenkaan siitä, että kansalaiset olisivat tuolloinkaan olleet erityisen huolissaan elintarvikkeiden riittävyydestä.

– Silloin ei tietysti ajateltu tai oltu tietoisia koronaviruksen tapaisesta epidemiasta. Mutta jos tilannetta peilataan siihen mitä koettiin varsinaisena uhkana, niin valtaosa arveli silloinkin selviytyvänsä ilman ruokakaupassa käyntiä sen normaalin vähintään kolme vuorokautta.