Analyysi: Aktiivimalli lisää työllisyyttä, mutta työttömyys ei ratkea pelkillä sanktioilla

Keskustelu työttömyysturvan aktiivimallista ei päättynyt, kun eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen ennen joulua.

Lakimuutoksen vastustamiseksi perustettu kansalaisaloite keräsi tarvittavat 50 000 allekirjoitusta jo ensimmäisten kahdeksan keräyspäivän aikana.

Tämä takaa, että eduskunta pääsee puntaroimaan työttömyysturvauudistusta vielä keväällä.

Mutta mitä uudistuksella tavoitellaan ja miksi sitä vastustetaan niin kovasti?

Aktiivimalli ei ole siinä mielessä radikaali uudistus, että työttömyyskorvauksen saamiseen liittyy jo nykyään vaatimuksia.

Tällä hetkellä työttömyyskorvauksen ehto on, että työtön on valmis ottamaan vastaan hänelle tarjottua työtä tai koulutusta sekä osallistumaan työllistymistä edistäviin palveluihin.

Jos nämä ehdot eivät täyty – eli työtön jättää esimerkiksi hakematta hänelle osoitettua työpaikkaa – työtön voidaan määrätä karenssiin, jonka aikana hänelle ei makseta työttömyyskorvausta lainkaan.

Uudessa mallissa työttömän aktiivisuudelle asetettuja vaatimuksia lisätään.

Työttömän on jatkossa osoitettava aktiivisuutta joko työskentelemällä 18 tuntia tai osallistumalla työllistymistä edistävään koulutukseen viiden päivän ajan kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana.

Jos ehdot eivät täyty, työttömälle maksettua etuutta leikataan vajaalla viidellä prosentilla.

Aktiivimallin taustalla on huoli työttömyysjaksojen pitkittymisestä Suomessa.

Työttömäksi joutunut henkilö halutaan aktivoida alusta alkaen työhakuun tai muihin työllistymistä edistäviin toimiin, sillä työllistymisen todennäköisyys alkaa laskea jo kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen.

Malli perustuu taloustieteellisiin tutkimuksiin, joiden mukaan työttömyysturvaan liittyvät sanktiot tai niiden uhka nopeuttavat työllistymistä.

Näihin tutkimuksiin viittasi myös STTK:n pääekonomisti Ralf Sund, joka totesi Suomenmaan haastattelussa , että olisi äänestänyt eduskunnassa hallituksen esityksen puolesta.

Sund oli mukana Martti Hetemäen johtamassa kolmikantaisessa työryhmässä, joka esitti alunperin Suomeen Tanskan kaltaista porrasteista työttömyysturvamallia.

Siinä työttömyyskorvaus olisi alussa korkeampi ja laskisi työttömyyden pitkittyessä matalammalle tasolle.

Tämä esitys ei kuitenkaan käynyt ammattiliitoille.

Nyt hyväksytty malli on kompromissi. Sanktioiden lisäksi tulee myös parannuksia, sillä työttömyysturvan alun karenssipäivät vähenevät seitsemästä viiteen.

Sundin mukaan suurin osa työttömistä jääkin uudistuksessa saamapuolelle, koska heidän työttömyytensä kestää alle kolme kuukautta.

Lisäksi työttömien omaehtoinen kouluttautuminen helpottuu.

Joku saattaa pitää positiivisena sitäkin, että kaikille tehtävän kaavamaisen leikkauksen sijaan työtön voi estää työttömyysturvan leikkaukset omalla aktiivisuudellaan.

Näkökulman nosti esiin muun muassa kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen Twitterissä .

Kaikki tutkimukset eivät vanno sanktioiden ja porrastusten hyödyllisyyden nimiin.

Toisaalta kaikki tutkimukset eivät vanno sanktioiden ja porrastusten hyödyllisyyden nimiin.

Esimerkiksi VATT:in viime lokakuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan lyhyempi ansiosidonnainen työttömyysturva lyhentää kyllä työttömyyden kestoa, mutta myös heikentää seuraavan työsuhteen palkkaa ja pituutta.

Pidempi ansioturva antaa työttömälle aikaa etsiä pidempään omaa osaamista vastaavaa työtä, ja tämä johtaa parempiin työttömyyden jälkeisiin työsuhteisiin.

Aihetta tutkineen tutkimusprofessori Tomi Kyyrän mukaan heikompien työsuhteiden tuomat verotulojen menetykset saattavat haukata jopa kaksi kolmasosaa lyhyempien työttömyysjaksojen tuomista julkisen talouden säästöistä.

Talouselämän aktiivimallista haastattelema Kyyrä sekä Taloudellisen tutkimukeskuksen Simo Aho olisivatkin toivoneet, että aktiivimalli oltaisiin otettu käyttöön vaiheittain, jotta sen vaikutuksia oltaisiin voitu tutkia nykyistä paremmin.

Oppositiopuolueiden lisäksi pääekonomisti Sundin työnantaja STTK ja muut ammattijärjestöt suhtautuvat aktiivimalliin kriittisesti.

Kriitikoiden suurin huoli on, että malli ei ota huomioon, että työnhakijoilla on ammateista ja asuinpaikoista riippuen erilaiset mahdollisuudet saada keikkatöitä ja päästä työvoimapalveluiden piiriin.

Tähän kiinnitti huomiota myös eduskunnan perustuslakivaliokunta. Niinpä lakiin liitettiin eduskunnassa lausuma, jossa edellytettiin uudistuksen vaikutuksien seuraamista.

Eduskunnan mukaan aktiivisuuden osoittamiseen kelpaavien keinojen valikoimaa täytyy tarvittaessa laajentaa, jotta  työttömyystukea eivät menetä sellaiset työnhakijat, jotka yrittävät aktiivisesti etsiä töitä ja saada työvoimapalveluita.

Mallia vastustetaan myös periaatteelliselta kannalta, sillä se vie Suomen työttömyysturvaa entistä vastikkeellisempaan suuntaan.

Mielenkiintoista on, että samaan aikaan käynnissä on hallituksen perustulokokeilu, jossa työttömyystukien kannustinloukkuja lähestytään täysin vastakkaisesta suunnasta.

Keskustan ajamassa kokeilussa seurataan mitä tapahtuu, kun työttömien kaitsemisen ja kontrolloimisen sijaan poistetaan byrokratia ja varmistetaan, että jokainen tienattu euro parantaa työttömän ansiotasoa.

Ongelma on, että kokeilu on vasta alussa ja työttömyysturvan uudistaminen perustulon suuntaan siintää vasta pitkän matkan päässä.

Ammattiliittojen vastustukseen saattaakin liittyä myös valtapoliittinen näkökulma.

Hallituksen päätös viedä aktiivimalli eteenpäin nopealla aikataululla on ymmärrettävää, sillä työllisyyden parantaminen on yksi hallituksen tärkeimmistä tavoitteista.

Vaikka aktiivimallin saldoksi arvioitu noin 10 000 henkilötyövuoden lisäys ei ole kovin suuri suhteessa kokonaistyöttömyyteen, mallin kannattajien mielestä työttömyyden vähentämisessä kannattaa ottaa kaikki keinot käyttöön.

Samalla hallitus tulee kuitenkin talloneeksi työmarkkinajärjestöjen varpaille.

Ammattiliittojen vastustukseen saattaakin liittyä valtapoliittinen näkökulma: hallitus on ottanut nyt vahvan roolin työttömyysturvan kehittämisessä, kun perinteisesti Suomessa työmarkkinajärjestöt ovat kehittäneet säädöksiä.

Selvää on, että työttömyys ei ratkea pelkästään sanktioilla. Keskeisin ongelma on, että työttömien osaaminen ja asuinpaikat eivät kohtaa työvoiman tarpeen kanssa.

Tämän ratkaisemiseksi tarvitaan entistä joustavampia tapoja kouluttautua, henkilökohtaisia polkuja työllisyyteen sekä kannusteita työn perässä muuttamiseen.

Aktiivimallin ohessa hyväksytyt helpotukset työttömien omaehtoiseen koulutukseen voivat olla monille kullanarvoisia.

Sanktiot vaikuttavat tutkitusti vähiten siellä, missä on eniten vaikeuksia työpaikan saannissa, nimittäin pitkään työttömänä olleiden keskuudessa.

Siksi poliitikkojen on syytä ottaa vakavasti ammattijärjestöjen kritiikki, jonka mukaan Suomen naapurimaissa Ruotsissa ja Tanskassa käytetään paljon Suomea enemmän rahaa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

Naapurimaissa on satsattu erityisesti työttömien henkilökohtaiseen palveluun, ja työvoimapalveluissa on moninkertainen määrä työntekijöitä Suomeen verrattuna.

Kannattipa aktiivimallia tai ei, työttömyysturvan rakenteellisesta uudistamisesta kannattaa olla kiinnostunut.

Tällä hallituskaudella alkanut talouden kasvu ei jatku ikuisesti.

Aktiivimallin kaltaiset työvoiman tarjontaa lisäävät uudistukset kannattaa tehdä nyt, kun työvoimalle riittää kysyntää.