Kuka pelkää kasvissyöjää?

Toimittajalta

”Syön mieluummin kotimaista lihaa kuin ulkomaista soijaa.” Näin kuuluu monen valistuneen sekasyöjän perustelu ruokavalionsa puolesta.

Kasvissyöjien ja vegaanien puheita liha- ja maitotuotteiden haitallisuudesta pidetään kaksinaismoralistisina.

Miten muka eettisyydestä vouhottavan ihmisen ruokalautaselta voi löytyä valtamerten takana kasvatettua avokadoa, soijaa ja kvinoaa?

Joku irvailee, että jäävuorisalaattia joutuu popsimaan melkoisen määrän, jos aikoo saada lihapullaa vastaavan määrän kaloreita.

Sellaisen kasvattamiseen taas kuluu paljon enemmän vettä ja energiaa kuin vastaavan kalorimäärän tuottamiseen karjaa kasvattamalla.

Ruokavalioita koskevassa julkisessa keskustelussa keskustalaiset ovat usein liha- ja maitotuotteiden puolustajia.

Tämä on ymmärrettävää, sillä moni keskustalainen kantaa huolta suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta.

Samaan aikaan kuitenkin entistä useampi suomalainen valitsee syystä tai toisesta kasvisruoan.

Fazerin opiskelijaravintoloissa kasvisruoan valitsee joka kolmas opiskelija, ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ravintoloissa kasvisruoka on jo yhtä suosittua kuin liha- ja siipikarja.

Menekin kasvu ollut selkeää etenkin sekasyöjillä. Kasvisruoka on entistä maittavampaa, ja moni ajattelee, että ei tarvitse lihaa joka aterialla tai edes joka päivä.

Kasvisvaltaista ruokaa kuluttavana sekasyöjänä ihmettelen välillä ruokakeskusteluun liittyviä suuria tunteita.

Kysymys eettisestä ruokavaliosta ei ole yksioikoinen. Paljon riippuu siitä, painottaako pohdinnassaan aluetaloutta, terveellisyyttä, eläinten oikeuksia vai ilmastoystävällisyyttä.
Eikö näitä asioita voi punnita rauhassa ja avoimin mielin?

Tosiasia on, että ilmastonmuutoksen kannalta paljon lihaa ja maitotuotteita sisältävä ruokavalio on haitallisempi kuin kasvispainotteinen ruokavalio.

Harva sekasyöjäkään syö pelkkää lähiruokaa. Miksi arvostella kasvissyöjän ulkomaisia ruokia, kun omastakin ostoskorista löytyy Etelä-Afrikasta tuotuja appelsiineja?

Tärkeintä onkin huomata, että ruokavalion sisällä voi tehdä ison määrän erilaisia valintoja.

Pelkkä kasvissyönti tai sekasyönti ei tee ruokavaliosta automaattisesti eettistä tai epäeettistä.

Päätyipä sitten itse vähentämään lihankulutustaan tai ei, suomalaisen maatalouden puolustajan kannattaa muistaa, että kasvissyönnissä ja vegaaniruoissa ei ole enää kyse pelkästä ituhippeilystä.
Lihan ja maidon karttaminen on iso ilmiö, johon myös markkinat ovat heränneet.

Myönteistä kehityksessä on ainakin se, että ruoka ja sen alkuperä kiinnostavat ihmisiä entistä enemmän. Siitä on lyhyt askel myös tuottajien kannalta hyvään lopputulokseen.

Kun lihaa ostaa harvemmin, sen laatuun ja hintaan voi panostaa aiempaa enemmän. Kasvis- ja vegaaniruokavaliot puolestaan tarjoavat markkinoita kotimaisille viljoille ja kasviksille.

Kasvissyöjän ei ole välttämätöntä syödä soijaa, avokadoa ja kvinoaa, vaan lautasen voi yhtä hyvin täyttää kotimaisilla härkäpavuilla, porkkanalla ja tattarilla.

Vegaaneille irvailemisen sijaan kannattaa keskittyä kotimaisten ruokabrändien kehittämiseen. Silloin kauramaitokin on entistä useammalla lähiruokaa.

Eeva Kärkkäinen