Mustan syyskuun muisto

Kyllä vain. Se nimi oli kuin olikin Moshe Weinberg. Piti varmuuden vuoksi tarkistaa, vaikka ei olisi oikeastaan tarvinnut.

Kyse on israelilaisesta painituomarista, joka sai surmansa yrittäessään puolustautua Münchenin olympiakylään tunkeutuneita terroristeja vastaan vuonna 1972.

Kymmenen muun panttivangiksi jääneen Israelin olympiajoukkueen jäsenen kohtalo sinetöityi vuorokautta myöhemmin, kun heidän vapauttamiseensa tähdännyt poliisioperaatio päättyi verilöylyyn saksalaisella sotilaslentokentällä.

Weinbergin lisäksi kaappausdraaman yksittäisten uhrien nimiä ei tarttunut suomalaisen pikkupojan mieleen.

Palestiinalaisen terroristijärjestö Mustan syyskuun kolkko kaiku sen sijaan jäi pysyvästi tajunnan sopukoihin. Tätä siis on ”oikea” terrorismi siellä jossain kaukana suuressa maailmassa.

Järjestöstä tuli yhdessä vuorokaudessa, tv:n ja olympialaisten tarjoaman julkisuuden ansiosta, pahuuden ja silmittömän väkivallan symboli ympäri maapallon.

Vain vuosi Münchenin verilöylyn jälkeen, 1973, kiiri uutisista tieto, että Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) olisi lakkauttanut Mustan syyskuun toiminnan, koska ”poliittisesti ajateltuna ulkomailla tapahtuvalla terrorismilla ei saataisi mitään hyvää aikaan”.

Taktiikkaa vai ei, mutta jokin tuossa uutisessa jäi jo silloin kaihertamaan mieltä. Ei kai maailma nyt yhtäkkiä muutu rauhalliseksi paikaksi asua ja elää.

Musta syyskuu oli siis nimellisesti tuhottu, mutta terrorismi ja siihen oleellisesti liittyvä kostoiskujen kierre on jatkunut jo yli neljän vuosikymmen ajan. Eikä loppua näy.

Musta syyskuu perustettiin alun perin hakemaan oikeutta Palestiinan kansan kokemille vääryyksille. Maalitaulu on aina ja ikuisesti oleva Israel sekä sen liittolaiset.

Tänä päivänä pelätyin terroristijärjestö maailmassa lienee islamilaiselle valtiolle elintilaa keinoja kaihtamatta hamuava Isis. Järjestö on ilmoittanut vihollisikseen kaikki, jotka sen pyrkimyksiä rohkenevat vastustaa.

Olipa vaikutin tai vuosikymmen mikä hyvänsä, väkivallalle mikään ideologia ei anna oikeutusta.

Mustan syyskuun kerrottiin aikanaan soluttautuneen ympäri Eurooppaa. Solujen väitettiin muodostuvan tavallisista palestiinalaisista, jotka olivat asuneet vuosia ulkomailla ”opiskelijoina, liikemiehinä, opettajina tai diplomaatteina”.

Isiksen kohdalla tarina on vanha tuttu, mutta vain nykyaikaan suhteutettuna. Rekrytointipohjaa ei ainakaan vähennä Eurooppaa ravisteleva pakolaiskriisi, jonka päävastuullinen aiheuttaja järjestön katsotaan olevan.

Jos vuoden päästä kuulen uutisen, että Isis on tuhottu tai lakkautettu, suhtaudun siihen kuin olisin kuullut tarinan ennenkin. Järjestön voi lakkauttaa, pahuutta ja väkivaltaa valitettavasti ei.