Tasa-arvoisempia kuin toiset eläimet

Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, kuuluu eräs klassikkositaatti.

Eläinten vallankumous oli tarkoitettu neuvostokommunismin aikalaiskritiikiksi, mutta teos sykähdyttää edelleen.

Eläimet kaappaavat vallan maatilalla George Orwellin tunnetussa teoksessa ja luovat sinne unelmayhteiskuntansa.

Unelma kaikkien eläinten tasa-arvosta on kuitenkin kaukana, kun toiset alkavat omia yhä enemmän valtaa ja etuja itselleen.

Johtajaksi noussut Napoleon-karju jalostaa vallankumouksen johtolauseesta ”kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia” omaa valtaansa pönkittävän ”toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset” -periaatteen.

Siat ovat maatilan tasa-arvoisin yhteiskuntaluokka.

Keskustelua tasa-arvosta johtaa se, joka tasa-arvon määrittelee. Kuka sen määrittelee nyky-yhteiskunnassa?

Toiset eläimet tekivät itsestään tasa-arvoisempia kuin toiset, koska ne saivat itse näin päättää. Onko nykyihmisten joukossa tällaisia Napoleon-karjuja?

Puheet tasa-arvosta kuulostavat hyvältä ja niitä on mukava uskoa, mutta sisältö ratkaisee.

Jokainen poliitikko puhuu tasa-arvosta. Tasa-arvoa pidetään itseisarvona ja poliittisena johtotähtenä.

Jokaisen poliitikon oma aate tuodaan esille parhaana tasa-arvoaatteena. Mikään ei ole parempi lyömäase kuin toisen leimaaminen tasa-arvon vastustajaksi.

Tasa-arvon pitäisi tarkoittaa yhtäläisiä oikeuksia, mahdollisuuksia ja velvollisuuksia kaikille. Sitten kun kysytään, mitä nämä kunkin ajattelussa tarkoittavat, huomataan eroja.

Tasa-arvoa voi ohjailla ylhäältä, tai sitten voi luottaa tasa-arvon toteutuvan ohjailematta.

Tulonsiirroilla ohjaillaan varallisuuden tasa-arvoa, mutta liiallinen verotus voi iskeä lujaa oikeuteen omistaa ja yrittää. Vastaavia ristiriitoja on monia.

Sosiaalinen tasa-arvo on kaikkein ongelmallisin käsite. Onko jokainen oikeasti yhtä arvokas? Miten jokaisen ääni pääsee yhtä hyvin kuuluviin? Voiko jotakin mielipidettä pitää tasa-arvoisempana kuin toista?

Keskustalla on kaikki mahdollisuudet tulla johtavaksi tasa-arvopuolueeksi.

Keskustan rooli moniäänisessä yhteiskunnassa on tavallaan sisäänrakennettu keskellä olemiseen.

Keskeltä katsoen on helppo ymmärtää kaikkia näkökulmia, tasaisesti joka suuntaan.

Yhteistyökyky kaikkien suuntausten kanssa tarkoittaa aitoa moniäänisyyttä. Menestyäkseen keskustan on muistettava tämä, jokaisen kilpakumppanin kanssa.

Keskustalaiset periaatteet palvelevat tasa-arvoa kokonaisvaltaisesti, kun niitä vain osaa hyödyntää.

Perustuloa ajetaan, jotta jokaisella olisi riittävä toimeentulo.

Elinkeinovapaus tarkoittaa mahdollisuutta hankkia oma menestys ilman, että se on keltään muulta pois.

Demokraattinen kansanliike on moniääninen, sekä enemmistöjen että vähemmistöjen suulla.

Ja alueellinen tasa-arvo – kuka muu poliittinen eläin siitä puhuu?