Mitä Turkissa oikein tapahtuu?

Tuli viime viikonvaihteessa hypättyä vähän niin kuin viran puolesta keskelle kansainvälistä uutisvirtaa.

Nizzan terrori-isku sai pääotsikoissa seurakseen Turkin sotilasvallankaappausyrityksen.

Hetkeksi aikaa piti oikein pysähtyä ja miettiä, mistä tässä jälkimmäisessä oikein on kyse.

Omat muistikuvani sotilasvallankaappauksista paikantuvat jonnekin Chilen tai muun latinalaisen Amerikan seuduille ja niistä on aikaa. Taisivat uutiskuvatkin olla enimmäkseen mustavalkoista suttua ja särinää.

Mutta että Turkki. Kuumaveriseksi tiedetty kansa, mutta sehän on oikeastaan Eurooppaa. Eivät kai siellä maastopukuiset sissit heilu aseineen niin kuin Augusto Pinochetin ja Salvador Allenden taannoisissa valtataisteluissa.

Näin muutaman päivän kaappausyritysuutisointia seuranneena täytyy tunnustaa, etten vieläkään oikein ole sisäistänyt, mitä siellä Turkin suunnalla oikein tapahtuu.

Kuvat kaduilla mieltään osoittavista ja lippuja heiluttavista väkijoukoista sopivat jotenkin kuvioon. Mutta sitten tämä toinen ilmiö, joka muistuttaa teatraalisuudessaan enemmän agenttielokuvaa kuin todellisuutta. Tavallisen näköisiä miehiä taluttamassa toisia ihan tavallisen näköisiä miehiä tiukasti niskasta kiinnipitäen johonkin ajoneuvoon.

Puhutaan pidätyksistä, joiden määrä lienee noussut jopa kymmeniin tuhansiin. Viedäänkö pidätetyt poliisiasemalle kuulusteluihin vai mitä heille tapahtuu? Kuljetusauton ovea pidemmälle eivät kamerat ole nähtävästi päässeet kurkistamaan.

Kaiken tämän kaaoksen keskellä on siis maa, jonka pitäisi antaa näyttöjä salonkikelpoisuudestaan Euroopan unionin jäseneksi.

Teot vaikuttavat kuitenkin aivan päinvastaisilta. Vaatimukset kuolemanrangaistuksen palauttamisesta valikoimiin on tyrmätty muualla Euroopassa täysin, mutta kohu ei tunnu laantuvan.

Tuoreimpana uutisena saimme lukea, että Turkin koulutuksesta vastaava korkea neuvosto on kieltänyt akateemikoilta työmatkat ulkomaille. Samalla neuvosto on kehottanut ulkomailla oleskelevia tiedeyhteisön jäseniä palaamaan kotimaahansa niin pian kuin mahdollista.

Ollaanko nyt käyttämässä vallanpitäjien klassista konstia sivistyneistön vaientamiseksi?

– On selvää, että tämä lisää akateemikkojen painetta paeta maasta. Turkissa totuudenpuhujia on vaimennettu jo vuosia, kommentoi professori Jukka Kekkonen uutista tuoreeltaan STT:lle.

Mikäli valtiojohdon kiellot ja mahtikäskyt saavat jatkoa, tilanne Turkissa kärjistyy entisestään. Pahimmassa tapauksessa joutuvat pakenemaan omasta kotimaastaan juuri sen maan kansalaiset, jonka avulla ja ansiosta pakolaisvirtaa on saatu onnistuneesti padottua kauempaa Aasiasta.

Joskus keväällä tällä samalla palstalla mietin, voisiko viime syksyn kaltainen turvapaikanhakijoiden tulva uusiutua myös Suomessa.

Vielä silloin vastaava tilanne näytti vähintäänkin epätodennäköiseltä.

Viimeaikaisten käänteiden valossa en olisi asiasta enää yhtä vakuuttunut.