Lukijalta: Datakeskukset ovat digitaalisen yhteiskunnan selkäranka
Datakeskukset mahdollistavat hakukoneiden, terveyspalveluiden, suoratoistopalveluiden, sosiaalisen median, tekoälyn, viranomaispalveluiden, pilvipalveluiden, pankkipalveluiden ja navigointipalveluiden toiminnan.
Näille palveluille on jatkuvasti kasvavaa kysyntää, joten niihin kannattaa panostaa. Maailma muuttuu jatkuvasti, siksi tulevaisuuttamme ei kannata sitoa tuotteisiin, joiden kysyntä on pysyvässä laskussa.
Muuttuvaan maailmaan sopeudutaan investoimalla tuotteisiin ja palveluihin, joille on kysyntää myös tulevaisuudessa. Suomi ei viime vuosina ole loistanut tällä rintamalla.
Keskustelu datakeskuksista on osittain ajautunut sivuraiteelle. Huomio kiinnittyy helposti yksittäisiin kysymyksiin, kuten siihen, onko metsää hakattu muutamaa kuukautta liian aikaisin datakeskuksen rakentamisen vuoksi. Samalla niiden työllistäviä ja taloudellisia vaikutuksia vähätellään.
Todellisuudessa Suomessa sijaitsevat datakeskukset tuovat uusia työpaikkoja, verotuloja ja investointeja sen sijaan, että niiden hyödyt valuisivat ulkomaille.
Datakeskusten palvelinsaleissa käsitellään suomalaisten kannalta erittäin arvokasta tietoa, ja ne muodostavat myös tekoälyn tarvitsemien laskentaresurssien perustan. Siksi on tärkeää, että merkittävä osa tästä infrastruktuurista sijaitsee Suomessa eikä yksinomaan muiden valtioiden hallinnassa.
Suomen suhteellisen edullinen sähkön hinta on houkutellut datakeskusinvestointeja maahamme. Samalla sähkön riittävyys on todellinen haaste, johon on vastattava, jotta energian hinnan nousu ei heikennä kotitalouksien tai muiden yritysten toimintaedellytyksiä.
Tämän vuoksi datakeskuksia tulee velvoittaa osallistumaan varavoiman rakentamiseen. Tarvitsemme lisää myös säätövoimaa, kuten pumppuvoimaloita, koska muuten myymme kesällä aurinko- ja tuulivoimaa lähes ilmaiseksi naapurimaihin ja ostamme sitä tammikuussa kalliilla takaisin.
Suomen ongelmana on ollut jo vuosikymmeniä ristiriita, jossa haluamme käyttää ympäristöystävällisiä tuotteita, mutta emme aina hyväksy niiden valmistamista Suomessa. Yksi esimerkki tästä on BASF:n Harjavallan akkumateriaalitehdas, jonka etenemistä on ollut liian helppo jarruttaa.
Nyt näyttää siltä, että samanlainen asetelma on syntymässä datakeskusten kohdalla. Haluamme käyttää niiden tarjoamia palveluita, mutta emme halua niiden tuotantoa Suomeen.
Samalla jää usein pohtimatta, mistä saamme tulot ulkomailta ostettujen tuotteiden ja palveluiden rahoittamiseen sekä mikä merkitys ”suosi suomalaista” -iskulauseella on?
Suomalaiset yritykset voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: rahaa Suomeen tuoviin, rahaa kotimaassa kierrättäviin sekä rahaa Suomesta ulos vieviin toimijoihin. Kaikki ovat yhteiskunnan kannalta tärkeitä. Jos kuitenkin vientituloja ja investointeja tuovista veturiyrityksistä ei pidetä huolta, myös muiden yritysten toimintaedellytykset näivettyvät.
Lähitulevaisuuden suurimpia kysymyksiä on, miten tekoälyn tuottama lisäarvo jaetaan oikeudenmukaisesti tekoälyä kehittävien yritysten sekä niiden toiminnalle perustan luovan datan alkuperäisten tuottajien kesken.
Kyse on viime kädessä koko ihmiskunnan tuhansien vuosien aikana keräämästä tiedosta, jonka varaan nykyiset tekoälyjärjestelmät rakentuvat.
Siksi datakeskuksia ei kannata ajaa pois Suomesta diktatuurivaltioihin, kuten monen muun alan tehtaille on tapahtunut. Sen sijaan niistä kannattaa pitää hyvää huolta ja mitoittaa vähitellen niiden verotus sekä lupamaksut niin, että niiden tuottamat hyödyt tukevat myös ympäröivää yhteiskuntaa.
Antti Roine
Ulvila
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/