50 vuotta sitten kahdeksan verkka-asuista miestä kiipesi olympiakylän verkkoaidan yli järkyttävin seurauksin – kaikki päättyi katastrofiin
Aamuyön pimeinä tunteina Münchenin olympiakylan verkkoaidan yli kiipesi kahdeksan tavallisiin asuihin pukeutunutta miestä. Oli syyskuun alku vuonna 1972.
Läheisellä sisäänkäyntiportilla ei ollut öiseen aikaan vartijoita. Öinen kiipeily verkkoaidan yli ei tuon ajan maailmassa tuntunut herättävän sen kummempaa huomiota.
Samaan aikaan verkkoaidan yli pyrki joukko humaltuneita amerikkalaisurheilijoita. He olivat olleet nauttimassa pikkutunneille asti kaupungin yöelämästä.
Nuoret auttoivat toisiaan ja hajosivat olympiakylän puolella eri suuntiin.
Hieman myöhemmin olympiakylästä alkoi kuulua ammuntaa. Verkkoaidan yli kiivenneet kahdeksan palestiinalaista terroristia olivat hyökänneet Israelin olympiajoukkueen majapaikkaan.
Terroristit kuuluivat Musta syyskuu -nimiseen terroristijärjestöön.
Painivalmentaja Moshe Weinberg ja painonnostaja Yossef Romano yrittivät hyökätä terroristien kimppuun. Molemmat saivat surmansa. Yksi urheilija, Gad Tsobari, onnistui pakenemaan.
Terroristit saivat panttivangikseen yhdeksän israelilaista.
Pian terroristit esittivät julkisuuten vaatimuksensa. He halusivat, että 234 Israelin vankiloissa olevaa vankia vapautetaan. Länsi-Saksan vankiloista he vaativat kahden tunnetun terroristin Andreas Baaderin ja Ulrike Meinhofin vapauttamista.
Vaatimuksiaan tehostaakseen terroristit uhkasivat panttivankien teloittamisella.
Vaatimuksiin ei kuitenkaan suostuttu. Terroristeille tarjottiin rahaa, mutta se ei heille kelvannut.
Aamupäivän aikana kisatapahtumat päätettiin keskeyttää.
Maailma seurasi piinallisia neuvotteluita herkeämättä televisioiden kautta. Poliisien ja neuvottelijoiden suunnitelmista kerrottiin televisiossa jopa turhankin tarkkaan, sillä terroristit katsoivat samoja lähetyksiä kisakylässä.
Lopulta myöhään illalla terroristien kanssa sovittiin, että he saavat lentää panttivankeineen Egyptin pääkaupunkiin Kairoon. Terroristeille ja panttivangeille järjestettiin helikopterikyyti kisakylästä lentokentälle.
Samaan aikaan poliisit ryhmittyivät lentokentällä väijytykseen. Poliiseilla oli viisi tarkka-ampujaa, sillä terroristeja oli neuvottelujen edetessä arveltu olevan viisi.
Poliisit eivät kuitenkaan olleet koulutettuja tarkka-ampujia. Heidän aseensakaan eivät olleet tarkkuuskivääreitä.
Seurauksena oli katastrofi. Syntyneessä tulitaistelussa kaikki panttivangit kuolivat. Myös yksi poliisi menehtyi. Terroristeista kuoli viisi. Kolme terroristia saatiin vangeiksi.
Poliisit ja Länsi-Saksan johto saivat seuraavina päivinä runsaasti arvostelua epäonnistumisestaan.
Kansainvälinen olympiakomitea ja kisajärjestäjät päättävät kuitenkin jatkaa kisoja olympiastadionilla järjestetyn muistotilaisuuden jälkeen.
Järkyttäviä tapahtumia alettiin kutsua nimellä Münchenin verilöyly. Tapahtumista tulee syyskuun 5.–6. päivä kuluneeksi tasan 50 vuotta.
Kisojen avajaisista on perjantaina 26. elokuuta kulunut saman verran vuosia.
Münchenista muistetaan usein ensimmäisenä valokuvat huppupäisistä ja aseistautuneista terroristeista.
Urheilullisesti kisat olivat myös historialliset, ainakin Suomen näkökulmasta.
Lasse Virén voitti kisoissa kaksi olympiakultaa. Toinen irtosi 5 000 metrin kisassa, toinen 10 000 metrin kilpailussa. Virénin legendaarinen kaatuminen ja kiriminen takaisin voittokamppailuun tapahtui 10 000 metrin kisan aikana.
Olympiakultaa Münchenista toi myös Pekka Vasala 1 500 metrin juoksussa.
Olympiahopeaa kisoista sai Reima Virtanen nyrkkeilyn 75 kiloisten sarjassa.
Suomi saavutti kisoista myös neljä olympiapronssia. Tapio Kantanen tuli kolmanneksi 3 000 metrin esteissä, Kyösti Laasonen jousiammunnassa, Risto Björlin kreikkalais-roomalaisen painin 57 kiloisten sarjassa sekä Risto Hurme, Veikko Salminen ja Martti Ketelä nykyaikaisen viisiottelun joukkuekilpailussa.
Suomi oli kisojen mitalitaulukossa 14. sijalla. Kolmen kärjen muodostivat Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Itä-Saksa.
