Ruotsin vaalien opetukset
Alustavat tulokset näyttävät, että oikeistokoalitio voittaa Italian parlamenttivaaleissa, kuten kävi äsken myös Ruotsin vaaleissa. Molemmissa maissa on maltillisen oikeiston rinnalle noussut äärioikeistoliike.
Molemmissa maissa on myös vastakkainasettelu, polarisaatio, oikeiston ja vasemmiston kesken kasvussa.
Ensi kevään eduskuntavaaleja ajatellen on kiinnostavaa seurata miten Euroopan poliittinen kartta liikkuu.
Äänestäjät voivat myös peilata Suomen poliittista kehitystä etenkin Ruotsiin, vaikka Ruotsin poliittinen toimintakulttuuri ei ole suoraan verrattavissa suomalaiseen.
Ruotsissa laskettiin toista viikkoa kunnallisvaalien tuloksia. Siellä vaalien äänestysprosentti on huomattavan korkea juuri useiden samanaikaisten vaalien tähden. Myös selkeä blokkipolitiikka lisää vaali-intoa, kun se hallitsee koko poliittista toimintaa.
Suomalaisille on outoa, että jokin puolue voidaan monien voitokkaiden vaalienkin jälkeen torjua yhteistyökyvyttömänä. Niin kauan kuin muut puolueet muodostavat enemmistön, tällainen käyttäytyminen katsotaan demokraattiseksi.
Ruotsalaisille demokratia toteutuu, vaikka suurimmat vaalien voittajapuolueet eivät pääse muodostamaan hallitusta. Nyt hallitusta rakentaa kolmanneksi suurin puolue moderaterna, koska oikeistoblokki sai vaaleissa niukan voiton.
Ruotsin keskustalla on ollut vuosikausia identiteettikriisi, joka vain paheni Lööfin aikana.
Tällaisessa asetelmassa keskustapuolue jauhautuu herkästi oikeiston ja vasemmiston jalkoihin, ellei ajoissa ole ymmärtänyt vaalia puolueensa perustehtäviä, kuunnellut sen sijaan puolikorvalla äänestäjiensä toiveita.
Ruotsin Centerpartietilla on ollut useita naispuheenjohtajia. Karismaattisen Karin Söderin aikana keskusta nousi maan suurimmaksi porvarilliseksi puolueeksi.
Söder oli tuolloin varapuheenjohtaja ja velvollisuudentuntoisena keskustalaisena otti myöhemmin puoluejohdon haltuunsa, mutta joutui pian terveydellisistä syistä jättämään puheenjohtajuuden.
Hänen suuresta suosiostaan kertoo se, että hän oli ensimmäinen naispuolinen puoluejohtaja ja myös ensimmäinen naisulkoministeri Ruotsissa. Hänen lämmin ja vaatimaton olemuksensa herätti syvää luottamusta. Aloittelevana poliitikkona sain oppia tuntemaan Söderin 1970-luvun lopulla. Myöhemmin olimme samanaikaisesti Pohjoismaiden neuvostossa.
Toinen Centerpartietin naispuheenjohtaja Maud Olofsson oli erilainen johtaja. Hänen aikanaan puolue kuului muodostettuun oikeistoallianssiin.
Olofssonin johtama keskustapuolue tippui kuuden prosentin puolueeksi. Olofsson päätti 2011 jättää puolueensa nuoren ja valovoimaisen Annie Lööfin käsiin. Nyt on Lööfin vuoro tehdä samoin äskeisten tappiollisten vaalien jälkeen.
Ruotsin keskustalla on ollut vuosikausia identiteettikriisi, joka vain paheni Lööfin aikana. Yksi suurimmista Lööfin ajan virheistä on ollut puolueen liittäminen vasemmistoblokkiin, koska Olofssonin aikana puolueen kannatus mateli oikeistoallianssin sisässä. Johtopäätös oli väärä.
Perinteinen keskustaväki ei sittenkään ollut valmis radikaaliin suunnanmuutokseen.
Keskusta ei kuulu sen paremmin Ruotsissa kuin Suomessa oikeistoon eikä vasemmistoon. Keskusta on nimenomaan poliittisen kentän keskellä oleva aate, jonka tunnuspiirteisiin kuuluu poliittisen konsensuksen tavoittelu ja arvostaminen.
Polarisaation yleistyessä keskusta kärsii ellei puolueissa kyetä toimimaan periaatteiden mukaisesti ja haeta keskustellen laajaa yksituumaisuutta.
Annie Lööf on vahva johtaja, joka herättää voimakkaita tunteita. Hän on taitava puhuttelemaan ihmisiä ja hyvä esiintyjä.
Häneen asetettiin Olofssonin jälkeen keskustaa laajemminkin suuria toiveita ja aluksi hän kasvatti puolueensa kannatusta. Hän veti liberaalisuudellaan, vihreydellään, tasa-arvon korostuksellaan ja rasismin vastaisuudellaan varmasti nuoria naisia puolueeseensa ja vahvisti keskustan kaupunkikannatusta mutta samalla karkotti vakiintuneita keskustalaisia toisiin puolueisiin.
Perinteinen keskustaväki ei sittenkään ollut valmis radikaaliin suunnanmuutokseen. Olen kuullut sanottavan, että Lööf ei huolehtinut koko liikkeestä eikä sen kasvusta. Hän itse polarisoi oman puolueensa.
Uudet äänestäjät vastaan ei-vasemmistolainen keskusta olisi tarvinnut Söderin kaltaista laajasydämistä johtajaa, joksi Lööf ei sittenkään kasvanut.
Eräs keskustaa äänestänyt ruotsalainen sanoo kylmästi, että Lööf jätti toiset varjoon. Vaalijulisteissa vain hän sai näkyä. Keskusta on kuitenkin myös yhteisöllinen liike ja eroaa tässäkin monista muista puolueista. Puoluejohtaja ei ole koko puolue.
Centerpartietilla on tutkiskelun paikka. Sitä kiinnostaa varmasti lukea Ruotsin suurimman puolueen, sosiaalidemokraattien vaalianalyysi.
Puoluejohtaja Magdalena Andersson sanoi vaalien jälkeen, että puolue tekee arvion mitkä syyt johtivat ylivoimaiseen vaalivoittoon.
Vain sitoutunut ja puolueestaan aidosti välittävä puoluejohtaja tekee noin.