Olipa presidenttinä Clinton tai Trump, Euroopassa ei tiedetä, mitä tuleman pitää

Millä tavalla Yhdysvaltain presidentinvaalien ja samassa yhteydessä pidettävien kongressin edustajainhuoneen ja senaatin vaalien tulokset heijastuvat Eurooppaan?

Vaaleihin on nyt kaksi viikkoa.

Arvioitsijoina ovat johtaja Teija Tiilikainen ja vieraileva vanhempi tutkija Leo Michel Ulkopoliittisesta instituutista sekä puolustusalaan erikoistunut Walter B. Slocombe lakiasiaintoimisto Caplin & Drysdalesta ja johtaja Nicole Austin-Hillery New Yorkin yliopiston Brennan Centeristä Washingtonista.

Millä tavalla Clintonin USA suhtautuisi Venäjään – entä Trumpin?

Hillary Clintonin ja Donald Trumpin näkemyserot ovat poikkeuksellisia jopa amerikkalaisittain.

Esimerkiksi Trumpin Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ihailevat kannanotot ovat ainutlaatuisia, semminkin kun kukaan ei tunnu tietävän, mitä Trump tosiasiassa ajattelee maailmanpolitiikan kuumista kysymyksistä.

Tiilikaisen mielestä Clintonin puhe vahvemmasta Venäjä-politiikasta on jossain määrin arvoituksellista.

– Mitä se käytännössä tarkoittaisi, aprikoi Tiilikainen ja huomauttaa myös kongressivaalien tuloksen ohjaavan sitä, kääntyykö Yhdysvallat entistä lujemman voimapolitiikan suuntaan esimerkiksi Ukrainan kysymyksessä.

– Jos Yhdysvallat löisi aiempaa enemmän nyrkkiä pöytään, tarkoittaisiko se, että tilanne vakautuisi ja rauhoittuisi vai provosoisiko se Venäjää entisestään, hän pohtii.

Slocombe uskoo, että Clinton vaatisi Eurooppaa pitäytymään tiukassa Venäjä-politiikassa ja jopa laajentamaan Venäjän vastaisia pakotteita ja edellyttäisi Minskin sopimuksen noudattamista.

Trumpin Venäjä-näkemyksiä hän puolestaan kuvaa tiivistetysti ”oudoiksi”. 

Tiilikainen uskoo Trumpin tuntevan Putinin kanssa jonkinlaista veljeyttä ja haikailevan maailmaa, jossa suurvallat ovat riippumattomia muista.

– Tässä on jonkin verran arvoituksellisuutta ja pelottavaa sävyäkin, jolla hän hakee suurvaltojen keskinäistä kumppanuutta. Ehkä vähän pienempien maiden päiden yli, joten kyllä tässä Euroopan näkökulmasta vähän paha kaiku on.

Jatkuuko Euroopan ja USA:n erityissuhde?

Yhdysvalloille olisi etua vakaasta Euroopasta, mutta sitä ei välttämättä ole luvassa. Euroopan tulevaa politiikkaa leimaavat Britannian EU-ero, Ranskan ja Saksan vaalit, pakolaistilanne sekä keskeneräiset vapaakauppasopimukset. 

Itämeren ympäristön turvallisuustilanne ja keskustelu Suomen ja Ruotsin mahdollisesta Nato-jäsenyydestä heijastuvat Washingtoniin.

Slocombe ennakoi, että Clinton jatkaisi ja jopa vahvistaisi Naton nykyistä turvatakuupolitiikkaa Euroopassa ja pitäisi Nato-joukkoja Baltian maissa.

– Rehellisesti sanottuna uskon, että hän voisi nostaa esille senkin, liittyvätkö Suomi ja Ruotsi Natoon. Vaikka päätös on toki teidän.

Tiilikainen pohtii turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristymistä ja mahdollisia muutoksia Naton aktivoitumisessa.

– Se on uusi lehti hänen (Clinton) politiikassaan; miten pitkälle hän on sitä valmis viemään ja miten hän kuuntelee eurooppalaisten liittolaisten toiveita, sanoo Tiilikainen.

Trumpin linjauksia Euroopasta ei tunneta muilta kuin siltä osin, että tämä on kyseenalaistanut Yhdysvaltain Nato-velvoitteen auttaa liittolaisia.

– Koska hänellä ei ole kokemusta Eurooppa-politiikasta, on vaikea sanoa, kenen neuvoja hän kuuntelisi, kun hänen pitäisi muodostaa kantoja, Tiilikainen miettii.